Kaksplus.fi

torstai 30. kesäkuuta 2016

1 -vuotisjuhlien suunnittelua

Parin viikon päästä meillä juhlitaan yksivuotiasta. Juhlien suunnittelu on aloitettu jo varhaisessa vaiheessa ja nyt tulee pientä ennakkonäytöstä siitä, mitä juhlissa on luvassa.

Teemaksi valikoitui väreissä vaaleanpunainen ja kulta. Puolvuotisjuhlissa teemaväreinä toimi punainen ja hopea, joten halusin tällä kertaa hieman erilaista värimaailmaa. Värien lisäksi halusin vielä oman teema-aiheen.
Baby Shower -juhlissani oli pöllöteema, joten mielestäni on ihana ajatus, että samaa linjaa jatketaan ensimmäisillä syntymäpäivillä.
 
Juhlatarvikkeiden hankinta on jo hyvällä mallilla, mutta suuri osa koristeista puuttuu vielä. Ajattelin, että tekisin itse joitakin koristeita, kunhan vain löydän hyviä ohjeita, esimerkiksi Pinterestistä.
Siskoni ovat jälleen kerran lupautuneet (tai no, ilmoitin heille, että tehdään yhdessä) auttamaan tarjottavien valmisteluissa. Tarjottavat ovat myös aika selvillä jo, muutamia makeisia ideoita pyöritellään vielä. Pöytään tulee ainakin täytekakku, voileipäkakku, muutama pikkusuolainen sekä muutama makea tarjottava. Kaikkea en halua vielä paljastaa ;)
Tilattiin päivänsankarille hempeä roosan sävyinen juhlamekko Ellokselta*. Vielä olisi tarkoitus hankkia mekkoon sopiva hiuspanta.

Meillä tulee olemaan kahdet syntymäpäiväjuhlat peräkkäisinä viikonloppuina, sillä kaikki eivät pääse samana päivänä. Ja koska itsehän tykkään järjestää juhlia niin tämä sopii vallan mainiosti !

Millaisia yksvuotisjuhlia teillä on järjestetty ? :)
*Saatu blogin kautta

maanantai 27. kesäkuuta 2016

ÄIT-TIH!

"Veera, sano äiti. Äääiitiiiii. Sano äiti" -Äit-tihh.

Sieltä se tuli ! Toki hieman hapoen vielä ja lisäkirjaimilla varustettuna, mutta meidän tyttö sanoi äiti. Voi ylpeys, voi onni. Siitä lähtien on ahkerasti hoettu äiti-äiti-äiti-äitiä eri äänenpainoilla sekä kirjainyhdistelmillä. Nyt on kiva roikkua lahkeessakin kiinni kun osaa huutaa äitiä.
Sain myös kuvattua videolle tämän ihanan sanan lapsokaiseni suusta kuultuna. Eikö olekin ihan parasta kun lapsesi kutsuu sinua ensimmäistä kertaa äidiksi?
Tuntuu, että isiä kokeillaan myös kovasti sanoa, nimittäin suhina on alkanut. Hieman kuolainen isshh -hokeminen on alkanut. Niin hassua, että tuo pienokainen sanoisi sanoja. Voiko hän jo osata ? Kai se on vain myönnettävä itselle, että hän kehittyy ja kasvaa jatkuvasti. Milloinkohan tulee jämäkällä r:llä varustettuna Rocky :D haha.

Minkä ikäisinä teillä on opittu ensimmäisiä sanoja? Mitä ne ovat olleet?

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannus 2016

Meillä ei ollut vielä torstainakaan selkeitä suunnitelmia juhannukselle. Ajateltiin, että ollaan ihan rennosti, nähdään mahdollisesti kavereita ja grillaillaan. Ei ollut tietoa missä ja milloin. Perjantaina aamupäivällä pari kaveria kävi meillä kahvilla ja ruvettiin suunnittelemaan iltaa. Päätettiin, että istutaan meillä iltaa, grillataan ja lämmitetään sauna.

Oltiin hetki vietetty aikaa meillä kunnes ruvettiin miettimään, että pitäisikö sitä lähteä myöhemmin käymään kaupungissa. No eihän sitä niin vain lähdetä kun on lapsi, joten soitin äidilleni ja kysyin onko hänellä suunnitelmia illaksi. Ihana äiti sanoi, että voi ottaa Veeran hoitoon vaikka yöksikin. Apua, yöksikö?! Pienen tuulettumisen kaipuu on ollut jo niin kova, että päätin rohkaistua. Kyllä, Veera voi tulla yökylään. Pakkasin Veeran laukun valmiiksi, tytölle vaatteet niskaan ja autolla kohti mummilaa.
Kotona tuli todella outo tunne - nyt mä voin rentoutua ! Avasin siideritölkin ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuoteen. Vähän sama tunne kun ensimmäistä kertaa alkoholiostoksilla - onkohan tää nyt ihan sallittua? Enpä kauaa mietiskellyt tai murhetinut vaan nautin täysillä ja vietin mahtavaa aikaa ystävien kanssa!
Lähdettiin kaupunkiin ja n. puoli kahdelta mentiin käymään baarissa. Tanssittiin ja naurettiin. Muistan sanoneeni ystävälleni, etten halua tämän illan päättyvän. Mulla oli ensimmäistä kertaa aikoihin tunne, että olen muutakin kun vain äiti. Olin se sama Janina, joka kaksi vuotta sitten irroitteli täysillä vailla huolta huomisesta.
Laitoin yöllä äidilleni viestiä miten heillä menee, mutta (jostain syystä kello kolme) ei tullut mitään vastausta. Untenmailla siis! Baarin jälkeen lähdettiin vielä meille takaisin, mutta siihen loppuivat mun voimat. Hyvä emäntä menee ensimmäisenä nukkumaan :D Aamulla heräsin kahdeltatoista, mitä luksusta! Olotila oli tuskan ja kärsimyksen yhdistymä, mutta ilta oli kyllä sen arvoinen. Sain kasattua itseni (ja miehen) kolmeen mennessä päivällä ja lähdettiin äidin luo ison ikävän kera halimaan tyttöä.
Äidin luona oli onnellinen, juuri pitkiltä päiväunilta herännyt tyttö vastassa. Yö oli mennyt loistavasti ilman yhtäkään heräämistä. Miksiköhän kotona ei tapahdu niin?
Mummi osti joku aika sitten Veeralle oman uima-ammeen, joka oli nyt kokeilussa - tosin ilman vettä. Täytyy kokeilla tuota nyt lähipäivinä, sillä Veera rakastaa vettä ja kylpemistä. Puhuttiin myös, että tuosta saa tehtyä pienen pallomerenkin helposti. Monikäyttöinen siis! Nyt vaan lämpimiä ilmoja kiitos, niin saa leikkiä vesileikkejä ulkonakin.

Oli kyllä ihanan rento ja virkistävä juhannus. Kunnolla tuulettuminen antoi hyvin puhtia ja nyt voikin pitää toiset kaksi vuotta taukoa taas. Eikai sentään, mutta ei nyt heti ensi viikonloppuna uudestaan kuitenkaan.

Miten teidän juhannus meni?

Ps. Kaksplus ja me bloggarit haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Olisi mukavaa jos voisit käydä täyttämässä tämän kyselyn. Vastaaminen kestää vain hetken. Kiitos!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Jos tulisikin toinen

Aika ajoin vauvakuume nostaa päätään ja pistää miettimään, mitä jos tulisikin toinen. Meidän vauva ei ole enää vauva, vaan taaperovaihe lähestyy kovaa vauhtia. Ikävä raskausaikaa, synnytystä (kyllä!) sekä pienen vauvan tuoksua on silloin tällöin läsnä. Asia ei ole ajankohtainen vielä hetkiin, mutta silti mietin, että mitä jos...

Ensimmäinen raskauteni oli suht' helppo. Toki oli vaivoja, mutta koen päässeeni aika helpolla. Mitä jos toisessa raskaudessa olisi pahoinvointia koko 9 kuukautta? Mitä jos aikaiset supistukset pakottaisivat vuodelepoon? Mitä jos issiaskipu olisi niin paha, ettei jalat kanna? Miten silloin pärjäisin kun kotona on taapero hoidettavana?
Synnytys oli nopea (n. 8 tuntia) ja edistyi jatkuvasti. Ponnistusvaihe oli kamala, mutta sekin aika nopea (18min). Mitä jos toinen synnytys ei sujuisikaan yhtä hyvin. Porvoon synnytyssairaala lakkautettiin ja synnytykset tapahtuvat Helsigissä tai Hyvinkäällä (korjatkaa jos olen väärässä). Toinen synnytys on kuulemma aina nopeampi, mitä jos emme kerkeäkään sairaalaan? Mitä jos ponnistusvaihe on vielä kamalampi kuin ensimmäisellä kerralla, se pelottaa. Mitä jos tapahtuukin jotain kamalaa.

Ensimmäinen lapsi antaa ihan uutta todellisuutta rakkaudelle. Se vahva tunne, side, rakkaus, voiko sitä kokea usean kohdalla? Entä jos en osaakaan tuntea samalla tavalla toista lasta kohtaan. Huono omatunto koputtaa jo nyt olkapäähän kun kirjoitan näin, mutta se on rehellinen ajatukseni. En osaa kuvitella, ettei omaa lastaan rakasta, mutta kun mietin tunteitani Veeraa kohtaa herää väkisinkin ajatus, voiko joku muukin saada minut tuntemaan samoin?
Veera oli aika tyytyväinen vauva. Yöt menivät alusta asti vain muutamilla heräämisillä. Oli vaihe, jolloin kaikki illat päättyvät tunnin, joskus pidempään, huutokonserttiin, mutta sekin meni ohi. Mitä jos toisella lapsella on kolmen kuukauden koliikki? Kuinka silloin jaksaa kun on useampi hoidettava? Kuinka saan jaettua huomion tasavertaisesti kahden lapsen kesken?
Niin paljon kysymyksiä. En todellakaan usko sanontaan "siinä se toinenkin lapsi menee missä yksikin". Ehei, en usko yhtään. Välillä vaikeampina päivinä olen miettinyt miten ihmeessä pärjäisi kahden kanssa. Miten huomio, hermot ja kädet riittäisivät.

Onko muilla ollut tällaisia ajatuksia? Entä onko todellisuus useamman lapsen kanssa vastannut odotuksia vai ollut jotain aivan muuta? Kertokaa kokemuksianne, ajatuksianne, mitä vain mieleen juolahtaa.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Prinsessan vaatepäiväkirjat // Osa 7 // Koralli tiikeri

Ihan huomaamatta on tullut luvattoman pitkä tauko Veeran vaatepostauksille, mutta asia korjaantuu nyt. Tilattiin Ellokselta muutamia uusia juttuja Veeralle, vaatteita ja verhot*. Olen jo useampaan kertaan ihastellut kyseistä asusettiä ja nyt vihdoin semmoinen kotiutui meille. Kyseessä on siis korallin värinen tiikeribody* sekä samaa kuviota olevat collegehousut*.
Body on pehmeää trikoota ja korallin lisäksi tällä kuviolla löytyy valkoinen body mustilla tiikereillä. Housut ovat pehmeää neulosta ja niissä on resorit sekä vyötäröllä, että punteissa. Puntit meillä jouduttiin vielä käärimään, mutta muuten olivat jo oikein istuvat housut.
Molemmat vaatteet ovat koossa 86, eli kasvunvaraa on vielä hyvin. Toki näitä voi käyttää erikseen muiden vaatteiden kanssa, mutta itse olin aivan myyty tähän kokonaisuuteen.
Mitä tykkäätte? Mä olen ihastunut näihin täysin!

*Saatu blogin kautta

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Meidän kotona // Veeran huone

Olen päässyt tekemään yhtä lempi puuhistani. Suunnitteluvaiheesta toteutukseen. Sisustamaan meidän tytön omaa pientä valtakuntaa. Vitsit se on hauskaa! Tästä alkaa Meidän kotona -postaussarja, jonka polkaisee käyntiin tyttäremme huone.

Väriteemana huoneessa on harmaa, vaaleanpunainen/vaalea roosa ja mintunvihreä.
Siirrettiin sittenkin pinnasänky suoraan Veeran omaan huoneeseen. Aluksi suunniteltiin, että hän olisi nukkunut vielä kanssamme samassa huoneessa, mutta kokeiltiin kuinka uusi järjestely lähtisi sujumaan. Meillä oli pieniä uniongelmia tässä, mutta muuten Veera on nukkunut hyvin omassa huoneessaan. Heräilee yöllä pari kertaa ja aikaisin aamulla yleensä herätessään kannan hänet viereeni vielä jatkamaan unia kun isi-mies on lähtenyt töihin.
Haluaisin Veeran huoneeseen nojatuolin, jonka viereen tämä Jollyroomin tarjotinpöytä* tulisi. Nojatuolissa olisi kiva lueskella iltasatuja ja nukuttaa tyttö uneen.
Nämä Elloksen Hayley-lenkkiverhot* ovat uudet ja sopii loistavasti tytön huoneeseen. Olen nähnyt Elloksen sivuilla samaa kuviota olevan maton ja sen tahtoisin vielä tilata Veeran huoneeseen.

Jollyroomin kävelyvaunu* toimii vielä palikoiden lelukorina, mutta kohta sen varassa mennään ja lujaa. Sen verran vankasti tyttö kävelee jo mm. sohvapöydästä kiinni pitäen.
Muistatteko äitiyspakkauksesta verhoillun ensipedin, joka Veeralla oli käytössä aluksi? Se toimii nyt lelukorina. En olisi raaskinut laittaa sitä varastoon ja kun pehmoleluja tuppaa aika reilusti olevan, niin tämä järjestely toimii oikein hyvin.
Hoitopöydän hoitotason otimme irti. Nyt hoitopöytä toimii pelkkänä lipastona. Pöydän ylle asettelin Jollyroomin valopallot*.
Veeran huoneessa on kaksiovinen kaapisto, jonne sai hyvin tavaroita säilytykseen. Sopivan verran kaappitilaa mielestäni tuon ikäisen tavaramäärään nähden.

Hauskasti Veera on ottanut oman huoneensa itselleen. Hän leikkii siellä ja levittää pehmolelut ympäriinsä, palikat hakee omasta paikastaan ja kirjat myös. Nousee lipastoa vasten seisomaan ja yrittää päästä kaapin alahyllylle aina kun avaa kaapinoven.

Nojatuolin ja maton lisäksi haluaisin huoneeseen vielä pienen seinänaulakon, johon saisin ripustettua muutamat pikkumekot. Kaikki ajallaan.
Miltä näyttää ?
*Saatu blogin kautta



tiistai 14. kesäkuuta 2016

Veera 11kk

Vuoden ikä lähestyy hurjaa vauhtia. Miten tämä aika juoksee näin nopeasti? Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon asioita ja uuden oppimista. Veera on ottanut suuria kehitysaskeleita. Tuntuu hurjalta, että kohta meillä asustaa virallisesti vauvan sijasta taapero.

Veera osaa vilkuttaa ja taputtaa. Kun sanoo "heihei", hän heiluttaa kädellä, joskus jopa molemmilla ja hymyilee iloisesti.
Neiti tykkää musiikista, ja lempi lelujakin ovat musiikkikirjat. Kädet alkavat lyömään tahtia ja pää heilumaan muusikin soidessa. Sitten hän kääntää itse sivua kuullakseen lisää musiikkia. Musiikin lisäksi hän tykkää todella paljon palikoista, sekä rummutella kauhalla kippoja
Veera konttaa kovaa vauhtia eteenpäin, siis todella nopeasti. Etenkin jos hän on menossa Rockyn vesikipolle ja häntä kieltää, kurkkaa neiti vain olan yli, virnistää ja ottaa vauhdikkaan spurtin määränpäähänsä.
Veera kiipeää joka paikkaan, jatkuvasti. Hän seisoo tukea vasten todella jämäkästi ja pysyy hetken seisomassa jopa ilman tukea. Yllättävän hallitusta hän osaa istahtaa alas, mutta välillä tulee kovempia tömähdyksiä ja kopsahduksia.
Hän ottaa pieniä askelia kun seisoo sohvapöytää tai sänkyä vasten. Todella haparoiden kylläkin, mutta siitä se lähtee. Kovasti tykkää kävellä eteenpäin kun pitää hänen käsistään kiinni.
Iloinen, aurinkoinen ja temperamenttinen on meidän 11 kk tyttömme<3

Onko siellä 11 kk:n vanhempia? :)

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Kiirettä ja uniongelmia

Ollaan asuttu täällä uudessa kodissa nyt vajaa kaksi viikkoa. Arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja ollaan kyllä viihdytty. Muutamat tavarat hakevat vielä vähän paikkaansa ja vanha tv-taso pitäisi saada pois tieltä. Hankittavaakin on, mm. pieni ruokapöytä ja tuolit. Eli täysin valmista täällä ei vielä ole. Päivät ovat todella kiireisiä, kun jokaisen pienen vapaan hetken tullen yritän laittaa aina paikkoja kuntoon. Tätä kiirettä ei yhtään helpota se, että uniongelmat tässä talossa ovat palanneet. Ensimmäisille päiväunille Veera nukahtaa ihan hyvin ja saattaa nukkua tunninkin. Toisille päiväunille on jo haaste saada nukahtamaan. Kello lähestyy aina iltaa, kunnes totean, että mennään suoraan vain yöunille. Hänet saattaa saada nukahtamaan klo 19-20 aikaan, mutta herää aina uudelleen. Sitten alkaa loputon itku ja väsymyskitinä, eikä sylissä, sängyssä, lattialla, missään ole hyvä. Se on todella raskasta. Yksi yö sain hänet nukahtamaan vasta yhdeltä yöllä. Tämä alkoi ihan yhtäkkiä ja on kestänyt nyt noin viikon.
Blogi on päivittynyt todella harvakseltaan juuri tämän vuoksi. Ei yksinkertaisesti ole aikaa, muuta kuin keskellä yötä. Ja itsenikin on pakko nukkua joskus. Toivottavasti ymmärrätte ! Haluaisin välillä edes hetken tehdä omia juttuja, kuten blogata, mutta silti tuntuu etten haluaisi yhtään olla yksin. Ristiriitaista. Mies on päivät tottakai töissä ja olen yrittänyt saada päiviksi aina seuraa itselleni. Veera viihtyy leikkien hetken yksin, mutta on jo niin liikkuvainen, että jatkuvasti saa hakea häntä pois koiran vesikipolta tai kiipeilemästä ties mistä. Hänelle on tulossa kaksi uutta hammasta ja toisaalta toivon, että nämä iltaitkut johtuvat niistä. Se antaisi pientä lohtua, että tämä vaihe menee kohta ohi. Vali-vali-vali. Anteeksi, että tästä tuli nyt täyttä valitusta. Haluaisin kirjoittaa paljon ja aiheitakin on riittämiin, mutta ei aikaa.
Positiivisia juttuja, päivälenkit koiran kanssa ovat paljon helpompia nykyään kun pääsee vaunujen kanssa menemään. Huomattavasti mielyttävämpää kuin kantaa melkein 10 kilon painoa rintarepussa. Rocky on myös oppinut ihan hyvin kävelemään vaunujen kanssa, hiljaa hyvä tulee. Ei olla siis käyty vaunulenkeillä koiran kanssa yksin ennen. Opeteltavaa on vielä kun hihna on löysällä, ettei Rocky kävele vaunujen eteen. Muuten menee oikein kivasti lenkit.

Veeran 1 -vuotisjuhliin on kuukausi ja suunnitelmat ovat jo kovassa vauhdissa. Teema on selvä ja tarjottavat tiedossa. Kuuluuko synttärijuhliin lähettää viralliset postikutsut vai riittääkö soitto/viesti? Kuinka olette toimineet? Synttärimekko tuli postissa pari päivää sitten ja samalla muutama muu uusi ihanuus neidille. Niistä lisää myöhemmin. Huomenna Veera täyttää jo 11 kuukautta, käsittämätöntä. Hän on oppinut valtavasti uusia asioita ! Yritän saada tehtyä 11 kk -postauksen tässä lähipäivinä.
Mitäs teille kuuluu? Onko vinkkejä tähän yöuniongelmaan?

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Sinä olet minun siskoni

Minulla on neljä siskoa ja yksi veli. Yksi siskoistani on useasti vitsillä (kai?:D) sanonut, että minun pitää tehdä postaus hänestä kun olen kysellyt ideoita. Sitä saa mitä tilaa ja tässä sitä nyt tulee!

Minun siskoni on tukeni ja turvani. Hän nauraa kanssani, mölisee kovaan ääneen julkisilla paikoilla ja osaa heittäytyä. Ottaa elämän rennosti, mutta kuitenkin hallitusti. Hän on äärimmäisen vastuuntuntoinen nuori nainen, joka huolehtii kaikesta ja kaikista. Olin häneen yhteydessä milloin vain, mistä asiasta vain, hän on aina tavoitettavissa. Hän on seuranani hyvinä ja huonoina päivinäni. Hän ei ikinä pahastu, vaikka olisin huonolla tuulella väsyttävän päivän vuoksi, vaan pitää paketin kasassa puolestani. Riittää, että kysyn häneltä päivän suunnitelmia ja hän vastaa tulevansa luokseni. Luotan häneen sataprosenttisesti ja hän minuun.

Hän on lähtenyt Veeran kanssa vaunuilemaan myöhään illalla, kun kaikki muut nukuttamisen keinot on jo käytetty. Aina luoksemme tullessaan hän kysyy tuoko jotain, onko tarvetta jollekin. Hän yllättää suklaalla (koska itsehän en siis syö suklaata...). Hän ajattelee aina positiivisesti ja, että kaikki asiat järjestyvät. Huomenna on uusi päivä. Älä stressaa. Anna olla. Minä autan.

Tässä nuoressa ihmisessä on kaikki. Iloisuus, hauskuus, vahvuus ja voima, monipuolisuus, herkkä ja vakava puoli. Sanoit mitä vain, hän osaa heittää asiasta komiikkaa. Hän eläytyy ja antaa kaikkensa. Ei häpeile tuoda itseään esiin, muttei myöskään nosta itseään ylitse muiden. Hän on musikaalinen, teatterilavan kovisrotta (roolihahmo). Pitää muiden puolia eikä loukkaa toisten tunteita. Tekee ja touhuaa ahkerasti, vaikka ei tarvitsisi. Emme tarvitse sanoja tulkitaksemme toisiamme. Välillä pistämme toinen toisiamme ojennukseen ja "hienovaraisesti" kehoitamme lopettamaan marinan ja kiukuttelun. Olemme tukena kun on tarve ja lopuksi nauramme yhdessä. Kaikki päättyy aina positiiviseen fiilikseen.

Otamme tiukkoja Trivial -matseja ja tapellaan siitä, kumpi on fiksu ja kumpi ei. Leivotaan yhdessä - hän leipoo, mä syön loput taikinat. Tehdään mahtavia Putouksen Jossun lauluesityksiä kaikkine äänialoineen. Omistetaan yhtä huono huumorintaju. Annan hänelle "viisaita" elämänohjeita, joita todellisuudessa ei kuulu noudattaa. Pystytään tekemään itsestämme täysin naurunalaisia toistemme edessä, jonka seurauksena aivan varmasti saa toiselta räkänaurut osakseen. Hän on luonamme niin paljon, että olemme puhuneet jo osoitteenmuutoksesta. Hän tiesi missä meillä on pullasuti kun itse en tiennyt meidän sellaista edes omistavan. Tenttaan häntä isosiskon tavoin ja kerron omista viisaista touhuistani samanikäisenä.

Kiitos, että olet sinä ja kiitos, että olet siinä!<3

Kaikki sisarukseni ovat minulle yhtä rakkaita! Tämä mini-me versio sai tietämättään tahtonsa läpi ;) Olette tärkeitä<3

torstai 2. kesäkuuta 2016

Muutto takana

Huh huh, mitkä pari päivää on takana. Maanantaina saatiin uuden asuntomme avaimet ja koko ilta, sekä tiistai meni tavaroita muuttaessa sekä paikoilleen laittaessa. Edelleen meillä on pieni pahvilaatikkokaaos täällä kotona, mutta tämän illan tavoite on saada kaikki paikoilleen. Yllätävän haastavaa on purkaa pahvilaatikot ja järjestellä paikat samalla kun vahtii tyttöä sekä kaikesta kiinnostunutta koiraa. Nyt kuitenkin Veera on nukkumassa, joten on hyvin aikaa viedä tämä projekti päätökseen. Meillä ei ole vielä tietokone paikoillaan ja uusi nettipakettikin pitäisi hankkia, joten kirjoitan tätä postausta puhelimella. Blogissa on ollut hieman hiljaiseloa ihan vain tämän kiireen vuoksi. Halusin kuitenkin tulla pikaisesti kertomaan, että täällä edelleen ollaan. Toivottavasti saadaan nopeasti netti toimintaan niin saa normaalista postaustahdista taas kiinni. Puhelimella on aina hieman säätöä kirjoitella blogia.

Meidän uusi koti on ihana. Asunto (ja koko yhtiö) on juuri valmistunut, joten nämä ovat erittäin siistejä ja hyväkuntoisia huoneistoja. Meillä on kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone, sauna ja yhtenäinen keittiö-olohuone. Asunnot varattiin ennen näyttöä jo pelkkien pohjapiirrustusten ja verkkosivujen tietojen mukaan. Päästiin katsomaan asuntoa vasta vuokrasopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Keittiö-olohuone -tila paljastui huomattavasti odotettua pienemmäksi. Meidän täytyy hankkia uusi ruokailuryhmä, jotta saamme tilaan mahtumaan tarvittavat huonekalut. Kyllä tähän varmasti tottuu (nyt jo tottunut hyvin), mutta muutama lisäneliö ei olisi ollut pahitteeksi. Makuuhuoneet ja kylpyhuone ovat isoja ja tilavia. Teen erikseen vielä asuntoesittelyä kunhan saadaan tosiaan täällä järjestystä aikaiseksi.

Tällä kertaa vähän lyhyempi postaus pienen kiireen vuoksi, mutta palataan taas pian kunhan tästä arki taas tasaantuu :)