Kaksplus.fi

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kaksplusverkostolaisten pikkujoulut

Viime lauantaina vietimme pitkään odotettuja pikkujouluja Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa. Lähdin aamupäivällä ajelemaan hyvissä ajoin kohti Tamperetta, jotta kerkesin ajoissa klo 14:00 alkaviin bailuihin. Janette ja Liina olivat tehneet mielettömän työn ottaessaan pikkujoulujen järjestelyt haltuunsa. Pikkujoulut järjestettiin Tampereella, Torni Hotellissa ja meidän käyttöömme oli varattu 17. kerroksessa sijaitseva Visio Klubi.


Ohjelmassa oli muun muassa pikakampauksia, jotka halukkaille taiteili Parturi-Kampaamo Divassa työskentelevä Ella. Kampausten lisäksi ohjelmassa oli kahvittelua, arvontoja sekä vapaata seurustelua.


Kahvien jälkeen Putiikki Pietamon perustajat tulivat kertomaan meille yrityksestään sekä esittelemään tuotteitaan.
Meitä odotti ihan mielettömät goodie bagit, joihin oli lähtenyt mukaan monen monta yhteistyökumppania. Teen Veeralle oman joulukalenterin ja sinne sujahtaa muutamat pienet yllätykset saamistamme lahjakasseista.


Blogin kautta on päässyt tutustumaan niin moneen uuteen, upeaan ihmiseen! Kaikkia meitä yhdistää kirjoittamisen halu, ja on mahtavaa päästä jakamaan ajatuksia eri asioista bloggaamiseen liittyen. Jokainen tsemppaa toinen toistaan ja ideoi yhdessä sekä tottakai puhutaan paljon myös kaikesta ei niin blogiin sopivasta.
Kiitos vielä ihanasta päivästä kaikille mukana olleille verkostolaisille



perjantai 25. marraskuuta 2016

Oot niin ihana -vauvakirja

Kaikki alkoi tammikuussa kun törmäsin Instagramissa tiliin, jossa luotiin uutta vauvakirjaa. Vauvakirjaa, johon kysyttiin ideoita, ehdotuksia ja toiveita, ja jossa vain mielikuvitus on rajana. Sivujen luonnokset, sekä monipuolisuus koukutti minut heti ja samalla hetkellä klikkasin seuraa -nappulaa. Nälkä kasvoi syödessä ja Oot niin ihana -vauvakirja vei minut mennessään. Pakko saada.

Odotus palkittiin ja postipoika kiikutti meille oman kappaleen tästä kirjaimellisesti ihanasta vauvakirjasta. Ensimmäisenä alkoi suunnittelu, mitä kaikkea kirjaan voisikaan laittaa - ihan mitä vain! Seuraavaksi tilaukseen lähti iso nippu valokuvia, jotka vauvakirjaan päätyisivät.


Olen nyt muutaman kuukauden täyttänyt meidän vauvakirjaa ja vielä on sivuja tyhjänä odottamassa muistoja. Olen tarkoituksella jättänyt muutamia sivuja tyhjäksi, sillä haluan täyttää vauvakirjaa kaikessa rauhassa ja kirjata muistoja ylös myös ensimmäisen vauvavuoden jälkeenkin. Se tässä kirjassa yksi parhaista ominaisuuksista onkin - sitä voi täyttää juuri oman toiveen mukaisesti, aivan kuten itse haluaa.


Parasta vauvakirjassa on sen monipuolisuus. Selkeät sivut mm. jokaiselle ikäkuukaudelle, lemppareille, hammashommille, tärkeille asioille, jotka kaikki voit kuitenkin täyttää omalla tavallasi. Vauvakirjaan mahtuu paljon kuvia sekä siinä on muutama kauniisti kuvioitu "tyhjä sivu", joihin voi laittaa mitä itse haluaa.


Tapasin Helsingin Lastenvaatekarnevaaleilla Oot niin ihanan porukkaa ja täytyy sanoa, että mahtavia tyyppejä. Juteltiin hetki niitä näitä ja tottakai omaan tuttuun tapaani hehkutin myös, miten innoissani tästä vauvakirjasta olen!
Meidän vauvakirja täyttyy tosiaan pikkuhiljaa rauhallista vauhtia, jokaista muistoa myöden. Omasta mielestäni Oot niin ihana -vauvakirja on kaunein vauvakirja, mitä on luotu. 

Löytyykö teiltä Oot niin ihana -vauvakirja? Mitä kaikkea te täyttäisitte vielä vapaana oleville sivuille?
*Yhteistyössä Oot niin ihana

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kiireisen äidin oma hetki // #YllätäÄiti

"Äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä, käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla ja muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät ja oikeankokoisten luistinten ostamisen ja teroittamisen. Kuka muistaa äitiä?"

Minun salainen ystäväni oli Minna, Kiljusten blogi:n takana kirjoitteleva neljän lapsen äiti. Emme tunne entuudestaan ja mietinkin pitkään, miten voisin Minnaa ilahduttaa. Hyvin nopeasti huomasin, kuinka aikaansaava ja lämminhenkinen ihminen on kyseessä. Arkeen sisältyy paljon tekemistä ja menemistä, kuten Minna humoristisesti kertoo yhdestä harrastuksestaan - lasten harrastuskuskina toimimisesta.

Yritin tutustua Minnaan parhaalla mahdollisella tavalla blogin välityksellä, jotta voisin ilahduttaa juuri häntä ja tarjota muista ihmisistä hyvin huolehtivalle ja välittävälle äidille täysin oman hetken. Minna on käsityöihminen, ja virkkaus ja neulominen ovat hänelle tärkeitä harrastuksia. Halusin ilahduttaa neulonnassa "oikealla tavalla". Huomasin, että Minna käyttää Seitsemän Veljestä -lankoja, jotenka päädyin kyseiseen merkkiin.  Hän nauttii silloin tällöin kasvohoidoista, joten päätin tuoda hänelle tuon luksuksen kotiin. Neuloessa ja kasvonaamion vaikutellessa syysiltaisin on mukava käpertyä viltin alle nauttimaan omasta ajasta, ja siksi laitoin pakettiin vielä mukaan oman huopaviltin.


Valokuvauksesta kiinnostuneelle Minnalle laitoin mukaan vielä pirteän kortin, jonne kirjoitin pienen runon, sekä viestin, miksi lähetin juuri kyseisen lahjan hänelle.

Minä sain paketin ihanalta Love beyond words -blogin Marialta. Kortissa luki mm. näin: "Halusin kerätä pakettiisi juuri nämä asiat, koska lukemani perusteella sinulle rakkaita asioita on sisustaminen, koira, ystävät, avomies sekä se tärkein, eli Veera".
Minulle tuli välittömästi tunne, että Maria on todella tutustunut minuun blogini kautta ja nähnyt vaivaa ilahduttaakseen sekä minua, että koko perhettäni. Paketissa oli mukana myös Rockylle herkkutikkuja, mutta ne menivät kaupaksi vastaanottajalleen ennen kuin kerkesin edes kuvaamaan.
Aivan ihana yllätys, kiitos!


Marraskuun ajan me Kaksplussan verkostobloggaajat yllättämme toisiamme pienillä lahjoilla. Kerää #YllätäÄiti-postauksista lahjaideat talteen ja yllätä sinäkin joku toinen äiti! Seuraa marraskuun postaussarjaamme myös Instagramissa #YllätäÄiti.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Ennen kuin minusta tuli äiti

...ihmettelin aina blogeja lukiessani, miksi useimmilla lapsilla ei ollut kuvissa sukkia jaloissa. Nyt, näin itse äitinä ymmärrän, että ne sukat eivät vain pysy jaloissa.
...en ymmärtänyt, että aamulla ajoissa liikenteeseen päästäkseen, joutuu heräämään reilusti ennen lasta, jotta saa itsensä laitettua ihmisen näköiseksi.
...luulin tietäväni paljonkin lapsista, heidän käytöksestään sekä arjesta lapsen kanssa.
...luulin tietäväni myös jotain kasvatuksesta sekä sen "helppoudesta".
...en todellakaan tiennyt kuinka raskasta arki voi olla tai kuinka väsynyt ihminen voi olla.
...en tiennyt kuinka vahva olen, vaikka tuntuisi, että itsestä ei irtoasi enää yhtään energiaa.


...olin ehdottomasti sitä mieltä, että tulen olemaan äiti, joka ei hermostu (huutonaurua)
...ihmettelin toteamusta "sitä tavaraa vaan kertyy". Niin, no sitä tavaraa vaan jotenkin kertyy.
...tiesin, miten tulen pitämään lapsen huoneen siistinä ja järjestelmällisenä joka päivä. Väärin.
...en tiennyt, kuinka paljon asioita joutuu etukäteen suunnittelemaan ja järjestelemään.
...luulin, että kaikki lapset nukkuvat päiväunet - joka päivä.
...nukuin yöt heräämättä. Nykyään, en nuku yhtäkään yötä heräämättä.
...en tiennyt, kuinka valtavasti lapsi kehittyy ensimmäisen vuoden aikana.
...en tiennyt, kuinka ihmeellisistä paikoista voikaan löytää tavaroita, kuten nuken jääkaapista, tv-kapulan keittiön kaapista, oman puhelimen jääkaapista, tutin kengästään, tuttipullon vaatekaapistaan... Noin vain muutaman mainitakseni.
...en osannut nauttia yhtä paljon pienistä asioista, kuin nykyään.

Ennen kuin minusta tuli äiti en tiennyt sitä valtavaa rakkauden määrää, jota omaa lastaan kohtaan tuntee.

Miten sinä jatkaisit lausetta Ennen kuin minusta tuli äiti?

lauantai 5. marraskuuta 2016

Äidinrakkaus

Sanotaan, että vasta äidiksi tultuaan, voi ymmärtää äidin rakkauden määrän lastaan kohtaan. Allekirjoitan tämän. Sanotaan myös, että vasta äidiksi tultuaan ymmärtää mitä tosirakkaus on. Ajatuksena ihan järkeenkäyvä, mutta en itse ajattele ihan niin mustavalkoisesti. On tahallisesti ja tahattomasti lapsettomia ihmisiä, enkä kummallekaan heistä sanoisi, etteivät he tiedä, mitä tosirakkaus on.

Ketään ihmistä ei voi rakastaa samoin, kuin omaa lastaan. On ihmisiä, jotka ovat tärkeimpiä, niitä rakkaimpia ihmisiä elämässä ja heitä, jotka menevät kaiken edelle - ja hyvä niin. Kun puhutaan omasta lapsesta, ollaan jo aivan eri tunnetasolla, syvyydessä ja kaikin puolin erilaisen rakkauden äärellä. Siitä syystä olen itse "jaotellut" rakkauden kahteen eri kategoriaan.


Itselle tärkeistä ihmisistä pystyy kertomaan, miksi kyseinen henkilö on tärkeä ja rakas. Yhteinen historia, luottamus, molemmin puoleinen avoimuus, turvallisuus, oli se "syy" mikä vain.
Rakkaus omaa lasta kohtaan on sanoinkuvaamatonta. Voiko sitä selittää? Oma lapsi on elämäsi, hän on osa sinua ja hänen vuokseen tekisi mitä vain. Hän on viaton pieni ihminen, joka on täysin riippuvainen sinusta ja sinun hoivastasi. Olet hänen turva ja sankari, esikuva ja esimerkki, vanhempi.

Toisilla tunnesiteen muodostuminen saattaa ottaa aikansa, toisilla se syntyy välittömästi lapsen saatuaan rinnalle, toisilla se muodostuu jo raskausaikana. Itselläni raskausaika oli hyvin hämmentävä tunnepuolella, mutta koin jo silloin saaneeni siteen pieneen prinsessaamme. Kun hän vihdoin syntyi, oli se rakkautta ensisilmäyksellä.

Miten te kuvailisitte äidin-/isänrakkautta? Voiko sitä oikeasti selittää?
Tuliko teillä välittömästi voimakas tunneside uuteen vauvaan, vai syntyikö se ajanmyötä?