Kaksplus.fi

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Alasti somessa

Oma lapsi on se maailman kaunein ja ihanin lapsi varmasti jokaisen mielestä. Oman lapsen kuvia tahtoisi esitellä kaikille, sillä ne ovat suloisia ja hauskoja. Minä lisäsin blogiin kasvokuvia Veerasta ensimmäisten viikkojen ajan, jonka jälkeen päätin, etten halua jakaa lapseni kuvia netissä. Ja tarkoitan nyt nimenomaan kasvokuvia. Mietin myös pitkään, onko järkeä pitää perheblogia, jos ei jaa "kaikkea" - eli niitä kasvokuvia. Perheblogi pitää kuitenkin sisällään hyvin paljon muutakin kuin vain asiaa tyttärestämme. Mitä vanhemmaksi hän on kasvanut ja kasvaa edelleen, sitä vähemmän haluan hänen asioistaan kertoa. Yleisesti kirjoittelen hänestä edelleen sekä meidän arjesta, mutta kaikki liian henkilökohtainen on jäänyt pois.

On jokaisen oma asia haluaako jakaa lapsensa kuvia netissä, joko niin, että kasvot näkyvät tai ilman. Sama on lapsen nimen kanssa. Minä olen kertonut lapseni nimen, toiset käyttävät lempinimeä, jotkut puhuttelevat muulla tavalla. Jokainen tapa näistä on ok. Hanna / Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen -blogista kirjoitti hyvän postauksen siitä, kuinka saat blogisi menestymään. Hän kysyi lukijoiden mielipiteitä siitä, millainen on hyvä blogi. Mielestäni oli mukava huomata, etteivät lukijat "vaadi" tai haluakaan tietää jokaista käännettä bloggaajan elämässä, pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Yksityisyys on hyvä asia ja sitä kuuluu arvostaa, vaikka omasta elämästään blogia kirjoittaakin.
Mistä sitten otsikko "alasti somessa" on peräisin? Oli se sitten blogissa, Instagramissa tai Snäpissä, minua itseäni vähän jopa harmittaa nähdä, kuinka lapsista jaetaan kuvia tai videoita, joissa he ovat aivan alasti. Tai kerrotaan jokainen potta-onnistuminen, ehkä otetaan kuvakin someen potalla istumisesta? Ymmärrän toki, ettei nakuilevassa lapsessa ole mitään ihmeellistä, onhan jotkut lapset rannallakin ilkosiltaan. Mutta miltä se tuntuu vuosien jälkeen kun itsestä on jaettu edellä mainittuja asioita nettiin? Itse ajattelen, että jaan sellaisia kuvia, joita voisin itsestäni laittaa tai vastaavasti kerron sellaisia asioita, joita itsestäni voisin kertoa.

Olen perheenjäsenille ja ystävilleni sanonut, että jos he haluavat laittaa Veerasta kuvan, he voivat sen tehdä. Ei siinä ole mitään pahaa. Itsellänikin on Facebookissa ja Instagramissa Veeran kuvia, mutta molemmissa tilini ovat yksityisiä ja näkyvät vain kavereille. Näin myös tiedän, ketkä kyseisiä kuvia hänestä näkevät. Blogi on asia aivan erikseen (sille on oma Instagramtili) ja täällä olen hyvinkin tarkka mitä tietoja ja kuvia hänestä jaan. Toisten mielestä jo pelkkä lapsestaan kirjoittaminen blogissa voi ylittää rajan ja ymmärrän senkin.

Olen varma, että tämä on mielipiteitä herättävä aihe. Haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä asiasta. Millaisia kuvia ja asioita on ok jakaa omasta lapsesta somessa? Pysytäänkö teillä hyvin tarkoissa rajoissa vai ollaanko teillä "alasti somessa"?

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Tiistai täynnä energiaa

Oikea teho-tiistai takana. Aurinkoinen ja paahtavan lämmin ilma on hellinyt meitä koko päivän. Äitini haki Veeran aamulla viettämään päivää kanssaan, jotta minä saan tehdä rauhassa töitä. Juuri nämä ovat niitä pieniä onnellisuuden asioita, joista pari päivää sitten kirjoittelin. He olivat olleet kaupungilla, ystävien luona kylässä ja mummin luona leikkimässä ulkona.

Minä keitin itselleni kahvia, istuin koneen ääreen ja aloin tekemään töitä. Kaikessa hiljaisuudessa, kaikessa rauhallisuudessa. Olo oli todella energinen. Kahdentoista aikaan pidin tauon ja lähdin Rockyn kanssa kävelylle. Annoin poitsun nuuskutella nurmikkoa, haistella hajuja ja löntystää perässäni ilman kiirettä minnekään.
Lenkin jälkeen palasin hetkeksi töiden pariin. Kun työt oli valmiit teki mieli rojahtaa sohvalle ja nauttia omasta ajasta, mutta päätin olla ahkera ja siivota. Siivosin koko asunnon ilman, että kukaan yritti tunkea sormia tiskikoneeseen likaisiin astioihin tai repi leluja korista kun juuri ne oli saanut sinne laitettua. Nopeasti asunnon saakin siivottua kun yksin touhuaa.
Siskoni tuli hakemaan minua neljän jälkeen ja lähdimme kaupungille. Viikonloppuna on juhlat, joten etsimme hänelle korkokenkiä ja muita pieniä viime hetken hankintoja. Kävimme vielä ruokakaupan kautta hakemassa hampurilaistarvikkeita ja lähdimme äidin luo grillaamaan. Siellä pikku prinsessakin odotti omassa uima-ammeessaan intoa puhkuen. Syötiin itsemme ähkyiksi, jonka jälkeen lähdin toisen siskoni ja Veeran kanssa pienelle kävelylle. Pysähdyttiin läheiselle nurmelle nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä ja ottamaan valokuvia.
Kahdeksan aikaan lähdettiin ajelemaan kotiin ja tyttö nukahtikin autoon touhuntäytteisen ja hauskan päivän jälkeen! En tiedä onko se tuo piristävä aurinko vai se, että sai kunnon hengähdystauon itselleen ja tehdä rauhassa omia juttuja, mutta tänään on ollut huomattavan paljon enemmän energiaa kuin mitä hetkiin. Nyt Veera tuhisee yöunia ja voisin itsekin yrittää mennä ajoissa nukkumaan. Mahtavaa uutta viikkoa kaikille<3

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mitä onnellisuus vaatii?

Kävin eilen ystäväni kanssa kahvilla ja kuten yleensäkin naisten tavoin, paransimme maailmaa. Mikä elämässä on tärkeintä? Mitä onnellisuus vaatii? Voitko itse päättää olevasi onnellinen vai vaikuttavatko siihen ulkopuoliset tekijät? Myöhemmin illalla hän lähetti minulle kaksi mielenkiintoista blogikirjoitusta kyseisestä aiheesta. Jos sinua kiinnostaa käydä lukemassa, niin tekstit löytyvät Johanna Elomaan blogista.
Mitä onnellisuus itsessään on? Onko se hetkiä ja tilanteita elämässä, rahaa ja materiaa vai onko se kentien matkustelun tuomaa kokemusta maailmasta? Jokainen ihminen itse määrittelee, mitkä asiat tekevät itsensä onnelliseksi. Toiset tarvitsevat siihen kokemuksia maailmalta, nähtävyyksiä ja eri kulttuurien kohtaamisia. Toiset ovat onnellisia uusista hankinnoista, tarvikkeista ja vaatteista. Toisille onnellisuus koostuu arjen pienistä hetkistä, hyvästä ruoasta ja läheisten seurasta.
En väitä, ettenkö itse olisi onnellinen ulkomaanmatkasta tai, etteikö uusi vaatekerta piristäisi mieltä. Todellakin, olisin äärimmäisen onnellinen. Mutta kuinka pitkään onnellisuus kestää, jos se täytyy aina ostaa. Jos tavoittaisin onnellisuuden tunteen ainoastaan rahaa käyttämällä. Itselläni ei ole varaa tällä hetkellä käydä ulkomailla jatkuvasti tai viikoittain täyttää vaatekaappiani uusilla ihanuuksilla. Ja, koska näihin asioihin en voi onnellisuuttani perustaa, täytyy se pohjautua johonkin aivan muuhun. Vai olisinko sitten vain suosiolla onneton? En.
Minut tekee onnelliseksi perhe ja ystävät. Oma tyttäreni tekee minut onnelliseksi päivittäin. Olen onnellinen siitä, että minulla on koti, jossa viihdyn. Minut tekee onnelliseksi kuppi (tai kaksi) kuumaa kahvia. Minut tekee onnelliseksi kesän lämpö ja rauhalliset lenkit koiran kanssa. Minut tekee onnelliseksi se, että voin jakaa ajatuksiani täällä blogissa muiden ihmisten kanssa. Vuorovaikutus. Minut tekee onnelliseksi se, että minulla on läheisiä, useitakin, kenelle voin aina soittaa kun siltä tuntuu - ja he voivat minulle. Minun onnellisuuteeni riittää pienet asiat, arkiset asiat. Materiaalionnellisuus on vain plussaa, Harvinaista herkkua, sanoisin.

Nyt haluankin kuulla, mikä tekee juuri Sinut onnelliseksi?

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen vuoteni äitinä

Ensimmäinen vuosi äitiyttä takana. Eipä sitä etukäteen osaa kuvitellakaan, mitä kaikkea se arki vauvan kanssa on. Monet asiat yllättävät ja saavat tuoreen äidin pään sekaisin. Ensimmäinen vuoteni äitinä on pitänyt sisällään...

...Ylpeyden tunnetta sekä rajattomasti rakkautta
...Paljon onnea ja iloa
...Uuden opettelua ja harjoittelua
...Väsymystä, itkua ja lohduttomuutta
...Päivittäistä kamppailua päiväunien/yöunien kanssa
...Mielialanvaihteluja ennätysnopeassa ajassa
...Ymmärrystä ja ymmärtämättömyyttä
...Pelkoa, huolta ja paniikkia
...Naurua, laulua ja tanssia vauvan kanssa
...Itsensä tsemppaamista ja välillä pakottamista jaksamaan
...Kiitollisuutta terveestä ja hyvinvoivasta lapsesta
Äitiyttä on vaikea kuvailla yhdellä - kahdella sanalla. On asioita, joita oli päättänyt etukäteen ja joista luuli tietävänsä. Monet kerrat olen sanani syönyt ja ennakkoluuloni kumonnut. Ei ole kahta samanlaista päivää, eikä huomisesta koskaan tiedä.

Jokainen päivä on ollut opettavainen, jokainen päivä on ollut kaiken sen äitinä olemisen arvoinen. Jokainen päivä on ollut syy rakastaa.
Miten sinä kuvailisit ensimmäistä vuottasi äitinä?

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

1 -vuotisjuhlat

Viime lauantaina juhlittiin toista kertaa meidän yksivuotiasta. 9.7 vietettiin jo ensimmäinen osa syntymäpäiväjuhlista pienemmällä porukalla.
Juhlat alkoivat kahdelta ja vieraita oli kutsuttuna noin 15 henkilöä. Hieman ahtaan keittiö-olohuone -tilan vuoksi oli aika tiivis tunnelma, mutta hyvin silti mahduttiin kaikki. Meidän prinsessamme nautti huomion keskipisteenä olemisesta, eikä ujostellut kyllä yhtään.
Mekko saatu Ellokselta*
Veera avasi lahjat itse pienen avustuksen kanssa ja antoi mitä mahtavimpia ilmeitä. Myös lahjanarut olivat todella mielenkiintoisia.
Juhlien teemaväreinä olivat vaaleanpunainen ja kulta, sekä teema-aiheena oli pöllö - aivan kuten Baby Showereissani.
Aterimet aseteltiin esille Jollyroomilta* saadun tarjottimen päälle. Tarjottavana oli kinkkuvoileipäkakkua, suklaakakkua, mansikka-valkosuklaakakkua, karjalanpiirakoita ja munavoita, sipsiä ja karkkia.
Sipsikulhosta taiteiltiin siskojen kanssa teemaan sopiva. Ensin mietin onkohan tarjottavaa riittävästi, mutta sen lisäksi, että päivällä oli noin 15 vierasta ja illemmalla kävi muutama vieras lisää, tarjottavia jäi silti yli !

Paketeista paljastui kivoja yllätyksiä:
Mummi toi tänään ihka oman nojatuolin, joka sopii kuin nenä päähän neidin huoneeseen.
Parin viikon takaisella Itis -reissulla kirosin meidän vaunuja kun ne on niin vaikea kasata. Mummi osti lahjaksi matkarattaat, jotka kulkevat kuin unelma. Päivälenkitkin mennään nykyään näiden kanssa.
 
Äidin ja isin paketista paljastui Niket.

Tästä sarjasta Veeralla on jo muki ja nyt kokoelma sai jatkoa.
Ihanat yksivuotisjuhlat takana ja nyt kelpaa vuoden ajan odotella seuraavia synttäreitä. Kiitos vielä kaikille vieraille !<3
*Saatu blogin kautta


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kysymyksiä ja vastauksia

Teillä oli viikko aikaa esittää kysymyksiä, mitä ikinä mieleen juolahtikaan. Kysymyksiä tuli mukava määrä ja nyt on aika vastata niihin !

Jos olisit koira, minkä rotuinen ja minkä niminen olisit ?
Mulla ei ole kokemusta monista roduista, joten vastaan Amstaffi. Välillä tuntuu, että Amstaffit ovat ihan oma eläinlajinsa. Ne ovat hönttejä ja kovapäisiä (ainakin meidän jätkä), mutta todella lempeitä ja ihmisrakkaita. Niiden touhuille saa toden totta nauraa. Nimeltäni olisin varmaan Diva :D
Olisitko mielummin orava vai käärme ? Perustele.
Orava. Käärmeet ovat pelottavia ja ällöttäviä, enkä haluaisi olla sellainen.
Mitä ruokaa söisit lopun elämääsi, jos saisit valita vain yhden ?
Kinkkukiusausta. Mun ehdoton hitti ruoan valmistuksessa.
Muuttaisitko mielummin johonkin köyhään kehitysmaahan, jossa olisit onnellinen vai jäisitkö Suomeen, jossa olisit onneton ?
Muuttaisin kehitysmaahan. Mielestäni onnellisuus on tärkeintä ja jos olisin onnellisempi muualla kuin Suomessa, muuttaisin.
Jos saisit olla päivän ajan kuka tahansa, kuka olisit ?
Mieheni. Olisi mielenkiintoista nähdä arkea ja elämäämme hänen silmin. Millaista elämä tässä taloudessa on meidän kanssamme ja päästä syvälle hänen ajatuksiinsa :D
Minkä supervoiman haluaisit mieluiten ?
Kyvyn lukea ajatuksia. Toki välillä se voisi olla ahdistavaa, stressavaa tai älyttömän koomista. Olen ehkä vähän utelias ihminen, siksi tämä valinta.
Jos vaatekaapistasi löytyisi tie Narniaan, kenet ottaisit mukaasi seikkailemaan ?
Ottaisin mukaan parhaan ystäväni Merikan. Paras ystävä (kohta) 24 vuoden ajalta, jonka kanssa kuitenkin ollaan saatu viettää aivan liian vähän aikaa yhdessä. Hänen kanssaan lähtisin seikkailulle.
Missä asioissa olet joustava äiti ja missä puolestaan ehkä normaalia tiukempi ?
Olen joustava maalaisjärjellä ajateltavissa asioissa. 1 -vuotiaan kanssa ei mielestäni kovin paljon ole erimielisyyksiä, joissa "jomman kumman täytyy joustaa". Tiivistetysti tämän hetken mukaan sanoisin, että olen joustava asioissa, jotka eivät vahingoita tai aiheuta muuten haittaa. Vahvasti silti minussa alkaa ilmetä aika tiukankin äidin piirteitä. Ei on ei ja kiukuttelu ei muuta asiaa. Yhdessä asiassa olen täysin ehdoton, asia jota en voi ymmärtää. Kaupassa tuotteen avaaminen ennen ostoa, esimerkiksi juoma, välipala, mikä vain.
Jos saisit 100 euroa käytettäväksi vain itseesi niin mihin käyttäisit sen ?
Uusisin vaatevarastoani. Hyökkäisin ale-ostoksille ja törsäisin hyvällä omallatunnolla. Nykyään en raaski tuhlata rahaa itseeni, vaikka oikeasti jotain tarvitsisinkin.
Kumman kaa: Teemu Selänne vai Peter Franzen ? Miksi ?
Vastaan Teemu Selänne vain siksi, että Peter Franzen on minulle hyvin tuntematon henkilö pois lukien muutama elokuva, jonka olen häneltä nähnyt.
Jos saisit antaa miehelle yhden kokemuksen naisena niin mikä se olisi ?
Synnyttäminen. Sitä ei ikinä osaa kertoa, kuvailla, selittää miltä se kaikki tuntuu, vaikka mies olisikin vierellä jakamassa koko kokemuksen.
Onko äitiys vastannut odotuksiasi ? Mikä oli suurin muutos tultuasi äidiksi ?
On ja ei ole. Äitiys on henkisesti paljon raskaampaa kuin mitä osasin kuvitella. Tunteet heittelevät nopeastikin, ainakin itselläni. Tunneside omaan lapseen on myös selittämättömän suuri. Kirjoitin hieman synnytyksen jälkeen postauksen aiheesta: Äitiyden odotukset vs. todellisuus
Mikä on ihaninta äitiydessä ? Mikä kamalinta ?
Ihaninta on seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä. Jokaisesta pienestäkin uudesta asiasta on valtavan ylpeä. Ihaninta on myös oman lapsen osoittama rakkaus ja hellyys. Märät ja kuolaiset pusut, tiukat halaukset, hymyt sekä nauru, joita pieneltään saa.
Äitiydessä mikään ei ole kamalaa, mutta toki on -ei niin mieluisia- hetkiä. Sanoisin, että haastavinta ovat päivät, jolloin yrittää jaksaa arjessa, vaikka väsymys ottaa valtaa.
Mistä pidät itsessäsi ?
Positiivisuudesta ja kyvystä etsiä asioista aina jotain hyvää. Olen myös mielestäni hyvä kuuntelija.
Kahden päivän krapula vai kolme päivää non-stop kiukkuttelevaa lasta ?
Kolmen päivän kiukuttelut. Kolmannen päivän jälkeen voi olla, että hiukset, järki ja kaikki muukin päästä olisi kadonnut, mutta kaksi päivää krapulaa on vielä pahempi.
Jos saisit tehdä elämässäsi ihan mitä vain, mitä se olisi ?
Rakennuttaisin unelmieni asunnon, kävisin lomalla ulkomailla ja nauttisin. Tekisin pikkulapsi ajan töitä kotona, ehkä ryhtyisin myöhemmin yrittäjäksi.
Jos saisit menneisyydessäsi muuttaa jotakin, mitä se olisi ?
En usko, että muuttaisin mitään. Olen nauttinut ja elänyt täysillä, toki hölmöillytkin, mutta ne asiat ovat muovanneet minusta sellaisen ihmisen, joka tänä päivänä olen.
Onko suklaa karkkia, vai vaan suklaata ?
Suklaa on suklaata.
Oliko Veeralle mietittynä muita nimivaihtoehtoja ?
Emme tienneet syntyykö meille tyttö vai poika, mutta tytön nimenä oli Venla aina syntymään saakka. Synnytyksen jälkeen todettiin, että hän näyttää Veeralta, eikä Venlalta.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä ?
Viiden vuoden päästä asumme omistusasunnossa, minulla on työpaikka ja meillä on toivottavasti kaksi lasta.
Uskotko horoskooppeihin ?
Uskon osittain. Luen horoskoopit lähes päivittäin ja usein monen mutkan kautta osaan yhdistää ne elämääni. Mielestäni on myös omalla tavallaan hauskaa uskoa niihin.
Lapsuuden lempi ammatti ?
Näyttelijä. Se oli unelma-ammattini pitkään lapsuudessa.
Pehmis vai irtojäätelöpallo ?  
Irtojäätelöpallo - sitruunalakritsi.
Mansikka vai vadelma ?
Mansikka.
Kesä vai talvi ?
Kesä. En tykkää kylmästä, loskasta ja pimeästä.
Mikä on elämän tarkoitus ?
Tämä on vaikea. Vastaan kuten parhaiten osaan omalta näkökannaltani. Elämän tarkoitus on jokaisen rakentaa itselleen hyvä ja turvallinen polku, jota kulkea. Tehdä tilaa rakkaille ja läheisille, jotka haluaa vierelleen. Elämästä on tarkoitus tehdä juuri omannäköinen, jossa itsellä on hyvä olla. Se voi olla yksin, yhdessä, lapsien kanssa tai ilman. Elämästä kuuluu nauttia, joten vapaa-ajan lisäksi on tärkeää tehdä työtä, jota rakastaa ja jossa viihtyy. En osaa vastata miksi olemme täällä tai mikä on ihmisen tehtävä. Uskon siihen, että täällä ollaan vain kerran, joten on tärkeää osata olla myös kiitollinen.
Mitä teet työksesi ? Aiotko vielä kouluttautua lisää ?
Jäin äitiyslomalle kesken merkonomin opintojen. Nyt hoitovapaalla sain markkinointi- /viestintäassistentin työprojektin, joka on määräaikainen. Tällä hetkellä suunnitelmissa ei ole jatko-opiskella, kunhan nuo merkonomin opinnot saan päätökseen. Kaipaan työntekoa, joten sen vuoro seuraavaksi. Ikinä ei voi tietää tulevaisuudesta, jos innostunkin opiskelemaan lisää.
Henkireikäsi arjessa ?
Kahvi, haha. Keskusteluseura. Auttavat ihmiset. Toisten tuki on parasta, mitä voi saada. Myös blogi on tärkeä paikka minulle, jossa pääsen purkamaan ajatuksiani.
Miten jaatte arkea ?
Meillä on muovautunut ihan hyvä jako arjen tehtävissä. Mies hoitaa juoksevat asiat, kuten kaupassa käynnin. Koiran lenkit ovat enemmän hänen vastuullaan. Hän tekee myös kerran viikkoon suursiivouksen. Minä puolestaan pidän yleissiisteydestä huolta ja hoidan enemmän tytön syötöt ym. asiat.
Mitä äitiys on opettanut sinusta itsestäsi ?
En ole super-ihminen, joka jaksaa aina. Välillä on myönnettävä itselleen, että kaikkeen ei pysty - eikä tarvitsekaan. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin. En yritä miellyttää kaikkia vaan teen niinkuin itsestäni tuntuu hyvältä.
Mitä pidät tärkeänä Veeran kasvatuksessa ?
Minusta on tärkeää asettaa selvät rajat, kuitenkin antaen lapselle mahdollisuuden oppia itse. Rajat täytyvät olla selkeät sekä reilut. Haluan selittää, miksi toimimme tietyllä tavalla ja miksi jokin käytös ei ole toivottua. On tärkeää kuunnella lasta ja olla läsnä, antaa turvaa ja olla luotettava. Haluan olla se henkilö, jolle Veera pystyy aina tulla kertomaan ja kysymään asioista. Haluan kasvattaa Veerasta itsevarman sekä itseään, että muita kunnioittavan ihmisen. Myös hyvät käytöstavat ovat minulle tärkeitä !
Mikä on rankinta vauvavuodessa ?
Väsymys ja välillä riittämättömyyden tunne.
Mikä on miehessäsi parasta ?
Hän on luotettava. Hän on aina valmiina auttamaan perhettään ja ystäviään. Hän laittaa muut itsensä edelle - vaikka aina ei tarvitsisi. Kun hän aloittaa jonkin asian, hän tekee kerralla kunnolla ja huolella.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Paljon onnea rakas yksivuotias tyttäreni!

Tämä päivä on ollut todella tunteikas. Omaksi hämmästyksekseni en ole kuitenkaan itkenyt, kuten kuvittelin. Aamu alkoi suurella määrällä haleja ja pusuja antaen. Minun pieni tyttöni on vuoden vanha! Tuijottelin kelloa, 8:43, tasan vuosi sitten samaan aikaan kuului ensimmäinen parkaisu. Tasan vuosi sitten sinut juuri laskettiin syliini. 13:00, vuosi sitten samaan aikaan ensimmäiset vieraat tulivat sairaalalle katsomaan pientä prinsessaa.
Tänään, vuosi myöhemmin, tuo pieni prinsessa on hyvinkin eläväinen TAAPERO. Apua, meillä asuu taapero! Hymyilee, metelöi, juttelee, nauraa. Taputtaa ja tanssahtelee. Seisoo ja ottaa askeleita tuen kanssa. Silittää Rockyä ja reagoi kaikkiin koiriin sanomalla "uhh". Kiipeilee joka paikkaan ja konttaa päämäärätietoisesti aina imurin luo. Rakastaa vettä ja kylpemistä. Vierastaa hieman uusia tuttavuuksia, välillä vanhojakin, erityisesti miespuolisia henkilöitä. Roikkuu lahkeessa ja joskus sanoo selkeästi "äiti".
Joka päivä hämmästelen sitä, kuinka ihmeellistä pienen lapsen kehitys on. Kuinka paljon ensimmäiseen elinvuoteen mahtuu uuden oppimista, onnistumisia, kolhujakin. Kunka paljon tunteita mahtuu tuoreeseen äitiin, joka opettelee uutta arkea lapsen kanssa. Joka kohtaa paljonkin väsymystä, epätoivoa ja huolta, mutta vastaavasti myös rakkautta, onnea ja ylpeyttä. Lapseni ensimmäinen vuosi on ollut minun elämäni nopein vuosi. Se on ollut merkityksellisin, rakkain ja varmasti myös rankin vuosi. Mitään en vaihtaisi.
Hyvää syntymäpäivää rakas yksivuotiaani<3

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Syntymäpäiväjuhlat // Osa 1

Meillä vietetään 1 -vuotisjuhlia kahtena päivänä. Lauantaina vietettiin ensimmäinen osa kun isäni, mummuni ja siskoni tulivat juhlistamaan tyttöä. Veera oli niin iloinen, pirteä ja juttelevainen koko sen ajan kun he olivat meillä. Muutaman tunnin ajan kahviteltiin ja syötiin sekä vaihdettiin tottakai kuulumisia.
Lahjojakin tyttö sai. Lusikka kokoelma kasvaa joka vuosi, ja lusikan varteen kaiverretaan aina syntymäpäivä ja kyseinen vuosiluku. Lisäksi mummuni oli neulonut kauniit villasukat. Hän on niin taitava käsitöissä ja tekee uskomattomia luomuksia! Myös syntymäpäiväkortti on hänen tekemänsä.
Kävelyharjoitukset alkavat olla arkipäivää ja ensikengät ovat erittäin ajankohtaiset tällä hetkellä.Tästä on hyvä jatkaa tepastelua kun on kunnon tarvikkeet siihen hommaan!
Myös me vanhemmat annettiin yksi paketti eilen. Pakkailin lahjoja ja laitoin ne kolmeen eri pakettiin. Yksi annettiin tosiaan eilen, yksi annetaan virallisena syntymäpäivänä ja viimeinen ensi lauantaina toisissa syntymäpäiväjuhlissa. Pitkähihaisen ja farkkujen lisäksi paketissa oli t-paita, mutta se kerkesi tytön päälle (ja ruoan peittämäksi) ennen kuin kerkesin ottamaan valokuvan.
Kiitos isälle ja mummulle kun ajelitte 301 kilometriä juhlistamaan pientä, 1 vuotta täyttävää prinsessaa! Ja kiitos sisko, nähdään myös ensi lauantaina :D

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Saa kysyä!

Varovaisesti näpyttelen taas teille liian pitkäksi venähtäneen blogitauon jälkeen. Aloitetaan siis kevyesti!
Ensimmäistä kertaa blogi"historiani" aikana toteutan kysymyspostauksen. Eli nyt mietintämyssyt auki ja rohkeasti kysymään itseä kiinnostavista asioista. Liittyykö se minuun, Veeraan, koko poppooseemme, Rockyyn tai johonkin aivan muuhun asiaan? Ja tietysti, erikseen vielä muistutan, että pysytäänhän sitten asiallisten kysymysten parissa :)
Kuva: Elsa / Sosetta Ja Sotkua
Aikaa esittää kysymyksiä on ensi viikon perjantaihin saakka, 15.7.

Antaa palaa!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kaikki asiat järjestyvät

Paljon olen miettinyt tätä hetkeä ja tulevaa syksyä. Useaan otteeseen olen asiasta kirjoittanutkin. Tahdon olla Veeran kanssa kotona, mutta silti tahdon tehdä töitä. Ikävä tosiasia on, että nämä kaksi asiaa ovat aika vaikea yhdistää. Olen miettinyt pääni puhki, harmitellut, jos joudunkin luopumaan haaveestani jatkaa kotona oloa Veeran kanssa. Luotan mottooni "kaikki asiat järjestyvät ja kaikella on tarkoituksensa". Vaikka stressaan välillä, olen silti aina ollut luottavaisin mielin, kyllä kaikki järjestyy.

En pidä negatiivisesta ajattelusta. Se kuluttaa energiaa. Jos asenne on kovin huono, ei mistään tule mitään. Eikä into riitä miettimään edes niitä pieniä positiivisia välähdyksiä elämässä. Se on ajantuhlausta. Tässä astuu kuvioihin ahkeruus ja oma-aloitteisuus. Vastaukset ja ratkaisut eivät kävele luoksesi. Asioiden eteen on tehtävä töitä, otettava selvää, sekä rohkeasti kokeiltava kepillä jäätä.
Kun tarpeeksi yrittää niin kova työ palkitaan. Kun ottaa asioista selvää, kysyy, tarjoutuu, asiat ratkeavat. Niin kävi meille. Tällä hetkellä olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen.
Sain töitä, työprojektin. Työn, jossa yhdistyy kaikki, mitä työltä olen halunnut. Siinä yhdistyvät kaikki mielenkiinnonkohteeni. Pystyn tekemään työtä kotoota käsin. Olen tästä niin innoissani, että halkean.

Haluan sanoa muille, että olkaa rohkeita. Kertokaa itsestänne, tarjotkaa apuanne ja olkaa joustavia. Tehkää töitä asioiden eteen ja olkaa oma-aloitteisia. Asioilla toden totta on tapana järjestyä, uskokaa siihen. Ällö-positiivinen kuittaa ja toivottaa kaikille hyvää viikonjatkoa!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kuinka meillä matkustetaan?

Meillä on autoilu sujunut aina todella hyvin Veeran kanssa. Tasainen hurina ja tiivis tunne turvakaukalossa ovat olleet varma nukutuskeino. Nykyään autossa ei ole nukuttukaan enää niin helposti. Eikä se oikeastaan haittaakaan, mutta kaikki matkat ovat olleet täyttä huutoa. Hieman makuuasennossa oleva kaukalo, sekä tiivis tunnelma eivät enää miellytäneetkään. Ihan sama kuinka paljon tyttöä viihdytti, leikitti leluilla, vähän jopa lahjoi, autoilu muuttui takuuvarmasta rentoutushetkestä pakolliseen pahaan. Ei auttanut muu kuin alkaa etsimään tytölle uutta istuinta.

Meillä ei autoillessa turvallisuudesta tingitä. Ei aikuisten eikä lasten kanssa. On tärkeää, että jokaisella on vyöt kiinni, puhelimella ei tekstailla ajaessa ja muutenkin ajetaan asiallisesti. On siis päivänselvä asia, että myös istuimen tulee olla turvallinen lapselle. Ensimmäinen turvakaukalo oli sopiva vajaan vuoden verran, mutta uudessa istuimessa toivoimme jo hieman pidempää käyttöikää. Pitkän käyttöiän lisäksi toivoimme tietynlaista monipuolisuutta. Meillä matkustetaan edelleen selkä menosuuntaan ja tullaan matkaamaan niin vielä pitkään. Istuimen asento saisi olla suhteellisen pystyssä, sillä tyttö ei viihdy enää ollenkaan paikoillaan maaten.

Löysimme OzBabyn valikoimasta kriteerimme täyttävän Britax - Multi-Tech II - turvaistuimen. Istuin sopii 9-25 kiloiselle lapselle ja sitä voi käyttää joko selkä menosuuntaan, kuten me käytämme tai kasvot menosuuntaan päin.
Istuimella on pitkä käyttöikä juurikin sen monipuolisuuden vuoksi. Säädettävän istuinosan leveyden, käyttömahdollisuuden 25 kiloon saakka sekä molemminpuolisen istuma-asennon ansiosta matkustamme tällä vielä pitkään.
Istuimessa on korkeat ja pehmustetut sivutuet, jotka antavat loistavan sivutörmäyssuojan. Päätukea pystyy myös säätämään korkeussuunnassa.
Meillä on ollut tämä uusi istuin käytössä nyt kaksi viikkoa ja voin kertoa, että autoilu on jälleen mukavaa. Veera tarkkailee ympäristöä innoissaan ja matkustaa mukavassa asennossa. Istuin on todella jämäkkä ja tukeva, eikä heilu mitenkään käännöksissä.
Olen todella tyytyväinen hankintaamme ja suosittelen muillekin, kenellä uuden istuimen osto on edessä.
*Yhteistyössä OzBaby