Kaksplus.fi

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhlat juhlittu

Juhannusaatto meni rauhallisesti kotieläintilalla käydessä, isovanhempien vieraillessa, tädin luona kahvitellessa sekä kotona oleskellen. Juhannuspäivän vietin ystäväni kanssa. Lauloimme karaokea asiallisesti äitini luona hänen viettäessään juhannustaan Hangossa ja teimme pikaisen pyörähdyksen kaupungilla...jossa olimmekin lähestulkoon ainoat ihmiset. Ei se juhannus kyllä kaupunkijuhla ole. Ensi vuonna keskikesää vietetään sitten toivottavasti vaikka mökillä.
Sunnuntaipäivän vietimme suurimmaksi osaksi mummin luona, joka oli itsekin kotiutunut juhannuksen vietostaan. Pidimme perinteiseen tapaan rääppiäiset, eli grillasimme kaiken mitä ei oltu vielä syöty. Olin sopinut aiemmin kahvittelut ystäväni kanssa sunnuntaille kotiini, mutta ne vaihtuivat sitten jätski-kahvitteluiksi äitini pihalle.
Taapero porhalsi pihalla koko päivän ja koira sai myös purkaa energiaa vapaana juostessa ja koko ajan mukana touhutessa. Hyvä niin, oli illasta aika väsynyttä porukkaa kun kotiuduimme. 
Rauhallisesti vietetty keskikesän juhla takana siis! Miten teidän juhannus meni?

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusaatto ja Peikkorinteen kotieläinpiha

Eläinrakas taapero oli aivan innoissaan kun lähdimme viettämään päivää Peikkorinteen kotieläinpihalle. Emme ole aiemmin käyneet eläinpuistoissa, mutta kesän aikana on tarkoitus käydä tekemässä vielä reissu Korkeasaareen. 

Kävimme ensin kahvilla tytön tädin luona, jonka jälkeen suuntasimme porukalla Juornaankylässä sijaitsevalle kotieläinpihalle.
Paljon kaikkia ihania kotieläimiä, joita sai silitellä ja osan aitauksiinkin sai mennä tutustumaan. Lähietäisyydeltä käytiin moikkaamassa kilejä ja kaneja. Lehmien ja lampaiden sekaan ei viitsitty lähteä, vaikka niihinkin olisi saanut mennä.
Kyllä oli taaperolle ihmettelemistä ja seuraamista kun eläimet pitivät ääntä ja riikinkukkokin levitti mahtavat sulkansa. Varovasti tyttö tarjosi kättään kileille ja lampaille haisteltavaksi, mutta suureksi osin tyytyi vain katselemaan eläimiä.
Kotieläinpiha oli juuri sopivan kokoinen ja siellä oli kivasti katseltavaa ja ihmeteltävää tuon ikäiselle lapselle. Matkamuistoksi taapero sai pienen pöllölelun, joita eläinpihan toinen omistaja oli itse tehnyt. Kuinkahan innoissaan tyttö onkaan kun pääsee Korkeasaareen!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mieletön viikonloppu kesän alkajaisiksi

Vähän venähti tämän postauksen kirjoittaminen, kun en ole vain yksinkertaisesti kerennyt istahtamaan koneen ääreen. Täytyy kuitenkin sanoa, että takana on niin huikea viikonloppu, ettei parempaa näin kesän alkajaisiksi voisi edes toivoa. Mieli virkeä ja fiilis loistava (nyt kun päänsärkykin on selätetty).
Käytiin perjantaina muutaman ystävän kanssa avaamassa terassikausi (kuitenkin ihan vain yksillä) ja katsastamassa Porvooseen hetki sitten avattu Kliffa.
Lauantaina juhlittiin ystävän synttäreitä. Hän oli varannut aikas hulppean mökin Sondbystä paljuineen kaikkineen. Meitä oli suurinpiirtein parinkymmenen kaverin porukka ja iltaa vietettiin rennosti hengaillen ja leikkimielisesti kisaillen. Vaikka ei mennyt tunteisiin, niin meidän ryhmä ei päässyt edes kärkikolmikkoon... Mutta hauskaa se oli silti! Heitin myös talviturkin ensimmäistä kertaa vuosiin, tosin varmaan myös viimeistä kertaa seuraavaan viiteen vuoteen.
Sunnuntaina kotiuduin tosiaan reippaan päänsäryn saattelemana sekä jonkun en-tiedä-minkä allergisen reaktion silmiini saaneena, jonka vuoksi jouduin käymään vielä illalla päivystyksessä. Mutta siitä huolimatta oli ihan huikeat bileet! Seuraavia mökkikekkereitä odotellen.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Autetaan toinen toistamme

Mediassa on levinnyt video Helsinkiläisessä uimahallissa olleesta pienestä 5-vuotiaasta pojasta, joka kamppaili vedessä useiden minuuttien ajan ja hukkui monien silmäparien edessä. Kenenkään auttamatta tuota pientä poikaa. Hukkuminen ei näytä hukkumiselta on ollut "faktalauseena" erinäisissä kirjoituksissa tapaukseen liittyen. Videon alussa näyttääkin siltä, että poika leikkii vedessä, tekee muun muassa kuperkeikkoja, eikä sitä ehkä osaakaan yhdistää tilanteen todelliseen puoleen. Mutta kun jatkaa seuraamista, huomaa kyllä ettei kyse ole leikkimisestä. Monet aikuiset kulkivat pojan ohi, katsoivat tätä kohden seuraten, mutta kukaan ei reagoinut mitenkään. Paitsi siinä vaiheessa kun poika kurotti kohden apua "pyytäen" - he lähtivät kauemmaksi. Lopussa poika kellui vedessä elottomana ikuisuudelta tuntuneen ajan ja vasta "törmättyään" yhteen aikuiseen hänet pelastettiin vedestä. Vasta sitten.
En muista milloin jokin asia olisi saanut minut viimeksi niin vihaiseksi, kuin tuo video. Päällimmäinen ajatukseni koko videon ajan oli nostakaan nyt s*****a se lapsi ylös vedestä. Miten kukaan voi sulkea silmänsä tuon kaltaiselta tilanteelta? Miten kukaan voi olla välittämättä, kun joku kurottaa kohden hakien apua? Rehellisesti sanoen minulta meni usko ihmisten hyvyyteen.

Pelätäänkö liikaa "turhaan puuttumista", jos kaikki olisikin ollut hyvin. Eikö uskalleta mennä toisen vanhemman (joka kys. tilanteessa oli saunomassa) reviirille peläten vastareaktiota. Parempi katsoa kuin katua. Eikä tässä tapauksessa katsoa sivusta vaan katsoa tilanteen todellinen laita, varmistaa. 
Vaikka lapsi on aina vanhempansa vastuulla, niin todella toivon, että jokainen meistä pitäisi huolta toisistaan. Pieni lapsi yksin kiinnittää väkisinkin huomion, ainakin näin äidin näkökulmasta. Aikuisen pitäisi olla se henkilö, johon lapsi voi turvautua tilanteen sitä vaatiessa. Ja se turvan antava aikuinen voi olla juuri se sillä hetkellä lähimpänä oleva aikuinen. Todella toivon, että tuo video sai ihmiset heräämään ja miettimään omia toimintatapojaan. Luojan kiitos tuo pieni poika selvisi.

Tiedän, että tämä on erittäin arka aihe kirjoittaa, mutta tämä herätti itsessäni niin paljon tunteita, että en voinut jättää asiaa huomioimatta.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Suomen suurimmassa HopLopissa

Saimme tytön kanssa kutsun Espoon Suomenojalla sijaitsevan Suomen suurimman HopLopin avajaisiin, joita vietettiin 1.6. Minulla oli juuri sopivasti silloin vapaapäivä, joten tottakai lähdimme tutustumaan uuteen seikkailupuistoon!
Treffattiin siellä muiden Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa ja päästettiin naperot irti. Sisäleikkipuisto oli aivan valtavan kokoinen ja leikkimahdollisuuksia oli kaikenikäisille. Puisto oli kuin oma pieni iso viidakkoteemainen maailmansa.
"Yleisessä" tilassa riitti touhua kaikille, vaikka liukumäet ja kiipeilypaikat sekä -putket olivatkin hieman vanhemmille tarkoitettu, noin 5-vuotiaasta ylöspäin. Menimme tytön kanssa yhdessä muutamat mäet ja muuten hän kiipeili turvallisesti äidin valvovan silmän alla.
Yksi ehdoton suosikki taaperolla oli trampoliini (avain kuten mummin pihassakin). Sinne hän oli kiipeämässä aina uudelleen ja uudelleen ja nauraa räkätti kovaan ääneen. No juu, oli se äidistäkin kivaa ja käytiin mekin Nean kanssa vuorotellen pomppimassa.

HopLopissa oli myös 0-4 -vuotiaille suunnattu oma leikkialue. Sieltä löytyi hieman pienempi liukumäki sekä kiipeilypaikka, pallomeri ja palikoita. Vietimme suuren osan ajasta tuolla pienten puolella, sillä siellä oli kattavasti kaikkea aktiviteettia Veeran ikäiselle sekä kanssamme olleelle 1-vuotiaalle pikkuneidille.
HopLopissa on ravintola, jossa pikaisella vilauksella näytti olevan ihan laajasti eri ruokavaihtoehtoja. Lisäksi sieltä pystyi ostamaan pieniä välipaloja, juomia ja herkkuja. Meille oli tarjolla kahvit, sämpylät, salaatit ja suklaata, joiden voimalla jaksoi hyvin koko melkein nelituntisen leikkireissun ajan. Ainoa miinus leikkipuistossa oli, ettei sieltä meinannut saada taaperoa lähtemään. Eli taapero kainaloon ja menoks -taktiikka oli meidän poistumistyylimme.

Mukava päivä taaperon, blogikavereiden ja heidän lastensa kanssa!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Taapero, joka matkii kaiken - koiralta

Rocky oli kaksivuotias, kun tyttö syntyi, eli taloudessamme on ollut koira koko neidin elämän ajan. Hän on kasvanut koirankarvoissa pyörien ja kuolaisissa pusuissa peseytyen. Ei ole siis ihmekään, että nykyään kaiken perässä toistava taapero on ottanut myös Rockylta vaikutteita erinäisistä asioista.
Tuo parivaljakko on samaan aikaan sekä maailman herttaisin, että välillä äärimmäisen hermoja koetteleva yhdistelmä. Ne ovat äly ja väläys, oikea tuhokaksikko. Mitä toinen edellä, toinen perässä - ja aivan sama kumpi aloittaa.

Taaperon touhuja, jotka saavat välillä kyseenalaistamaan hänen "kasvattajaansa" - eli vanhempia vai koiraa ovat:
Koiran vesikipassa "peseytyminen" - eli sieltä käydään hakemassa vettä, jolla pestään hiukset. Taapero yrittää myös välillä juoda koiran vesikiposta samalla tyylillä kuin Rockykin, tietysti. Onneksi nämä pesuhetket ovat jääneet jo suurimmalta osin taka-alalle.
Taapero on koittanut syödä myös ruokaansa kuten koira, eli ilman käsiä naama lautaselle tungettuna.
Matolla ja lattialla piehtaroiminen (vai miksikä sitä kutsutaan?). En tosin tiedä tekeekö kaikki koirarodutkaan tätä vai onko se vaan näiden vähintäänkin mielenkiintoisten Amstaffien touhuja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Rocky (ja Veera) pyörivät lattialla selällään raajat kattoa kohden.

Tyttö tykkää antaa paljon pusuja, mutta nykyään hän yrittää myös aina nuolaista kasvoja. Tai kättä. Tai korvaa...
Aina ulos lähtiessä Rocky alkaa pitämään omaa levotonta ulinaansa ja myös taapero on oppinut tämän taidon. Hän ei toki tee sitä muuten vain, mutta yleensä alkaa matkimaan kun Rocky tuon ääntelyn aloittaa.
Uusin taito on matkia Rockya, kun se syö luuta. Ilman sitä luuta kuitenkin, onneksi. Mutta tyttö tuijottaa Rockya ja mässyttää tyhjää samaan tahtiin kun koira luutansa.

Tytöllä on kova hoivaamisen tarve koiraa kohtaan. Hän tahtoo olla se, joka laittaa ruoan kippoon, pitää luuta Rockylle, jota se pureskelee, laittaa valjaat lenkille lähtiessä, rapsuttelee ja silittelee kovasti, ottaa Rockya poskista kiinni ja pussaa nenään. Nuo kaksi ovat aina samassa paikassa samaan aikaan. Usein myös leikkivät yhdessä; taapero touhuaa ja koira makaa vieressä ihan kiinni.

Mites muilla, löytyykö teiltä koirien kasvattamia lapsia?