Kaksplus.fi

maanantai 31. lokakuuta 2016

Uusi arki astui taloon

Tervehdys pitkästä aikaa! Tavoitteeni kolme postausta viikossa on pahimman kerran pettänyt ja viime postauksesta on kulunut jo yli viikko.

Meidän arki on saanut uuden käänteen. Muutama viikko sitten sain osa-aikaisen työpaikan ja noin kolmena päivänä viikossa käyn tekemässä ilta-/viikonloppuvuoroja. Olen viihtynyt loistavasti uudessa työssäni ja on piristävää päästä aina välillä omien juttujensa pariin. Koen, että työni on minulle sitä omaa aikaa, joka kertoo jo sen, että olen oikeassa paikassa.

Mietin paljon myös kuinka opinnoilleni käy, saanko niitä päätökseen ja nyt sekin asia on ratkennut. Saan suorittaa näyttötutkinnon työpaikassani, joten voisi sanoa, että nyt menee paremmin kuin hyvin. Asioilla on tapana järjestyä ja tässäkin asiassa se tuli taas todettua.

 
Meidän arki taitaa olla nyt sitä niin kutsuttua ruuhkavuosi -aikaa. Mies tulee töistä kotiin, tehdään läpsystä vaihto ja minä jatkan töihin. Olen yrittänyt kaivaa aikaa blogille, mutta sitä ei ole vain ollut. Tietokone pysyy suljettuna kun tyttö on hereillä ja iltaisin hänen mentyä nukkumaan on paljon muita asioita. Sitten kun on aikaa kirjoittaa, ei löydy minkäänlaista kuvamateriaalia ja postaukset jäävät tekemättä. Päätin kuitenkin, etten ota stressiä blogista. Tämä on minulle rakas harrastus, enkä halua, että se muuttuu pakkopullaksi. Ehkä pieni tauko teki ihan hyvää?

Paljon kuitenkin olisi asiaa ja kirjoitettavaa, ja yritänkin nyt ottaa enemmän aikaa blogille. Tulossa on ainakin esittelyä meidän ihanasta vauvakirjasta, ylläripaketista ja voisin koota myös jonkun kivan vaateinspis -postauksenkin!

Nyt kuitenkin hyvää yötä ja palataan taas pian (ainakin vähän nopeammin kuin viimeksi)!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lastenvaatekarnevaali // Helsinki

Pari viikkoa sitten Lastenvaatekarnevaalia vietettiin Tampereella ja eilen oli Helsingin vuoro. Karnevaali aamu alkoi jo varhain ja innolla suuntasin Helsingin Kellohallille viettämään päivää. 
Ovet aukesivat jälleen kello 10 ja Kellohalli täyttyi innokkaista asiakkaista. Kuten Tampereella, niin myös Helsingissäkin myyjäkaarti oli huikea ja monipuolinen.

Kimperi
Kuiskaus
Tuuni & loru
Marakattimarssi
Cosecha
Teelikamentten
Vanja Sea
Lapsille löytyi paljon ohjelmaa: taidenarikka, työpaja, värityspiste sekä Siina & Taikaradion esitys (ja mukana laulaminen!). Oli ihanaa kuunnella, kuinka lapset eläytyivät täysin musiikin ja laulun mukana.

Höö
Muru
Lempi
Kikapi
MODAkidz
Pikku Prinselat
Oot niin ihana
Kuten kuvista huomaa, Lastenvaatekarnevaaleilta löytyi paljon värejä ja kuoseja, pirteyttä ja eloisuutta. Itse ostin jälleen tytön huoneeseen kaksi korttia lisää seinää koristamaan. Minkäs teet kun niin hienoja ovat! 

Olitko sinä Helsingin Lastenvaatekarnevaaleilla?





maanantai 17. lokakuuta 2016

Sisustusidea lapsen huoneeseen

Olen pitkään halunnut Veeran huoneeseen joko pienen naulakon tai koristetikapuut, johon laittaisin tytön pieneksi jääneitä mekkoja roikkumaan. Olen etsinyt edullisia vaihtoehtoja ja miettinyt erilaisia ratkaisuja. 
Muutama viikko sitten irroitimme Veeran pinnasängystä toisen laidan, jolloin hän pääsee itse kulkemaan sänkyyn ja sieltä pois. Tämän ansiosta myös yöunille meno on helpottunut. Irtonainen laita jäi yksinäisenä sängyn taakse vain lojumaan ja sitten keksin - teen laidasta "tikapuut"!
Yöksi siirrän tikapuut takaisin sängyn taakse turvallisuussyistä, mutta päivisin ne ovat seinän vierellä osana muuta sisustusta. Tikapuihin sopisi hyvin esimerkiksi valopallot koristeeksi, mutta ne olisivat hieman vaaralliset.

Mitäs tykkäätte, hitti vai huti?
*Saatu blogin kautta

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kumman on vaikeampi luopua totutusta?

Olen todennut erään mielenkiintoisen seikan, muutamassakin eri asiassa. Muutokset aiheuttavat erilaisia reaktioita sekä vauvassa, että vanhemmissa. Jotkin suuret muutokset saattavat olla isomman työn takana ja toiset sujuvat helpommin. Kumman on todellisuudessa vaikeampi luopua totutuista asioista, vanhemman vai lapsen?

Lopetin imetyksen kokonaan tytön ollessa reilu vuoden ikäinen. Neuvolasta saatiin "hyväksyntä" asialle ja olin itse varma, että päätös on oikea. Imetyksen lopetus sujui yllättävän helposti paria ensimmäistä yötä lukuunottamatta. Kuitenki välillä minulla on iskenyt kaipuu imetykseen. Pidän tyttöä sylissäni, ihan lähellä ja haikeana mietin, että yksi ajanjakso on jätetty taakse. Minulle imetys ei ole koskaan ollut mikään erikoinen asia, joka aiheuttaa voimakkaita tunteita. Imetin lastani syöttääkseni häntä ilman sen suurempia tuntemuksia asiaa kohtaan. Olen hämmästellyt äitien imetyshysteriaa ja sitä suurta "tunnelatausta", jonka asia imetys saa aikaan. Koomista ehkä, mutta nyt kun se on itseni kohdalla ohi, on sitä jopa ikävä. Miksi? En tiedä.

Woodlii -kävelykärry / Jollyroom
Nukuimme pitkään perhepedissä sekä välillä tyttö nukkui pinnasängyssä sänkymme vieressä ja pidin hänen kädestään kiinni. Uuteen asuntoomme muuttaessa Veera sai oman huoneen ja pikkuhiljaa hän siirtyi sinne yksin nukkumaan. Nykyään iltaisin kun on aika mennä nukkumaan, Veera kävelee itse omalle sängylleen ja kiipeää sinne. Minä istun hänen vierellään ja hipsuttelen hänet uneen. Kokonaisia öitä meillä ei vieläkään nukuta, mutta ongelmitta hän iltaisin menee omaan sänkyynsä. Minun taas puolestaan tekisi mieli mennä tytön viereen nukkumaan ja ottaa hänet kainaloon. Tai ainakin pitää kädestä kiinni kun käyn nukkumaan.

Vauhtia meidän neidillä riittää ja paikallaan hän ei malta pysyä millään. On hetkiä, jolloin mikään muu kuin syli ei kelpaa, mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin sylissä ei todellakaan viihdytä. Useimmiten juuri silloin kun minun tekisi mieli vain käpertyä kiinni tyttöön ja halailla häntä. Eihän siitä ole aikaakaan kun hän vain makasi sylissä tyytyväisenä ja rauhassa...

Oletteko huomanneet itsessänne samoja piirteitä? Mitkä ovat muutoksia, jotka lapsenne ovat ottaneet avoimesti vastaan, mutta itse olette ehkä joutuneet kamppailemaan?

*Saatu blogin kautta

tiistai 11. lokakuuta 2016

Lastenvaatekarnevaali // Tampere

Viime lauantaina otin suunnaksi Tampereen, sillä sunnuntaina oli kauan odotettu Lastenvaatekarnevaali -tapahtuma. Yövyin ystäväni luona, joka ihanana ihmisenä oli luvannut majoittaa minut kotiinsa.

Sunnuntaina Pakkahuoneella tohina alkoi jo aamulla varhain ja innostuneissa merkeissä. Oli mahtavaa olla osa isoa tapahtumaa, jossa sekä myyjillä, että asiakkailla yhteiset arvot kohtasivat. Kellon lyödessä kymmenen Pakkahuone täyttyi kotimaisten tuotteiden ja käsityön loisteesta. Vaatteita, asusteita, sisustustarvikkeita, leluja ja lastentarvikkeita - monipuolista tarjontaa löytyi jokaiselle ja jokaisen omille mieltymyksille.
Poutapukimo
PUUKETTU
MUKA VA
Hiekkakakku
Kauneve
Second Chance
Karnevaaleihin saapui paljon perheitä ja ystäviä lapsiensa kanssa. Musiikkiesiintyjä Tuomo Rannankari laulatti lapsia, Vadelmatarha teki kasvomaalauksia, Sokru järjesti leimasinpajan ja Pajumaja rakensi leikkipaikan. Lapset viihtyivät hyvin ja aikuiset ihastelivat kotimaista tuotantoa.
Itselläni mukaan tarttui kaksi postikorttia Annariikka Qvistin pöydästä ja nämä söpöt kuvat pääsevät koristamaan tyttären huonetta.
Annariikka Qvist
Otus
Otus
Sokru
Kestovaippailijat
EK for kids
Hellä Design
Mooncake
Tampereen Lastenvaatekarnevaali oli ikimuistoinen tapahtuma ja innolla odotan parin viikon päästä olevaa Helsingin tapahtumaa!

Olitko sinä Tampereen Lastenvaatekarnevaaleilla? Tai oletko tulossa Helsingin tapahtumaan?

perjantai 7. lokakuuta 2016

Lapsi ja koira

Muistan, kuinka jännitimme Rocky reaktiota kun vastasyntynyt vauva tulee taloon. Rocky on hyvin huomionkipeä koira ja viihtyy parhaiten ihmisten seurassa. Se olisi aina ja kokoajan mukana arjen touhuissa, välillä ärsyttävänkin paljon. Mietimme, kuinka totutamme koiran vauvaan, joka oli tottunut kahden vuoden ajan olemaan ainoana huomioitavana.

Vauva tuli taloon ja Rocky omaan onnelliseen tapaansa nuuskutteli pienokaisen päästä varpaisiin ja yritti pussailla minkä kerkesi. Seurasimme tarkasti kuinka yhteiselo lähtee sujumaan ja hyvin nopeasti saimme huokaista helpotuksesta. Rocky oli kiinnostunut vauvasta, mutta antoi kuitenki tytön olla myös rauhassa, eikä osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä.


Nyt, tytön kasvaessa ja ollessa todella liikkuvainen ja touhukas taapero, näistä kahdesta on tullut ylimmät ystävät. Välillä olen varma, että niillä on salaliitto, sillä ne keksivät yhdessä kaikkia hölmöyksiä. Rocky seuraa tytön touhuja jatkuvasti, makaa hänen vieressään ja pussailee kovasti. Veera pussailee takaisin, hipsuttelee ja silittää Rockya ja syöttää ruokansa sille aina kun silmä välttää.
Veera ja Rocky ovat molemmat aina samoilla kaapeilla penkomassa, makoilevat vierekkäin ja Veera pitää Rockylle luuta, jota tämä jyrsii. Päivälenkillä Rocky aina välillä tarkistaa, että tyttö istuu rattaissa edelleen.

Koira on ihmisen paras ystävä -sanotaan. Näitä kahta seuratessa olen kyllä aivan samaa mieltä. Välillä meinaa itsellä mennä hermot noiden kahden toilailuihin ja pelleilyihin, mutta parempaa paria näistä ei olisi voinut edes toivoa.

Onko teillä tämmöisiä parivaljakkoja kotona? Kuinka koira on ottanut vauvan vastaan - tai toisinpäin?

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

2.10. Suuri Lastentarvikekirppis // Löytöjä

Tänään järjestettiin jälleen Porvoon S-marketilla Suuri Lastentarvikekirppis. Menimme ystäväni kanssa heti tapahtuman alettua klo 10 paikalle ja vastassa oli suuri ihmisjoukko. Myyjiä oli useita kymmeniä, ellei enemmänkin ja innokkaita asiakkaita sitäkin enemmän. Meillä oli muutamat tietyt tarvikkeet, joita etsimme ja muuten vain kiertelimme rauhassa ja katselimme tarjontaa.

Tein hyviä löytöjä ja erittäin edulliseen hintaan. Tässä shoppailujen tulos:






Voitteko kuvitella, että tämän asukokonaisuuden sai noin 15 eurolla? Kyllä! Jokaisen vaatekappaleen ostin erikseen, mutta nämähän sopivat oikein hyvin keskenään yhteen.

Onko teistä kukaan käynyt Porvoossa järjestettävällä Lastentarvikekirppiksellä? Käyttekö muuten paljon kirpputoreilla?