Kaksplus.fi

tiistai 31. tammikuuta 2017

Kuin peiliin katsoisi

Tyttö muistuttaa ulkoisesti hyvin vahvasti meitä molempia vanhempiaan. Hymy ja vaalea pellavapää on isältä, silmät ja tietyt ilmeet äidiltä. Mielipiteet siitä, kummalta tyttö näyttää enemmän on vaihdellut jatkuvasti. Tasaisesti molempia ja hyvä niin.

Tänään kun taas kerran oli pientä uhma-tuhmaa ilmassa, hämmästelin mielessäni sitä, kuinka rankkaa puolitoistavuotiaan elämä voikaan olla. En ihan ymmärtänyt, enkä keksinyt syytä kaikille mielenilmauksille. Kuitenkin mielessäni hiukan naurahdin, kun tajusin, että hänen luonne on hyvin paljon peilattavissa omaani. Temperamenttisuus, voi temperamenttisuus. Vaikka olen (osaan olla tarvittaessa) pitkäjänteinen sekä kärsivällinen, välillä vaan ei hermot kestä - ei yhtään. Samaa näen tyttäressäni. Sitkeästi hän aina yrittää ja touhuaa, mutta jos jokin ei suju niin sen kyllä nopeasti kuulee.
Uhman selkeästi nostaessa päätään, olen yrittänyt pysyä kärsivällisenä, jopa loistavana tilanteen ratkaisijana ilman pienintäkään tuohtumista asialle. Tosiasia on kuitenkin se, että kun kaksi hyvin temperamenttista luonnetta lyödään yhteen on molemminpuolinen turhautuminen aika todennäköistä. Se temperamentti. Neuvolassa hoitaja sanoi; "hyvä, luonnetta pitääkin olla". Niinhän se on.

Ehkä tästä eteenpäin kun en tasan ymmärrä, mistä tytön kenkä puristaa, istahdan rauhassa alas ja mietin, kuinka itseni kanssa toimisin. Ymmärtäisinköhän paremmin? Jatkossa en taidakaan enää kommentoida neidin temperamenttisuudesta yhtään mitään. Ne on ne geenit, ole hyvä.

torstai 26. tammikuuta 2017

Tärkeät äititaidot

10plussan äiti -blogin Matu listasi tärkeitä äititaitoja, joita hän on oppinut kohta kaksi vuotta kestäneen äidintaipaleensa aikana. Hän haastoi muutkin bloggaajat kertomaan omista opituista taidoistaan.

Olen oppinut ennakoimaan paremmin.
Uniaika, ruoka-aika, ilmeet, eleet, äänet. Osaan arvioida milloin kannattaa olla ja missä tai mitä seuraavaksi tapahtuu.
Olen oppinut myös hyväksymään sen, että välillä ei todellakaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Olen oppinut tekemään äänettömiä ninjaliukuja alas sohvalta ja sängyltä.
Ainaiset nukahtamisvaikeudet ovat opettaneet hyvin tärkeitä taitoja - kuten äänettömyys poistuessa juuri nukahtaneen taaperon vierestä.
Olen oppinut syömään (herkuttelemaan) salaa.
...sillä kaikki näkyvästi syötävät joutuvat jaettavaksi.

Olen kontannut, tanssinut, pyörinyt ja laulanut paljon.

Olen huomannut, että omaa kroppaa hyödyntämällä pystyy tekemään hyvinkin montaa asiaa samaan aikaan.
Kädet, jalat, takapuoli, lantio, kyynärpäät, suu ja mitä näitä nyt on.

Olen oppinut, että jokaisesta kömmähdyksestä ei kannata säikähtää.
Liikkuvaiselle taaperolle sattuu ja tapahtuu. Hyvin usein leikeissä myös äiti saa osumaa jostakin lelusta - tai taaperosta itsestään.

Olen oppinut tykkäämään talvesta.
Olen oppinut harhautuskeinoja.
Hyvin usein harhautukset liittyvät pukemiseen, mm; "Missä Veeran varpaat on?", "Puetaan nätisti niin mennään ulos katsomaan koiria", "Löytääkö peukalo perille" ja monen monta muuta vähintäänkin mielenkiintoisilla äänenvaihteluilla sanottuna.

Olen todennut, että kadonneet tavarat voivat löytyä mistä tahansa.
Kannattaa käyttää mielikuvitusta etsiessä. Meillä vakipaikoiksi ovat muodostuneet jääkaappi, yksi tietty keittiönkaappi sekä tytön lelulaatikko.

Mitä tärkeitä äititaitoja teillä on?

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Talvesta voi sittenkin tykätä

Kylmä, märkä, lunta ja pimeää. Kuka nyt talvesta tykkäisi? Minulla ei ole ikinä ollut mitään talviharrastuksia; en käy luistelemassa, laskettelemassa tai hiihtämässä. Hangessa tarpominen ja 169cm pitkän varren jäätyminen on lähinnä ärsyttävää. Asennekysymys ja enemmän vaatetta päälle, näinhän se on. Nyt olen kuitenkin antanut talvelle uuden mahdollisuuden, johtuen ehkä äärimmäisen ihanasta ilmasta, joka viikonlopun yli on meitä viihdyttänyt. Ehkä se oli se auringonpaiste.
Tyttö sai joululahjaksi pulkan ja nauttii aivan suunnattomasti sen kyydissä olemisesta. Minulla on ollut vapaa viikonloppu töistä ja olemme käyneet päivisin pulkkalenkeillä yhdessä koko perheen voimin. Se on ollut piristävää!

En sano, että vieläkään pitäisin pimeästä tai kylmästä, mutta talvi on sittenkin ihan jees. Kun oma lapsi nauttii, on siinä vaikea olla itse naama nurinpäin. Ilo tarttuu ja helpoiten se tarttuu sen punaposkisen, pulkassa nauravan pikkujälkeläisen kautta.

Mitä teillä tykätään talvesta?

maanantai 16. tammikuuta 2017

Aforismien kantava voima

Melkein vuosi sitten tein postauksen, jossa oli aforismeja elämästä. Sama linja on jatkunut edelleen ja uusi, vuoden 2017 kalenterikin on täyttynyt eri aforismeista, joita olen löytänyt ja kokenut jollakin tapaa merkittäviksi. Minut hyvin tuntevat siskoni antoivat joululahjaksi aforismikirjan, jossa on jokaiselle päivälle oma mietelause. Jokaisen aamun perinteeksi onkin muodostunut uuden sivun avaaminen ja sen sisältämän tekstin pohdinta.
Jaan säännöllisin väliajoin myös Instagramiin mielenkiintoisia aforismeja, tai sitten vain positiivisen viestin omaavia sanoja. Ajatuksia aamuun -kirjassa on ollut jo tähän mennessä todella paljon motivoivia mietelauseita, ja joskus ne voivat olla ihan vain yksinkertaisia lausahduksiakin.

"Kolmessa päivässä on aina kaksi, joihin ei voi vaikuttaa: eilinen ja huominen. 
Vain tätä päivää voi muuttaa."

"Varmin tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se itse."

"Kun saat uusia ystäviä, pidä kiinni myös vanhoista: uudet ovat hopeaa, vanhat kultaa.
Ainoa keino saada itselleen ystäviä on se, että on itse ystävä." 

Vaikka en tehnyt virallista uuden vuoden lupausta päätin silti, että vuosi 2017 tulee olemaan positiivinen vuosi. Vuosi, jolloin pidän hyvää huolta sekä itsestäni, että perheestäni, panostan asioihin, joihin todella haluan panostaa ja toimin niin, että koen eläväni hyvää elämää. Niinhän se pitäisi aina ollakin, eikö vain?




Minulla on Pinterestissä oma kansio, jossa on paljon erilaisia eri aihealueisiin liittyviä aforismeja. Paras aforismi on mielestäni sellainen, joka on yksinkertainen, mutta saa aikaan paljon kysymyksiä sekä toivottavasti myös vastauksia. Sellainen, joka jää kummittelemaan mieleen ja saa pohtimaan, miten sen voi yhdistää omaan elämäänsä. Sellainen, joka herättää tunteita. Hyvä aforismi on joko todella henkilökohtainen tai sellainen, jonka haluat jakaa muille - tuodaksesi heille tiettyjä tunteita.
Toiset saattavat pitää sinisilmäisenä ajattelutapana, mutta minä uskon, että kaikilla asioilla on tarkoitus ja kaikelle on syynsä. Uskon myös osittain kohtaloon sekä siihen, että asioilla on tapana järjestyä - aina. Varmasti näiden vuoksi uskon myös niin vahvana aforismeihin sekä niistä tulevaan voimaan.

"Being a mother is learning about strengths you didn't know you had,
and dealing with fears you didn't know existed."

"When you talk, you are only repeating what you already know.
But if you listen, you may learn something new."

Onko siellä muita, jotka ovat yhtä kiinnostuneita aforismeista? Kiinnostuneena luen myös teidän suosikkejanne, jos haluatte niitä jakaa!

torstai 12. tammikuuta 2017

Kolme asiaa

3 asiaa, joista pidän...
Ihmiset, sisustaminen ja musiikki.
3 asiaa, joista en pidä...
Ötököistä, kylmästä ja vedestä.
3 asiaa, joita tein viikonloppuna...
Olin töissä, kahvittelin siskoni kanssa ja kävimme miehen isovanhemmilla syömässä.
3 asiaa, jotka osaan...
Soittaa pianoa, sarkasmia ja nauraa itselleni.
3 asiaa, joita en osaa...
Piirtää, lasketella ja mennä nukkumaan ajoissa.
3 asiaa, jotka haluaisin osata...
Soittaa viulua, oppia jonkin vieraan kielen sujuvasti ja olla stressaamatta liikaa.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...
Päivittää blogia useammin, siivota eteinen ja käydä kampaajalla.
3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...
Musiikin kuuntelu, saunominen, ystävän kanssa juttelu.
3 asiaa, joista puhun usein...
Veera, blogi ja kaikki arkinen.
3 asiaa, joista unelmoin...
Itse rakennutettu omakotitalo, tulevaisuudessa vakaa elämäntilanne ja ulkomaanmatka.
3 asiaa, joita pelkään...
Läheisen menetys, pimeä ja pitkäjalkahyttyset.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tervetuloa vuosi 2017

Pitkän hiljaiselon jälkeen täällä ollaan taas blogin äärellä. Loppuvuosi joulusta uuteen vuoteen meni nopeasti, kiireisesti ja ohjelmantäytteisesti, eikä ole ollut aikaa istahtaa koneen ääreen.

Joulun pyhät vietimme rauhallisesti perheen kanssa. Parasta oli ehdottomasti seurata vierestä, kuinka innoissaan tyttö jakoi paketteja kaikille sekä avasi omiaan. Tämä joulu oli aivan erilainen hänen kohdallaan, kuin viime vuonna.



Välipäivinä järjestimme äidille yllätysjuhlat hänen syntymäpäivänsä kunniaksi.


Uuden vuoden vietimme rauhassa ystäväpariskunnan luona, jossa tytölläkin oli lähes omanikäisensä leikkikaveri.

Pyhät on nyt vietetty ja arki on palannut. Mitään uuden vuoden lupauksia en tehnyt, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan. Tina lupasi paljon rahaa, joten sitä odotellessa ;)

Miten teidän pyhät menivät?