Kaksplus.fi

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Perheen kuopuksen rippijuhlat

Sunnuntaina vietettiin meidän perheen kuopuksen rippijuhlia. Kuudet niitä on kaiken kaikkiaan takana, ensimmäiset jo 12 vuotta sitten ja nyt on viimeisetkin ohi. Aika hurjaa.

Sisko tuli lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi luokseni, sillä aamu kuudelta alkoi kampauksen teko. Kymmeneltä alkoi konfirmaatiotilaisuus Porvoon kirkossa ja sieltä jatkoimme juhlapaikalle.
Teema siskon juhlissa oli valkoinen pitsi ja sininen, joka esiintyi aina itse juhlien tähden asusta kattaukseen asti. Juhlien jälkiruokaosaston olivat siskot valmistaneet itse (kuten aina ennenkin) ja tarjolla oli kolme erilaista, mielettömän hyvää kakkua.
Kun kaikki olivat syöneet itsensä sopivasti yli-täyteen, siirryimme ulos ottamaan valokuvia. Eikä me näissäkään juhlissa unohdettu perinteistä juhlakalun nosto -kuvaa.
Ihanat rippijuhlat, ihana ja kaunis konfirmoitu sisko<3 Onko teillä vietetty rippijuhlia tänä kesänä?

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Heinäkuulle "jo" toinen - täällä ollaan edelleen

Kevyen parin viikon postaustauon jälkeen täällä ollaan jälleen. Poissaolo ei johdu kiinnostuksen tai motivaation puutteesta blogia kohtaan vaan yksinkertaisesti siitä hyvinkin kuuluisasta ajanpuutteesta. Heinäkuun loppupuolta vedellään jo ja postauksia on kertynyt huimat yksi kappale. Bullet journalin listassa ideoita on pilvin pimein, kuten kesän bucket list ja taaperon synttäreiden suunnittelua, joiden molempien ajankohta on jo ohi. Sain minä sentään kirjoitettua tytön teemasynttäreistä.
Syntymäpäivien jälkeen arki on ollut hektistä. Minulla alkoi heti kuuden työpäivän viikko, joka pääsääntöisesti koostui iltavuoroista, joten voitte kuvitella, että kyseisellä viikolla ei ollut voimia enää iltaisin istahtaa koneen ääreen. Tällä viikolla puolestaan olen hoitanut kaikkia ah-niin-ihania virallisia asioita, sillä syksyllä meillä on edessä aika iso muutos. Kyllä, kuten arvata saattaa, taapero aloittaa päiväkodin.
Muutoin arkeemme on kuulunut kaikenlaisia touhuja, mitä nyt taaperoarkeen kuuluu. Ollaan harjoiteltu pyöräilemistä, kun taapero sai papalta synttärilahjaksi fillarin. Aluksi nyt lähinnä ollaan opeteltu pyörän ohjaamista, se kun on ihan kannattava taito myös. Pyöräilyn lisäksi ollaan puistoiltu, käyty kaupungilla ystävän kanssa ja rannassa jätskillä, juhlittu siskoni syntymäpäiviä ja touhuttu kaikkea kivaa myös ihan tässä kotosalla.
Henkilökohtaisesti päiviini ei kuulu hetkeäkään vapaata aikaa, joten myös siitä johtuen olen ollut tauolla täältä blogista. Yritän kuitenkin olla ahkerampi Instagramin puolella ja päivitellä sitä suhteellisen tiuhaan tahtiin!

Viikonloppuna vietetään siskoni rippijuhlia ja tiedossa on myös vielä tälle kesälle yhdet mökkibileet. Kaikkea kivaa luvassa siis! Mitä teidän kesään on kuulunut?<3

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kaksivuotiaan yksisarvis-teemasynttärit

Sunnuntaina juhlittiin taaperon syntymäpäiviä, 2-vuotta - ihan hullua miten nopeasti tämä aika kuluu! Tänäkin vuonna tahdoin synttäreille teeman ja aiheeksi valikoitui yksisarvinen ja kaikki siihen kuuluvat ihanat värit. Helpolla en itseäni (sekä kaikkia valmisteluiden osallistumiseen joutuneita) päästänyt, mutta loppujen lopuksi saatiin hyvät teemajuhlat aikaiseksi.
Juhlittiin ihan vain lähipiirin kanssa, eli noin viidentoista ihmisen kesken ja vielä tulevana keskiviikkona, eli virallisena syntymäpäivänä juhlistamme papan sekä isomummun kanssa tyttöä.
Tarjolla oli kahvin ja limun lisäksi voileipäkakkua, täytekakkua, patonkeja, cookiepopseja sekä karkkia. Voin kertoa, että tuo yksisarvisen sarvi aiheutti toteutuksessa pieniä valmistusvaikeuksia, mutta kyllä siitä saatiin sitten ihan asiallisen näköinen ja kaksivuotiaan kakkuun sopiva :D
Tyttö sai todella mieluisia lahjoja, mm. vaatteita, palapelin, kirjan, piirrustus-, maalaus-, ja muovailuvahatarvikkeita sekä lahjakortin lapsikuvaukseen! Me hankimme tytölle Frozen piirrustustaulun ja pikkukitaran. Hän on aina soittelemassa minun kitaraani, joten nyt hänellä on oma kitara, jonka kanssa musisoida.
H&M:stä löytyi sattumalta ihan täydellinen synttäriasu, eli yksisarvismekko teemaan sopivasti! Neiti oli itsekin aika ylpeänä asustaan ja esitteli sitä vieraille.

Sunnuntaille sattui todella kaunis ilma ja pystyimmekin viettämään juhlia osittain ulkona auringosta samalla nauttien.
Tyttö oli yhtä hymyä koko juhliensa ajan! Juhlien jälkeen hän nukahti jo kuuden aikaan illalla ja nukkui yhtäsoittoa aina aamu viiteen asti. Rankat bileet takana siis. Tosiaan keskiviikkona vielä juhlien toinen osa ja silloin myös virallisesti kaksi vuotta mittarissa!

Kiitos kaikille syntymäpäiväjuhliin osallistuneille ja kiitos myös lahjoista!<3

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhlat juhlittu

Juhannusaatto meni rauhallisesti kotieläintilalla käydessä, isovanhempien vieraillessa, tädin luona kahvitellessa sekä kotona oleskellen. Juhannuspäivän vietin ystäväni kanssa. Lauloimme karaokea asiallisesti äitini luona hänen viettäessään juhannustaan Hangossa ja teimme pikaisen pyörähdyksen kaupungilla...jossa olimmekin lähestulkoon ainoat ihmiset. Ei se juhannus kyllä kaupunkijuhla ole. Ensi vuonna keskikesää vietetään sitten toivottavasti vaikka mökillä.
Sunnuntaipäivän vietimme suurimmaksi osaksi mummin luona, joka oli itsekin kotiutunut juhannuksen vietostaan. Pidimme perinteiseen tapaan rääppiäiset, eli grillasimme kaiken mitä ei oltu vielä syöty. Olin sopinut aiemmin kahvittelut ystäväni kanssa sunnuntaille kotiini, mutta ne vaihtuivat sitten jätski-kahvitteluiksi äitini pihalle.
Taapero porhalsi pihalla koko päivän ja koira sai myös purkaa energiaa vapaana juostessa ja koko ajan mukana touhutessa. Hyvä niin, oli illasta aika väsynyttä porukkaa kun kotiuduimme. 
Rauhallisesti vietetty keskikesän juhla takana siis! Miten teidän juhannus meni?

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusaatto ja Peikkorinteen kotieläinpiha

Eläinrakas taapero oli aivan innoissaan kun lähdimme viettämään päivää Peikkorinteen kotieläinpihalle. Emme ole aiemmin käyneet eläinpuistoissa, mutta kesän aikana on tarkoitus käydä tekemässä vielä reissu Korkeasaareen. 

Kävimme ensin kahvilla tytön tädin luona, jonka jälkeen suuntasimme porukalla Juornaankylässä sijaitsevalle kotieläinpihalle.
Paljon kaikkia ihania kotieläimiä, joita sai silitellä ja osan aitauksiinkin sai mennä tutustumaan. Lähietäisyydeltä käytiin moikkaamassa kilejä ja kaneja. Lehmien ja lampaiden sekaan ei viitsitty lähteä, vaikka niihinkin olisi saanut mennä.
Kyllä oli taaperolle ihmettelemistä ja seuraamista kun eläimet pitivät ääntä ja riikinkukkokin levitti mahtavat sulkansa. Varovasti tyttö tarjosi kättään kileille ja lampaille haisteltavaksi, mutta suureksi osin tyytyi vain katselemaan eläimiä.
Kotieläinpiha oli juuri sopivan kokoinen ja siellä oli kivasti katseltavaa ja ihmeteltävää tuon ikäiselle lapselle. Matkamuistoksi taapero sai pienen pöllölelun, joita eläinpihan toinen omistaja oli itse tehnyt. Kuinkahan innoissaan tyttö onkaan kun pääsee Korkeasaareen!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mieletön viikonloppu kesän alkajaisiksi

Vähän venähti tämän postauksen kirjoittaminen, kun en ole vain yksinkertaisesti kerennyt istahtamaan koneen ääreen. Täytyy kuitenkin sanoa, että takana on niin huikea viikonloppu, ettei parempaa näin kesän alkajaisiksi voisi edes toivoa. Mieli virkeä ja fiilis loistava (nyt kun päänsärkykin on selätetty).
Käytiin perjantaina muutaman ystävän kanssa avaamassa terassikausi (kuitenkin ihan vain yksillä) ja katsastamassa Porvooseen hetki sitten avattu Kliffa.
Lauantaina juhlittiin ystävän synttäreitä. Hän oli varannut aikas hulppean mökin Sondbystä paljuineen kaikkineen. Meitä oli suurinpiirtein parinkymmenen kaverin porukka ja iltaa vietettiin rennosti hengaillen ja leikkimielisesti kisaillen. Vaikka ei mennyt tunteisiin, niin meidän ryhmä ei päässyt edes kärkikolmikkoon... Mutta hauskaa se oli silti! Heitin myös talviturkin ensimmäistä kertaa vuosiin, tosin varmaan myös viimeistä kertaa seuraavaan viiteen vuoteen.
Sunnuntaina kotiuduin tosiaan reippaan päänsäryn saattelemana sekä jonkun en-tiedä-minkä allergisen reaktion silmiini saaneena, jonka vuoksi jouduin käymään vielä illalla päivystyksessä. Mutta siitä huolimatta oli ihan huikeat bileet! Seuraavia mökkikekkereitä odotellen.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Autetaan toinen toistamme

Mediassa on levinnyt video Helsinkiläisessä uimahallissa olleesta pienestä 5-vuotiaasta pojasta, joka kamppaili vedessä useiden minuuttien ajan ja hukkui monien silmäparien edessä. Kenenkään auttamatta tuota pientä poikaa. Hukkuminen ei näytä hukkumiselta on ollut "faktalauseena" erinäisissä kirjoituksissa tapaukseen liittyen. Videon alussa näyttääkin siltä, että poika leikkii vedessä, tekee muun muassa kuperkeikkoja, eikä sitä ehkä osaakaan yhdistää tilanteen todelliseen puoleen. Mutta kun jatkaa seuraamista, huomaa kyllä ettei kyse ole leikkimisestä. Monet aikuiset kulkivat pojan ohi, katsoivat tätä kohden seuraten, mutta kukaan ei reagoinut mitenkään. Paitsi siinä vaiheessa kun poika kurotti kohden apua "pyytäen" - he lähtivät kauemmaksi. Lopussa poika kellui vedessä elottomana ikuisuudelta tuntuneen ajan ja vasta "törmättyään" yhteen aikuiseen hänet pelastettiin vedestä. Vasta sitten.
En muista milloin jokin asia olisi saanut minut viimeksi niin vihaiseksi, kuin tuo video. Päällimmäinen ajatukseni koko videon ajan oli nostakaan nyt s*****a se lapsi ylös vedestä. Miten kukaan voi sulkea silmänsä tuon kaltaiselta tilanteelta? Miten kukaan voi olla välittämättä, kun joku kurottaa kohden hakien apua? Rehellisesti sanoen minulta meni usko ihmisten hyvyyteen.

Pelätäänkö liikaa "turhaan puuttumista", jos kaikki olisikin ollut hyvin. Eikö uskalleta mennä toisen vanhemman (joka kys. tilanteessa oli saunomassa) reviirille peläten vastareaktiota. Parempi katsoa kuin katua. Eikä tässä tapauksessa katsoa sivusta vaan katsoa tilanteen todellinen laita, varmistaa. 
Vaikka lapsi on aina vanhempansa vastuulla, niin todella toivon, että jokainen meistä pitäisi huolta toisistaan. Pieni lapsi yksin kiinnittää väkisinkin huomion, ainakin näin äidin näkökulmasta. Aikuisen pitäisi olla se henkilö, johon lapsi voi turvautua tilanteen sitä vaatiessa. Ja se turvan antava aikuinen voi olla juuri se sillä hetkellä lähimpänä oleva aikuinen. Todella toivon, että tuo video sai ihmiset heräämään ja miettimään omia toimintatapojaan. Luojan kiitos tuo pieni poika selvisi.

Tiedän, että tämä on erittäin arka aihe kirjoittaa, mutta tämä herätti itsessäni niin paljon tunteita, että en voinut jättää asiaa huomioimatta.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Suomen suurimmassa HopLopissa

Saimme tytön kanssa kutsun Espoon Suomenojalla sijaitsevan Suomen suurimman HopLopin avajaisiin, joita vietettiin 1.6. Minulla oli juuri sopivasti silloin vapaapäivä, joten tottakai lähdimme tutustumaan uuteen seikkailupuistoon!
Treffattiin siellä muiden Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa ja päästettiin naperot irti. Sisäleikkipuisto oli aivan valtavan kokoinen ja leikkimahdollisuuksia oli kaikenikäisille. Puisto oli kuin oma pieni iso viidakkoteemainen maailmansa.
"Yleisessä" tilassa riitti touhua kaikille, vaikka liukumäet ja kiipeilypaikat sekä -putket olivatkin hieman vanhemmille tarkoitettu, noin 5-vuotiaasta ylöspäin. Menimme tytön kanssa yhdessä muutamat mäet ja muuten hän kiipeili turvallisesti äidin valvovan silmän alla.
Yksi ehdoton suosikki taaperolla oli trampoliini (avain kuten mummin pihassakin). Sinne hän oli kiipeämässä aina uudelleen ja uudelleen ja nauraa räkätti kovaan ääneen. No juu, oli se äidistäkin kivaa ja käytiin mekin Nean kanssa vuorotellen pomppimassa.

HopLopissa oli myös 0-4 -vuotiaille suunnattu oma leikkialue. Sieltä löytyi hieman pienempi liukumäki sekä kiipeilypaikka, pallomeri ja palikoita. Vietimme suuren osan ajasta tuolla pienten puolella, sillä siellä oli kattavasti kaikkea aktiviteettia Veeran ikäiselle sekä kanssamme olleelle 1-vuotiaalle pikkuneidille.
HopLopissa on ravintola, jossa pikaisella vilauksella näytti olevan ihan laajasti eri ruokavaihtoehtoja. Lisäksi sieltä pystyi ostamaan pieniä välipaloja, juomia ja herkkuja. Meille oli tarjolla kahvit, sämpylät, salaatit ja suklaata, joiden voimalla jaksoi hyvin koko melkein nelituntisen leikkireissun ajan. Ainoa miinus leikkipuistossa oli, ettei sieltä meinannut saada taaperoa lähtemään. Eli taapero kainaloon ja menoks -taktiikka oli meidän poistumistyylimme.

Mukava päivä taaperon, blogikavereiden ja heidän lastensa kanssa!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Taapero, joka matkii kaiken - koiralta

Rocky oli kaksivuotias, kun tyttö syntyi, eli taloudessamme on ollut koira koko neidin elämän ajan. Hän on kasvanut koirankarvoissa pyörien ja kuolaisissa pusuissa peseytyen. Ei ole siis ihmekään, että nykyään kaiken perässä toistava taapero on ottanut myös Rockylta vaikutteita erinäisistä asioista.
Tuo parivaljakko on samaan aikaan sekä maailman herttaisin, että välillä äärimmäisen hermoja koetteleva yhdistelmä. Ne ovat äly ja väläys, oikea tuhokaksikko. Mitä toinen edellä, toinen perässä - ja aivan sama kumpi aloittaa.

Taaperon touhuja, jotka saavat välillä kyseenalaistamaan hänen "kasvattajaansa" - eli vanhempia vai koiraa ovat:
Koiran vesikipassa "peseytyminen" - eli sieltä käydään hakemassa vettä, jolla pestään hiukset. Taapero yrittää myös välillä juoda koiran vesikiposta samalla tyylillä kuin Rockykin, tietysti. Onneksi nämä pesuhetket ovat jääneet jo suurimmalta osin taka-alalle.
Taapero on koittanut syödä myös ruokaansa kuten koira, eli ilman käsiä naama lautaselle tungettuna.
Matolla ja lattialla piehtaroiminen (vai miksikä sitä kutsutaan?). En tosin tiedä tekeekö kaikki koirarodutkaan tätä vai onko se vaan näiden vähintäänkin mielenkiintoisten Amstaffien touhuja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Rocky (ja Veera) pyörivät lattialla selällään raajat kattoa kohden.

Tyttö tykkää antaa paljon pusuja, mutta nykyään hän yrittää myös aina nuolaista kasvoja. Tai kättä. Tai korvaa...
Aina ulos lähtiessä Rocky alkaa pitämään omaa levotonta ulinaansa ja myös taapero on oppinut tämän taidon. Hän ei toki tee sitä muuten vain, mutta yleensä alkaa matkimaan kun Rocky tuon ääntelyn aloittaa.
Uusin taito on matkia Rockya, kun se syö luuta. Ilman sitä luuta kuitenkin, onneksi. Mutta tyttö tuijottaa Rockya ja mässyttää tyhjää samaan tahtiin kun koira luutansa.

Tytöllä on kova hoivaamisen tarve koiraa kohtaan. Hän tahtoo olla se, joka laittaa ruoan kippoon, pitää luuta Rockylle, jota se pureskelee, laittaa valjaat lenkille lähtiessä, rapsuttelee ja silittelee kovasti, ottaa Rockya poskista kiinni ja pussaa nenään. Nuo kaksi ovat aina samassa paikassa samaan aikaan. Usein myös leikkivät yhdessä; taapero touhuaa ja koira makaa vieressä ihan kiinni.

Mites muilla, löytyykö teiltä koirien kasvattamia lapsia?

lauantai 27. toukokuuta 2017

Äitiyden aakkoset

Tiitukatriina laittoi blogissaan pystyyn Äitiyden aakkoset -haasteen ja tottakai tartun siihen heti kiinni.
A - Aamut. Itse olisin aamu-uninen, mutta taapero on asiasta eri mieltä, joten aamut alkavat klo 6-7:00.
B - Babywipes. Ne muuten puhdistaa kaiken, suosittelen.
C - Celebrate. Tytön syntymän jälkeen olen innostunut entistä enemmän järjestämään juhlia - erityisesti kaikkia teemajuhlia.
D - D-vitamiini. Yksi vaikeimmiten muistettavista asioita.
E - Elämänmuutos. Äidiksi tulo on ollut totaalinen elämänmuutos. Erittäin rakas sellainen, vaikkakin osittain rankka.
F - Fakta. Fakta on se, ettei äitiydessä ole faktoja.
G - Google. Kivasti kulkee käsi kädessä edellisen kanssa...
H - Halaukset. Tyttö on ahkera halailemaan ja muutenkin antamaan läheisyyttä - parasta!
I - Innostuminen. Tapahtuu molemmilla nollasta sataan sekunnissa.
J - Juokseminen. Enkä nyt tarkoita lenkkeilyä vaan paikasta toiseen juoksemista. Tai sitten ihan vain kotona jylläävää päätöntä menoa taaperon puolesta.
K - Kahvi. Yksi ehdottoman tärkeä boosteri arkeen. Monta kuppia päivässä, kiitos.
L - Lapsi. Niin, no se oma lapsi.
M - Motivaatio. Useasti ystäväni ovat kysyneet, mistä revin kaiken energian ja myös useasti vastaukseni on ollut, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Tuo taaperoinen on se tärkein motivaation lähde kaikkeen.
N - Noniin. Tarkoittaa ihan mitä vain, riippuen äänenpainosta ja lausuntatavasta.
O - Oma-aika. Ah, niin ihana ja harvinainen oma-aika.
P - Puistot. Paikka, jossa taapero viettäisi tunti tolkulla aikaa.
Q - Qui, tai jotain sinnepäin, jollakin kielellä, eli että mitä että.
R - Rakkaus.
S - Suklaa. No se toinen ehdottoman tärkeä boosteri.
T - Tahto. Kiesus, että voi taaperolla olla kova oma tahto.
U - Uuden oppiminen. Päivittäin eteemme tulee uusia opittuja asioita, oli ne sitten tekoja tai sanoja. Aina yhtä mahtavaa.
V - Veera.
W - Weekend. Aika, jolloin nähdään enemmän perhettä ja ystäviä, kuin arkena.
X - X-asento, taaperon nukkuma-asento ja äidin hengähdysasento.
Y - Yö-unet. Arvostan, vaikka olenkin erittäin huono menemään nukkumaan ajoissa. Ja ei, meillä ei vieläkään nukuta kokonaisia öitä.
Z - Zzzz. Uniaika = hiljaisuus.
Å - Vastaan Turku.
Ä - "Äitiiii, äitii, äitiii." - Kuuluu nykyään kotona lähes non-stoppina.
Ö - Öööö.. Ajatuskatko / Mitä ihmettä sinä teet / Kun et keksi oikeaa termiä nimettävälle asialle - ja monta muuta korvaavaa tilannetta.

Laittakaahan kommenttikenttään linkkejä teidän postauksiinne Äitiyden aakkosista!

torstai 25. toukokuuta 2017

Lastenhuone muokkautuu kasvun myötä

Tänään iski todellinen kauhistus siitä, että pieni vauvani ei olekaan enää mikään vauva. Hän on jo menevä ja touhuava taapero, jonka huone muokkautuu tottakai sen mukaisesti. Edessä oli siis huoneen tyhjennys, tavaroiden läpikäyminen sekä uuden sängyn kotiuttaminen. Pinnasänky lähti seuraavalle pienelle tuhisijalle ja tytön huoneeseen tuli juniorisänky. Se isojen tyttöjen sänky. Siellä hän nyt nukkuu yöuniaan, omassa uudessa pedissään ja äiti hämmästelee, että missä välissä tuo lapsi oikein kasvoi noin isoksi.
Itse sisustus huoneessa on vielä vähän kesken. Kapean ikkunan seinälle on tulossa vielä piristystä, joko seinähyllyjen ja valokuvien tai taulujen muodossa. Saa heitellä ideoita!
Minkä ikäisinä teillä on siirrytty juniorisänkyyn?

tiistai 23. toukokuuta 2017

"Säästän ihan vain muutaman..."

Tässä kohtaa voisi sanoa, että ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Olen säästänyt tytön pieneksi jääneitä vaatteita ihan sieltä syntymästä tähän päivään asti. Niitä oli varastossa kaksi pahvilaatikollista, sekä kaapin perukoilla muutama pieni boxi lisää.

Tänään otettiin tytön kanssa projektiksi käydä varasto läpi ja samalla roudattiin nuo pahvilaatikot sisälle läpikäymistä varten. Ihan kaikkia en halunnut alunperinkään heittää pois, vaikka tarkoituksena oli kuitenkin ihan reippaasti karsia säästettäviä vaatteita, sekä niitä, jotka menevät eteenpäin niitä enemmän tarvitseville.
No lopputulos ei ollut ihan toivottu. Miten voikaan olla niin vaikeata luopua niistä pienistä, aivan järjettömän ihanista ja suloisista vaatteista, joihin se oma taaperoinen on joskus mahtunut. Hallitsematon tunneside. Ei jäänyt jäljelle ihan vain muutama ei. Tai muutama kyllä, muutama laatikollinen. Eikä kaikki edes mahtuneet jo kotoa löytyviin laatikoihin, joten nyt täytyy käydä ostamassa vielä yksi samanlainen läpinäkyvä boxi lisää, jotta saa kaikki siististi takaisin sinne varastoon. Se siitä KonMarituksesta.

Onko muilla yhtä vaikeaa luopua pienistä vauvanvaatteista? En usko, että olen ainoa...enhän?