Kaksplus.fi

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lähtö lähestyy!

Olen unohtanut ihan kokonaan mainita täällä blogin puolella tulevasta reissustani! Lähden ystäväni kanssa ensi viikon perjantain pidennetylle viikonloppulomalle Berliiniin. Samalla reissulle näemme yhtä sukulaistani, joka on siellä työharjoittelussa. Olen ollut ulkomailla viimeksi vuonna 2013, joten voisi sanoa, että pientä jännitystä on ilmassa.

Kaikki valmistelut on jo tehty, ja nyt vain odotetaan reissua. Lennot ja hotelli on varattuna. Passini oli mennyt vanhaksi jo viime vuoden kesällä, joten jouduin tilaamaan uuden. Kuva onnistui yhtä hyvin, kuin passikuvat aina onnistuvat - eli erittäin hohdokkaasti. Matkavakuutus on hankittu ja Eurooppalainen sairaanhoitokortti on tulossa vielä postissa.
Tämä reissu tulee kyllä tarpeeseen. Arki on ollut aikamoista rallia ja pieni tauko tekee ihan hyvää. Vähän mietityttää, miten pystyn olemaan kolme päivää tytöstä erossa. Tämä tulee olemaan pisin aika tähän mennessä, mitä olen ollut hänestä erossa, mutta hyvin se varmasti menee, puolin ja toisin.

Mitään suuria suunnitelmia reissulle emme ole vielä tehneet. Shoppailua ja muutamia tiettyjä nähtävyyksiä on listalla ja muuten mennään varmaan ihan fiiliksen mukaan! Aika mieletöntä.

Oletko käynyt Berliinissä? Vinkkejä ja suosituksia otetaan vastaan!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kuukauden kehitys

Kuukausi sitten olin epävarma siitä, oliko päiväkodin aloitus oikea ratkaisu. Haikein mielin luovuin ajatuksesta pitää taapero kotona kolmivuotiaaseen. Viikon ajan hän jäi päiväkotiin aina hieman itkien, eikä suostunut itse kävelemään sisälle vaan sain aina kantaa hänet suoraan hoitajan syliin. Kotona hän puhuu jatkuvasti - siitä hetkestä kun aamulla avaa silmät aina siihen saakka kunnes illalla nukahtaa, eli taukoamatta. Päiväkodissa hän ei ollut puhunut mitään ensimmäiseen kolmeen viikkoon. Pienesti saattanut vastata kun jotain oli kysytty.

Nyt päiväkotiarkea on takana kuukausi. Kun päiväkodin portti aukeaa, tyttö juoksee sisälle. Hän laittaa itse tossut jalkaan ja näyttää mihin huoneeseen mennään. Kävelee suoraan muiden joukkoon ja tuskin huomaakaan äitiä enää sen jälkeen. Joskus saan pienen vilkaisun olan yli kun huutelen heipat ovelta.

Iltapäivällä vastassa on aina iloiset kasvot ja höpöttelevä tyttö. Pois lähteminen on aina oma operaationsa. Omin jaloin hän ei huoneesta poistu vaan vetää itsensä maahan x-asentoon, josta saan kantaa hänet omalle lokerikolleen pukemaan vaatteet ja pakkaamaan repun.

Kotimatkalla käydään aina läpi, mitä kaikkea päiväkodissa on tehty ja millainen päivä on ollut. Muutamien päiväkotikavereiden nimiä hän hokee paljon ja kaksi nukkevauvaakin on nimetty heidän mukaan.

Sen lisäksi, että päiväkodista on tullut tytölle todella mieluisa paikka, jonne on aina kiva mennä (ja josta on super-tylsää lähteä pois), huomaa kehitystä tapahtuneen myös muuten tytön reippaudessa ja sosiaalisuudessa. Hän on ollut aika arka uusien ja vanhempienkin tuttavuuksien kanssa (pois lukien läheiset sukulaiset), mutta nykyään rohkaistuu paljon helpommin juttelemaan ja leikkimään. Päiväkoti on siis tehnyt todella hyvää ja tuonut rohkeutta entuudestaan aralle taaperolle.

Miten muiden tänä syksynä aloittaneiden taaperoiden päiväkotiarki on lähtenyt sujumaan?

torstai 14. syyskuuta 2017

On tyttöjen juttuja ja on poikien juttuja

Sukupuolineutraali kasvatusmalli on ollut pinnalla jo pidemmän aikaa. Aiheena se on hyvin tulenarka sekä mielipiteitä jakava. On ääripäitä, sekä sellaisia "hälläväliä" ajatustapoja. 

On oletusarvo, että tytöt leikkivät "tyttöjenleikkejä" ja pojat "poikienleikkejä". Tytöt hoitavat nukkevauvoja, leikkivät prinsessoja sekä rakastavat pinkkiä väriä ja kimallusta. Pojat kaahaavat leluautoineen, leikkivät merirosvoleikkejä sekä pukeutuvat vain siniseen ja vihreään. Tuntuu, että jo hyvin nuorena ollaan tietoisia siitä, mitkä asiat, leikit ja värit kuuluvat vain tytöille ja mitkä pojille. Jos tieto ei tule kavereilta, se tulee jo kotoa. Kun kielletään tietynväriset vaatteet sekä leikit jo pienestä asti, syynä vain lapsen sukupuoli, ei ole ihme, että lapsi itse alkaa karsastamaan asioita. Mielestäni vielä inhottavampaa on se, jos lapsi itse ei välitä tietylle sukupuolelle suunnatuista rajoista, vaan hänen oma tahtonsa kielletään perustelun syynä ollessa ainoastaan jalkovälistä löytyvä ominaisuus.

Lapset osaavat olla raadollisen julmia toisilleen, ja kiusan kohteeksi on helppo joutua. Ymmärrän, että vanhemmat yrittävät suojella pieniään tuolta kohtalolta ollessaan hyvinkin ehdottomia siinä, mitä väriä lapsi päälleen pukee tai mitä leikkejä hän leikkii. Mutta jostain sen sukupuoliroolien jaottelun on täytynyt saada alkunsa. Myönnän, että itseni on helppo luetella perinteisiä "tyttöjen ja poikien" -juttuja, kuten yllä huomattiin. On asioita, jotka ovat iskostuneet päähäni tietyn sukupuolen juttuina. Varmasti muutkin osaavat kysyttäessä luetella vaikka muutaman poikien yleisen harrastuksen ja muutaman tyttöjen lempi leikin. Tai kun ostaa esimerkiksi lahjaa, suuntaa välittömästä kyseiselle sukupuolelle suunnatulle osastolle, eikö vain?

Olen kuullut, että ei saisi puhua sukupuolista erikseen vaan kaikki ovat yhtä ja samaa. Siitä olen eri mieltä. Kaikki saavat pitää mistä tykkäävät, harrastaa mitä haluavat, käyttää niitä värejä, joita haluavat ja leikkiä mistä pitävät. Silti tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia, se on selvä. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka koulussa opetetaan ihmisenbiologiaa tai terveystietoa ilman, että puhutaan sukupuolista sekä niiden eroista.

Vaikka olen välillä todella ehdoton sekä vahva mielipiteistäni, niin asia, josta en aio lastani kieltää on hänen mieltymyksensä tiettyihin väreihin tai leikkeihin. Tämän talouden taapero tykkää autoista ja työkoneista ja oli aivan onnesta soikeana, kun ystäväni toi hänelle oman pikku-traktorin!

Kuinka teillä toimitaan - saako teillä käyttää juuri niitä värejä, joista tykkää tai leikkiä leikkejä, jotka "eivät kuulu" tietylle sukupuolelle? Mielipiteitä aiheesta!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Upea Kallo (kuvina)

Viime viikolla teimme muutaman päivän reissun Poriin ja kyseisellä reissulla kävimme siskoni kanssa Kallossa. Selkämeren ranta, upeaa kalliota ja mieletön maisema. Vaikka olen entinen melkein paikkakuntalainen (=Ulvilalainen) en ollut aiemmin edes kuullut kyseisestä paikasta.






Aika mieletön paikka, eikö? Ehdottomasti täytyy käydä uudelleen kun Porissa jälleen vieraillaan.
Onko teistä joku käynyt Kallossa?




perjantai 8. syyskuuta 2017

Tauko arjesta

Tiistaina pakkasimme auton täyteen ja lähdimme pitkästä aikaa muutaman päivän reissulle kotikulmille Poriin isän, eli papan luo. Siskoni on lomalla ja itselläni oli sopivasti muutama vapaapäivä, joten pystyimme hyvin ottamaan pienen irtaantumisen arjesta. Vajaan neljän tunnin automatka meni yllättävän nopeasti yhdellä pysähdyksellä ja tyttökin jaksoi todella hyvin koko matkan, vaikka hereillä koko ajan olikin. Perillä olimme puolen päivän aikaan ja saavuttuamme pääsimme suoraan valmiiseen pöytään, luksusta. Tiistai meni rennosti ulkoillessa ja touhutessa sekä tottakai kuulumisia vaihtaessa.

Keskiviikkona menin aamukahville ystäväni luo, joka lähti sitten iltavuoroon töihin. Ainoa mahdollinen hetkemme nähdä tuon suhteellisen nopean Porin reissumme aikana. Meillä oli aikaa pari tuntia jutella ja viettää aikaa yhdessä, kunnes taas sanoimme heipat ties kuinka pitkäksi aikaa. Toivottavasti ei kovinkaan pitkäksi.

Muu porukka nappasi minut ystävän luota kyytiin ja lähdettiin Kirjurinluotoon katsomaan muutamia jäljellä olevia eläimiä ja leikkimään Pelle Hermanni puistoon. Tyttö oli nukahtanut päiväunille autoon, joten tehtiin pieni maisema-ajelu hänen nukkuessa, kunnes suunnattiin kohteeseemme. Kirvatsin puisto on hieman eri luokkaa, missä olemme aiemmin käyneet. Jos käytte Porissa lasten kanssa, niin suosittelen ehdottomasti vierailemaan! Mielettömästi tekemistä lapsille, paljon erilaisia leikkimahdollisuuksia, iso laiva, jossa voi kiipeillä ja laskea mäkeä... siis ihan kaikkea. Jos ulkopuistoista pitää valita paras, niin tuo vie kyllä helposti voiton. Ainakin siis sellaisista paikoista, joita itse tiedän.
Myöhemmin samana päivänä lähdin vielä siskon kanssa kahdestaan Porissa sijaitsevaan Kalloon. Siinä on toinen ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka! Ajattelin pyhittää sen kuville ihan oman postauksensa. Kiveä ja kalliota upean merimaiseman rannassa. Tosin se on paikka, jonne pientä taaperoa en itse uskaltaisi ottaa mukaan, siksi menimmekin kahdestaan.

Torstaiaamuna oli aika jälleen pakata auto täyteen ja lähteä kotia kohti. Minulla oli iltavuoro edessä ja ajomatkaa tosiaan se melkein neljä tuntia, joten liikkeelle oli lähdettävä hyvissä ajoin. Kävimme kuitenkin vielä aamulla kahvilla mummun luona, tottakai kun kerran siellä oltiin!

Kyllä teki hyvää pieni reissu arjen keskellä ja nyt onkin sopivasti viikonpäivät ihan sekaisin. 



maanantai 4. syyskuuta 2017

Mammat radalla // #Kaksplussyysbileet

Lauantaina juhlittiin pitkästä aikaa blogiporukalla, kun meillä oli #kaksplussyysbileet. Jenni (Hutimeni), Petra (Sängyn alla) ja Nea (Kädenjälkiä sydämessä) ottivat vastuun bileiden järjestämisestä ja onnistuivat siinä loistavasti. Kiitos vielä!

Saimme käyttöömme Radisson Blu Royal hotellin upean kokoustilan. Aloitimme illanvieton esittäytymiskierroksella, vaikka suurin osa olikin jo entuudestaan tuttuja keskenään. 
Esittäytymisten jälkeen meillä oli Laitilan Olut-tasting. Ensin oli kirjallinen osuus, jossa tutustuttiin oluisiin, koostumuksiin ja termeihin. Kirjallisen osuuden jälkeen siirryttiin itse asiaan, eli maisteluun.
Tarjolla oli myös Most Wanted -viiniä, joka nousi itselläni kyllä yhdeksi ehdottomaksi suosikiksi. Sitä tulikin illan mittaan muutama lasillinen nautittua.
Kuva: Julia (sininen norsu ja samettikarhu)
Olut-tastingin jälkeen, viinin nautiskelun ohessa tutustuttiin Goodiebageihin ja arvottiin vielä muutamat tuotteet. 
"Virallisten" osuuksien jälkeen otettiin paljon kuvia, hengailtiin rennosti ja noh, juotiin sitä viiniä


Meillä oli ihan mielettömän hauskat bileet ja olisi mahtavaa nähdä useamminkin tällä porukalla. Blogitreffejä (ilman lapsia) meillä on ollut ehkä kahdesti vuodessa. Tietenkään valitettavasti kaikki eivät pääse aina paikalle, kun asutaan niin ympäri Suomea, eikä aikataulut aina vain natsaa yhteen.

Meillä oli tila varattuna puoleen yöhön asti, jonka jälkeen lähdettiin Lauran kanssa kotia kohti siskoni kyydillä.

Goodiebagin olivat tälläkin kertaa huikeat ja täynnä käytännöllisiä tuotteita! Osa tuotteista oli jo entuudestaan tuttuja ja hyväksi havaittuja, osa pääsee nyt ensimmäistä kertaa testiin.
Kuva: Julia (sininen norsu ja samettikarhu)

Kuva: Julia (sininen norsu ja samettikarhu)


YHTEISTYÖSSÄ:











BATISTE / BLUE HOUSE OY / BODYBOOM / CAFFI / FLOW KOSMETIIKKA
/ LAITILAN WIRVOITUSJUOMATEHDAS / LEMON JUICE & GLYCERINE / LUMENE / MEDISOFT / MINIME.FI / MOST WANTED WINES / NATURAL WORLD / NORDIC BEAUTY IMPORT / RADISSON BLU ROYAL HELSINKI / REAL TECHNIQUES / SINFUL COLORS / SLURP

torstai 31. elokuuta 2017

Musiikista omaa aikaa // + ALEKOODI

Reilu kaksi vuotta kestäneen äititaipaleeni aikana oman ajan vietto on ollut hyvinkin vähäistä. Minulla on tapana haalia itselleni paljon tekemistä ja ohjelmaa ja lähestulkoon kaikki päivät ovat aina täynnä suunnitelmia. Aikaa vain ja ainoastaan itselleni ei ole juuri ollenkaan. Ei ole hiljaisia hetkiä tai mahdollisuutta istahtaa itsekseen ja vain olla. Jokainen tarvitsee välillä pienen tauon ja välillä se hetki on vain otettava.
Itse parhaiten saan tuon tauon kun lähden koiran kanssa lenkille. Tällä tavalla vietetty oma aika ei tuo edes huonoa omatuntoa, koska teen samalla jotain hyödyllistä ja pakollistakin. Kaikista parhaiten saan myös ajatukset nollattua ja stressitason pienemmäksi kun heitän musiikit korville ja lähden kävelylle. Musiikin kuuntelu on yksi rentouttavimmista asioista, etenkin silloin kun ei tarvitse tehdä mitään muuta samalla.
Sain Sudio Swedeniltä mielettömän kauniit Regent White -kuulokkeet. Kuulokkeet toimivat bluethootilla eli enää ei tarvitse sählätä piuhojen kanssa puhelimen ja kuulokkeiden välillä. Äänenlaatu on näissä todella hyvä ja akun kesto jopa yli 24 tuntia.  Teknisen toiminnan lisäksi pistin merkille heti kuinka käytännölliset kuulokkeet ovat. Näitä ei tarvitse korjailla takaisin paikoilleen, vaan ne pysyvät hyvin tukevasti korvilla ihan koko käyttöajan - sekä kävellessä, että juostessa. Itseäni ärsyttää suunnattomasti, jos kuulokkeita tarvitsee jatkuvasti asetella uudelleen paikoilleen ja korjailla niiden asentoa. Ei tarvitse enää.
Vaihtokapselilla kuulokkeista pystyy muokkaamaan täysin omannäköiset. Itse olen hurahtanut marmoriin, joten vaihdoin alkuperäiset valkoiset kapselit marmorikuvioisiin. Kuulokkeet sopivat loistavasti asusteeksi tyylikkyytensä vuoksi. Itse käytän näitä ihan joka paikassa, eikä minulla enää muita kuulokkeita käytössä olekaan.

ALEKOODI

Minulla on tarjota teille alekoodi Sudio Swedenin tuotteisiin. Koodilla JANINA saatte -15% alennusta tilauksenne loppusummasta sekä ilmaisen pikatoimituksen Suomeen. Sudio Swedenillä on myös meneillään vielä kesäkampanja, jossa tilauksen yhteydessä saa kangaskassin kaupan päälle!
Sudio Sweden on vuonna 2013 perustettu yritys, jonka ideana on luoda designiltaan tyylikkäitä kuulokkeita, joissa on erinomainen äänenlaatu. Kuulokkeet yritys suunnittelee ja valmistaa itse, jolloin he pystyvät vaikuttamaan vahvasti laatuun ja toteutukseen. Regent -kuulokkeisiin on mahdollista ostaa erikseen vaihtokapseli.

*Yhteistyössä Sudio Sweden

Mitä te teette kun saatte hetken vain itsellenne? Onko teillä paljon omaa aikaa?

tiistai 29. elokuuta 2017

Kesän kohokohdat

En luultavasti ole ainoa kenen mielestä kesä meni aivan liian nopeasti ohi. Se loppui ennen kuin kerkesi edes kunnolla alkamaan. Tein kesällä normaalia enemmän töitä kotiäitiyden ohella, joten päivät olivat aina aika täyteen buukatut. Minun oli tarkoitus tehdä jo ennen kesää bucket list, mutta en vain kerennyt. Tehdään se sitten näin jälkikäteen, eli tässä tulisi kesän lemppari juttuja.

Kesäkuussa vietimme tytön kanssa kivan päivän Espoon HopLopin avajaisissa, jonne saimme kutsun. Paikalla oli myös blogikavereita ja oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa!
Kesäkuussa juhlimme myös ystäväni syntymäpäiviä. Hän oli varannut hulppean mökin Sondbystä juhlia varten. Ystäviä, paljua, juhlintaa. Ihan parasta.

Olemme käyneet tytön kanssa kesän aikana kahdella eri kotieläintilalla. Ensin kävimme Peikkorinteessä ja myöhemmin vielä Kungsbackan kotieläintilalla. Taapero pääsi kesällä myös ensimmäistä kertaa käymään Korkeasaaressa.

Yllättäen yksi suurista kohokohdista kesällä on ollut myös tytön 2-vuotissynttärit. Teemaksi juhliin valikoitui yksisarvinen sekä pastelliset sävyt, koska taapero (äiti) niin halusi.
Heinäkuussa juhlia riitti, sillä loppukuusta vietimme myös meidän sisarusparven kuopuksen rippijuhlia. Viimeinenkin porukasta saanut naimaluvan ristin kaulaan ja nyt menee muutama vuosi ennen seuraavia rippijuhlia.

Eikä ne juhlat loppuneet vielä siihenkään. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oli jälleen mökkikekkerit ystäväni mökillä. Ystäväporukka kasassa, yhdessä oloa ja rentoa hengailua. Niin rentoa omalta kohdaltani, että iltani päättyi sohvalle peiton (tai siis kaverin kaulahuivin) alle jo yhden jälkeen.

Muut viikonloput olenkin ollut oikeastaan töissä. Eli kesä on ollut täynnä ohjelmaa, ihan sen jokaisena viikonloppuna! Huh.

Mitä te teitte kesällä?

lauantai 26. elokuuta 2017

Eroon tutista vähän vahingossa

Tyttö on ollut ahkera tutinkäyttäjä. Ilman sitä hän ei tahtonut nukahtaa ja päivisinkin mieluusti imeskeli tuttia. Neuvolassa sanottiin, että ei tarvitse kiirehtiä tutista vieroittamisen kanssa, sillä päiväkodin aloitus sekä turhan yömaidon juomisen lopettamisessa on jo muutosta yhdelle kertaa. Neiti siis heräili edelleen öisin pyytämään maitoa (pullosta) ja kesti kauan ennen kuin rauhottui, ellei maitoa saanut. Toki hän heräilee vieläkin öisin, mutta ei vaadi enää maitoa.

Puoliksi vahingossa olemmekin nyt päässeet eroon tutista ja olleet ilman sitä noin viikon ajan. Meillä oli jäljellä yksi tutti, sillä kaikki muut olivat yllättäen jotenkin mystisesti kadonneet. No tämä yksi ja ainoa jäljellä oleva tutti meni hukkaan. Se katosi autossa, tai niin luultiin, mutta myöhemmin selvisi, että se oli jäänyt tytön tädin luo. Iltaisin tyttö kyseli tutin perään ja hänelle kerrottiin, että tutti on hukassa (koska niin siis luultiin). Vieläkin välillä illalla nukkumaan mennessä hän saattaa pari kertaa kysyä tuttia, jolloin kerron, että tutti on tädin luona. Vastaus tuntuu kelpaavan, sillä hän jättää asian yleensä siihen. Ensin pohdimme pitäisikö käydä ostamassa uusi tutti, mutta ajattelimme, että no kokeillaan kuinka käy. Näin viikon tutittomuuden jälkeen ei olisi mitään järkeä käydä ostamassa uutta ja totuttaa tyttöä taas nukahtamaan sen avulla ja myöhemmässä vaiheessa aloittaa kaikkea alusta. Tämä kävi nyt hyvin näin.
Minkä ikäisenä teidän lapset ovat luopuneet tutista? Millä tavoin olette päässeet tutista eroon?

perjantai 25. elokuuta 2017

Leikkien lelukutsut // + ARVONTA

Vietimme viime sunnuntaina lapsiystävälliset kutsut, kun järjestin Leikkien lelukutsut ystävilleni. Leikkien on kotimainen yritys, joka valmistaa ja maahantuo laadukkaita ja opettavaisia leluja ja pelejä. Esittelyssä oli paljon erilaisia aktiviteetteja lapsille, joita kaikkia sai kokeilla ja jokaisella tuotteella leikkiä. Eli takuuvarma viihdyke myös lapsia ajatellen.
Alkuun esittelijä Hanna kertoi yrityksen taustoja, sekä tuotteista, jonka jälkeen aloimme itse myös tutustumaan valikoimaan. Lapset tosin aloittivat tutkimisen välittömästi lelut ja pelit nähdessään. Yksi parhaita puolia kutsuilla olikin juuri se, että naperot saivat vapaasti katsoa ja koskea kaikkeen, minkä näkivät.
Tein kutsuille pientä purtavaa ja tarjolla oli kahvin ja mehun lisäksi kinkkupiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja keksejä. 
Itselläni iski pieni valinnanvaikeus tilauslomaketta täyttäessä, kun hyviä vaihtoehtoja oli niin paljon! Perustuen tytön leikkeihin ja suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin kutsuilla, tilasin hänelle leikattavat hedelmät ja taikamassaa. Paketti tuli jo eilen ja otimme kokeiluun ensin hedelmät, jotka olivat kyllä suuri hitti. 

ARVONTA

Ilokseni saan arpoa myös teille paketillisen super suosittua taikamassaa! Tuotteeseen pääset tutustumaan tarkemmin täältä. Arvontaan osallistut kommentoimalla - muista jättää toimiva sähköpostiosoite! Arvonta päättyy perjantaina 1.9. klo 23.59. Onnea kaikille arvontaan!<3

perjantai 18. elokuuta 2017

Ensimmäinen viikko takana

Uuden päiväkotiarjen viimeistä päivää viedään. Aloitimme kevyesti kolmen tunnin päivillä ja tänään tyttö on ensimmäistä kertaa viisi tuntia hoidossa. Joka päivä hän on jäänyt sinne hieman itkien, mutta aina kuulemma rauhoittunut nopeasti minun lähdettyäni. Tyttö on ottanut jo yhden hoitajista "turva-aikuisekseen", mikä helpottaa äidin mieltä.

Toisaalta päiväkodin aloitus oli hyvä päätös, mutta välillä tuntuu, että ehkä ei sittenkään. Toki viikko vasta takana ja hetki menee varmasti tottuessa uuteen rytmiin. Osittain olisin halunnut pitää tytön kotona siihen kolmivuotiaaseen ja hieman haikein fiiliksin luovuin siitä ajatuksesta. Nautin kiireettömistä aamuista, yhdessä touhuamisesta ja päivän tekemisistä. Nyt hän tekee ne toisten aikuisten kanssa ja itse saan vain pienen osan siitä kaikesta.
Mutta sitä kai se "normaali" arki on ja siihen on totuttava. Ja kuitenkin meillä on suhteellisen pehmeä lasku tähän uuteen arkeen, kun tyttö on hoidossa vain sen viisi tuntia kerrallaan neljänä päivänä viikossa. Tiedän, että se tekee hänelle hyvää. Ehkä tuo myös rohkeutta luonteeltaan ujolle taaperolle. En tiedä. On ilmeisesti aika yleistä, että päiväkodin aloitus on vanhemmille kovempi paikka, kuin lapselle ja näin varmasti on ainakin omalla kohdallani. Tytön päiväkodissa on kuitenkin ihan mahtavia työntekijöitä, siellä on ihanan selkeä päivärytmi, paljon tekemistä ja kavereita. Paras mahdollinen hoitopaikka, siitä olen varma.

Onko siellä muut vanhemmat olleet yhtä ristiriitaisissa tunnelmissa päiväkodin aloituksen suhteen? Kai tämä oma fiilis tästä normalisoituu, kunhan vain tottuu uuteen arkirutiiniin.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Päiväkodin aloitus ja sinne tarvittavat hankinnat

Meillä on suuret muutokset edessä kun tyttö aloittaa huomenna päiväkodin. Saimme hänelle paikan todella kivasta päiväkodista ja ihan läheltä kotia, joten päätimme ottaa paikan vastaan. Tyttö aloittaa päiväkodin kevyesti, eli hän käy siellä enintään 20 tuntia viikossa. Itselläni kun on osa-aikainen työ, ei ole järkeä pitää häntä vielä täyttä aikaa päiväkodissa. Tarvittaessa viikkotuntimäärän pystyy helposti muuttamaan kokoaikaiseen, jos itselläni työmäärä muuttuu.

Kävimme viime torsaina tytön kanssa yhdessä tutustumassa päiväkotiin parin tunnin ajan. Omaan tapaansa hän oli hyvin ujo aluksi ja kiinni minussa, mutta pikku hiljaa lämpeni leikkimään muiden lasten kanssa. Ulkoiluhetkenä hän oli jo ihan rennosti mukana touhuissa.

Perjantaina hän oli tutustumassa yksin 2,5 tuntia. Menimme yhdessä sisälle, vaihdoin tytölle sisätossut jalkaan, sanoin heipat ja annoin itkevän taaperon tarhatädin syliin. Se oli aika raastavaa, mutta nopea lähtö oli kuulemma se paras tapa, sanoi hoitaja. Päivä tytöllä oli kuitenkin mennyt hyvin pienen alkutihrustuksen jälkeen. Tyttöä kotiin hakiessani hän lähti nauraen juoksemaan karkuun pitkin päiväkodin käytäviä. Eli ilmeisesti hän oli sopeutunut sinne todella hyvin. Viikonlopun ajan ollaan juteltu, että maanantaina mennään taas päiväkotiin ja hän on kyllä ihan innoissaan sinne menossa. Saa nähdä kuinka helposti sitten jää sinne yksin kun sen aika taas on.
Mitä päiväkodissa tarvitsee?
Päiväkotiin ei tarvitse raahata hirveästi tavaraa mukaan, toisin kuin itse kuvittelin. Tärkeimmät hankinnat ovat varmasti reppu, sisätossut, vaipat, ulkovaatteet (välikausi-/talvivaatteet), kuravaatteet ja kunnon ulkoilukengät. Myös oman lelun saa ottaa mukaan, jos tahtoo. Kaikki muu meiltä löytyy jo, paitsi tulevalle talvelle varusteet. Nyt ollaan siinä iässä, että lähestulkoon mitkään aiemman talven vaatteet eivät mahdu päälle, joten kaikki täytyy ostaa uudelleen. Myös uudet ulkoilukengät voisi ostaa, on sitten erikseen päiväkotikengät ja vapaa-ajan kengät. Kuravaatteet hankittiin nyt viikonloppuna.

Onko teillä alkanut jo päiväkoti? Lähdetäänkö teiltä kenties myös ensimmäistä kertaa päiväkotielämään?

lauantai 12. elokuuta 2017

Hoitopöydän uusi elämä // Diy

Tytön vanhassa hoitopöydässä on irroitettava hoitotaso, jonka ansiosta sitä on pystytty käyttämään pelkkänä lipastona hänen huoneessaan, vaikka hoitopöydälle ei ole ollut enää aikoihin tarvetta. Tein suursiivouksen tytön huoneessa ja järjestelin kaikki kaapit ja lelut uudelleen. Lipastolle ei ollut enää tarvetta, joten siirsin sen keittiöön. Sellaisenaan se ei kuitenkaan värimaailmaltaan sinne sopinut, joten päätin hieman tuunata sitä.
Ennen
Hain Etolasta DcFixiä, joka on muuten yksi maailman parhaista keksinnöistä. Päällitasoon sekä laatikoiden vetokahvoihin laitoin valkoista marmorikuvioista päällystettä ja laatikoihin kiiltopintavalkoista.
Jälkeen
Tuunausprojektissa sain onneksi apua ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen! Helppo ja halpa tapa muokata uusi ja mielyttävä käyttötarkoitus vanhoille kalusteille. Kokonaishintaa tälle "uudelle" lipastolle tuli alle 20€, mikä ei mielestäni ole paha hinta ollenkaan.

Mitä tykkäätte muutoksesta? Oletteko te käyttäneet DcFixiä?


maanantai 7. elokuuta 2017

Ensimmäinen hiustenleikkuu

Olen yrittänyt pitkittää tämän asian tapahtumista mahdollisimman paljon. Olen laittanut pinnejä ja ponnareita ja kampaillut sivuun, mutta kun ei auta niin ei auta. Kaikki tapahtuu joskus ensimmäistä kertaa ja niin myös taaperon hiustenleikkuu. Ja sen oli pakko tapahtua.
Otsahiukset roikkuivat kokoajan silmillä, eikä ne pinnit ja ponnarit kauan meneväisen taaperon päässä pysyneet. Siispä äiti tarttui saksiin ja leikkasi tytön hiukset. Mutta vain otsahiukset. Mikäköhän siinä on niin suurta ja tunteellista, kun lapsen hiukset leikataan ensimmäisen kerran..? Kuvissa pöydällä näkyvät pienet, hennot ja vaaleat otsahiusten haituvat keräsin kasaan ja laitoin vauvakirjaan. Kyllä, laitoin karvoja tytön vauvakirjaan.
Taaperon otsahiusten leikkuu on suoritettava nopeasti ja varovasti. Taaperolla itsellään oli oma kampa kädessä ja samalla hän yritti kurkkia hiusten alta tukanleikkuuoperaatiota. Yllättävän hyvin tyttö kuitenkin sen parin minuutin ajan pysyi paikoillaan ja otsis saatiin suoraan.
Minkä ikäisinä teidän taaperoilta on leikattu hiukset ensimmäisen kerran?

lauantai 5. elokuuta 2017

Muumipuistossa

Porvoossa yksi ehdoton suosikkipaikka lasten kanssa on keskustassa sijaitseva muumipuisto. Tyttö rakastaa puistoilua ja hokee joka päivä "puistoon, puistoon". Meidän lähipuistosta löytyy kyllä laajasti aktiviteettimahdollisuuksia taaperolle ja hänen tarpeilleen, mutta keskustan puisto on vielä spessumpi. 
Perinteisten keinujen, liukumäkien ja hiekkalaatikoiden lisäksi puistossa on "laiva", kiipeilymahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia leikkipaikkoja kaiken ikäisille lapsille. 
Tytön ehdottomiin lemppareihin kuuluu silti se niin perinteinen liukumäki. Hän toistaa samaa kaavaa lukemattomia kertoja: rappuset ylös, "äiti kato", mäki alas ja uudelleen...
Meidän keskustapäiviin kuuluu perinteisesti muumipuisto ja sen jälkeen jätskit jokirannassa. On muuten myös takuuvarma väsytyskeino taaperolle.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Perheen kuopuksen rippijuhlat

Sunnuntaina vietettiin meidän perheen kuopuksen rippijuhlia. Kuudet niitä on kaiken kaikkiaan takana, ensimmäiset jo 12 vuotta sitten ja nyt on viimeisetkin ohi. Aika hurjaa.

Sisko tuli lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi luokseni, sillä aamu kuudelta alkoi kampauksen teko. Kymmeneltä alkoi konfirmaatiotilaisuus Porvoon kirkossa ja sieltä jatkoimme juhlapaikalle.
Teema siskon juhlissa oli valkoinen pitsi ja sininen, joka esiintyi aina itse juhlien tähden asusta kattaukseen asti. Juhlien jälkiruokaosaston olivat siskot valmistaneet itse (kuten aina ennenkin) ja tarjolla oli kolme erilaista, mielettömän hyvää kakkua.
Kun kaikki olivat syöneet itsensä sopivasti yli-täyteen, siirryimme ulos ottamaan valokuvia. Eikä me näissäkään juhlissa unohdettu perinteistä juhlakalun nosto -kuvaa.
Ihanat rippijuhlat, ihana ja kaunis konfirmoitu sisko<3 Onko teillä vietetty rippijuhlia tänä kesänä?