Kaksplus.fi

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Hetkessä eläminen

Kuinka moni aina odottaa jotain? Viikonloppua, kesää, syntymäpäiviä, reissuja... Minä ainakin. Yksi asia mitä odotan kovasti on tuleva muuttomme. Odotan sitä niin paljon, että on vaikea hillitä fiilistä. Eikä siinä sinänsä mitään väärää ole, mutta. Mitä tapahtuu kaikessa siinä välissä kun vain odotamme tulevaa? Arki ja sen pienet ilonaiheet jäävät välistä. Ei osata nauttia hetkistä. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Miksei niistä pienistä asioista voi ottaa iloa irti samalla tavalla kuin isommista tapahtumista?
Itse olen ottanut tavaksi aina välillä kerrata täällä blogissa koko viikon positiiviset asiat. Ne eivät ole suuria juttuja, mutta sellaisia, mistä voi ja pitääkin nauttia. Olen todella malttamaton luonne ja kun innostun niin innostun kunnolla. Silloin mun on hyvin vaikea rauhoitella itseäni ja olla maltillinen. Huomaan arkisin odottavani sitä, että Miika tulee töistä kotiin. Lasken päiviä viikonloppuun, että ollaan kaikki yhdessä kotona. Pienen vauvan kanssa sitä huomaa, kuinka nopeasti aika kuluu. Kuinka pitäisi osata elää siinä hetkessä, sillä huomaamatta ne hetket ovatkin jo historiaa. Joku fiksu on sanonut, että "sinun arkesi on lapsesi lapsuus". Jos arkeni on aina tulevan odottamista ja tyytymättömyyttä nykyhetkeen, mitä se viestii?
En tarkoita, että on väärin odottaa reissuja tai sitä muuttoa. Tottakai saa olla innoissaan. Mutta sen ei pitäisi hallita tätä hetkeä. Haluan opettaa lastani nauttimaan elämästä ja sen pienistä asioista. Ne pienet asiat saattavat olla sillä hetkellä niitä suuria asioita. Luetaan kirjoja ilman kiirettä, kuunnellaan musiikkia ja tanssahdellaan sen tahdissa. Pelleillään ja naureskellaan. Halaillaan ja ollaan ihan rauhassa. Nautitaan juuri siitä hetkestä.
Ihanaa viikonloppua ja vappua kaikille ! Nauttikaa, rentoutukaa ja olkaa läsnä !<3

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Viime päivinä

Perjantaina kuultiin ihania uutisia, saatiin uusi koti! Olen suunnitellut paljon Veeran tulevaa huonetta (=selaillut Pinterestiä). Muutamia hankintojakin on jo tehty, niistä lisää myöhemmin! Olen käynyt läpi tavaroita, mitkä otetaan mukaan, mitkä lähtee kiertoon, mitkä pois kokonaan. Hieman olen myös pakannut semmoisia tavaroita mitä tiedän, ettei kuukauteen tarvita. En vain jaksa odottaa! Käytiin muuten myös irtisanomassa eilen tämä nykyinen asunto, vitsi mikä fiilis. Mahtava.
Lauantaina juhlittiin ystäväni baby shower -juhlia. En tuntenut moniakaan juhlien vieraita entuudestaan, mutta kaikkien kanssa tuli hyvin juttuun. Oli kyllä ihanat juhlat! Pelailtiin pelejä, syötiin ja herkuteltiin sekä vietettiin rennosti aikaa yhdessä. Baby showerit on ihania juhlia, vaikkakin olen ollut vain kaksissa - omissani ja näissä viime viikonlopun.

Tänään käytiin anopin syntymäpäiväkahveilla ja tuli syötyä vähän lisää kakkua. Nyt on kyllä taas lähtenyt tämä herkuttelu lapasesta. Saako pistää monien juhlien piikkiin? ;)
Yleinen fiilis on ollut todella hyvä. Luulen sen johtuvan tuosta varmistuneesta muutosta. Tai tiedän sen johtuvan siitä.

Veera nousi eilen seisomaan tukea vasten ensimmäistä kertaa ihan itse. Hän oli sängyssään ja nousi siitä polvilleen, mitä on tehnyt jo jonkin aikaa ja yhtäkkiä kokonaan ylös! Täytyy laskea makuutasoa alemmas, ettei neiti tee kuperkeikkaa laidan yli.


Mitäs muille kuuluu?

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Hei me muutetaan!

Kuten olen aiemminkin maininnut, tämä nykyinen asuntomme on vähän mitä on. Kaikenlaisia inhottavia juttuja on ollut, mm sisäilmaongelmia ja kylppäristä löytyi kosteutta.
Jo siitä hetkestä kun muutimme tänne, tiesimme, ettemme kauan haluaisi tässä asua. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi, jotka kylläkin korjattiin, itsessään asuntokaan ei ole ollut viihtyisä. Tämä on ollut meille vain väliaikainen ratkaisu. Noin puolitoista vuotta olemme katselleen asuntoja ja käyneet näytöissä, tuloksetta. Liian pieni, liian iso, liian kallis, huono kunto... Noin viikko sitten se löytyi, meidän unelmien täyttymys. Tai siis tähän hetkeen täydellinen koti. Haettiin, jännityksellä odotettiin ja eilen varmistui, että saatiin. Me muutamme 1.6. Voi juku, että olen onnellinen!
Meidän uusi koti on vielä rakenteilla ja valmistuu kesäkuun alkuun mennessä. Se on luhtitalo, ensimmäisen kerroksen asunto. Meille tulee oma pieni piha-alue. Uusi kotimme on saunallinen kolmio. Kaikki mitä toivoimme sen uusi kotimme meille tarjoaa. Tiedättekö sen fiiliksen kun tuntuu, että asiat loksahtavat paikoilleen? Nyt tuntuu siltä. Ja se tuntuu niin pirun hyvältä.

Veera saa oman huoneen ja voitte olla varmoja, että sisustuspostauksia alkaa satelemaan. Pinterest alkaa laulaa ja kovaa täällä suunnassa. Olen alkanut nyt jo pakkaamaan (kyllä, olen) ja käymään tavaroita läpi. Mitään turhaan en halua mukanamme kantaa, joten teen täyskatsauksen kaikkeen mitä omistamme. Olen oikeasti innoissani jopa siivoamisesta nyt.
Olen suunnitellut sisustusta jo asunnon pohjapiirrustukseenkin. Miten maltankaan odottaa vielä yli kuukauden?
Yksi asia on vielä mietittävänä, makuuhuoneiden jako. Kumpi meille, kumpi Veeralle. Luonnollisesti ajattelisin isomman meille ja pienemmän hänelle, mutta Veeralla on kuitenkin enemmän tavaraa kuin meillä. Ja sitä tulee lisää jatkuvasti mitä vanhemmaksi hän kasvaa. Hän tulee nukkumaan vielä (ainakin aluksi) kanssamme samassa huoneessa, joten pinnasänky ja meidän sänky täytyvät mahtua molemmat. Me emme tarvitse paljon tilaa makuuhuoneessa, sillä meillä ei paljon isoa tavaraa sängyn lisäksi ole. Kannattaisikohan aluksi pitää isompi makuuhuone meillä (että mahtuu se pinnasänkykin) ja kun Veera siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan niin vaihtaa huoneet päittäin? Miten teillä on jaoteltu makkarit?
Huomatkaa kadonnut sukka
Olen iloinen myös siksi, että uudessa asunnossa on mahdollista laittaa Veeran tavarat ja lelut selkeästi omille paikoilleen, hänen huoneeseensa. Ei tarvitse ahtaa ja survoa niitä meidän makuuhuoneeseen, kaappeihin ja olohuoneeseen. Huomaako minusta yhtään, että olen innoissani :D
Mutta joo, palataan tähän asiaan kun muutto on ajankohtaisempi. Sisustusjuttuja tulossa siis aimo annos. Saan kesällä sitten vihdoin toteutettua myös meidän kotona -postauksen, joka on ollut suunnitteilla pitkään, mutta olen tahattoman tarkoituksellisesti sitä vältellyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kuuluuko lapsi ottaa aina mukaan?

Jos sovin näkeväni ystäviäni, joilla on lapsia, tiedän, että lapset tulevat aina mukaan - tottakai. En ole ikinä edes ajatellut, etteivät he tulisi mukana. Näin ajattelin ennen omaa lastani ja myös luonnollisesti oman lapsen saatuakin. Lapset ovat osa perhettä ja automaattisesti kulkevat mukana, enkä ole sitä ikinä kyseenalaistanut.

Monesti en ole Veeran kanssa käynyt ystävieni luona kylässä kenellä ei ole lapsia. Ne muutamat kerrat kun olen ja olen erikseen kysynyt voiko Veera tulla myös, vastaus on aina ollut tottakai. Mikä on ihan mahtavaa! Kuitenkin jostain syystä itselläni pyörii aina ajatus mielessä, että onkohan varmasti ok ottaa lapsi mukaan joka paikkaan. Häiritseekö se? Ikinä minulle ei ole sanottu, että näin olisi ja vastaanotto on aina ollut innokasta ja positiivista. Veera on aina otettu avosylin vastaan ja myös häntä halutaan nähdä.

Kun lapsen kanssa lähtee liikkeelle, ei ikinä voi etukäteen tietää kuinka reissu tulee menemään. Ainakin meidän neidillä olen huomannut mielen muuttuvan hyvinkin nopeasti. Lapset pitävät ääntä, itkevät kun siltä tuntuu, näyttää tunteita ja eivät välttämättä heti käskystä lopeta epätoivottua käytöstä. No, meidän 9 kk ei vielä sen päälle edes ymmärrä vaikka sanoisi, että riittää :D

Minä haluan mennä kylään Veeran kanssa. Haluan ottaa hänet mukaan, vaikka Miika olisi kotona ja tyttö voisi jäädä hänen kanssaan. Minusta on kiva ottaa Veera mukaan ja käydä hänen kanssaan kylässä ja eri paikoissa. Vaikka helpompaa olisikin mennä yksin. Sitten tulee se kohta kun varmistan, että onko ok ottaa hänet mukaan. Mua jännittää, vähän nolottaa kysyä. MIKSI? En tiedä. Tässä tullaan taas siihen ajatteluun, mistä olen ennenkin kirjoittanut - minun lapsi, minun elämänmuutos. Ei pakollinen muille. Heidän ei ole pakko viettää aikaa meidän molempien kanssa, varsinkaan jos minut on kutsuttu kylään. Eri asia on tietysti jos joku tulee meille kylään, ylläri.

En oikein tiedä mistä nämä ajatukset kumpuavat, sillä kuten sanoin, meidät molemmat on otettu aina iloisesti vastaan. Koskaan ei ole tullut vastausta, etteikö Veera voisi tulla mukana - päinvastoin. Hänestä ollaan aina iloisia. Häntä halutaan pitää sylissä ja leikittää.

On eri asia jos ollaan istumassa iltaa viinilasien parissa tai paikassa, minne ei yksinkertaisesti voi lasta ottaa mukaan. Mutta entä perus kahvitteluilla ja kylässä käydessä?
Onko muilla ollut ikinä näitä fiiliksiä? Jos isi (tai joku muu) on kotona ja lapsen on mahdollista jäädä hänen kanssaan, kuuluuko silti lapsi ottaa mukaan? Onko teille tullut kieltäviä vastauksia, jos olette sanoneet lapsen tulevan mukaan?

Avatkaa mulle tätä asiaa, olenko ainoa super-mietiskelijä! Olisi kiva kuulla myös vastauksia heiltä, kenellä ei omia lapsia ole :)

Kuvat viikonlopulta ystäväni syntymäpäiväkahveilta, jossa oltiin Veeran kanssa yhdessä.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

17.4. Suuri Lastentarvikekirppis // Löytöjä

Eilen Porvoon S-marketilla järjestettiin jälleen Suuri Lastentarvikekirppis. Kävin vuosi sitten samassa tapahtumassa etsimässä tulokkaalle vaatteita ja tänäkään vuonna en lähtenyt tyhjin käsin pois. Kaksi siskoani lähti mun ja Veeran seuraksi kiertelemään pöytiä. Koko paikkaa ei edes käyty läpi ja silti saatiin melkein kaksi tuntia kulumaan aikaa. Muutamia löytöjä tein Veeralle ja erittäin edullisesti!

Hello Kitty huppari. Kokolappu oli irti, mutta sanoisin n. 86cm. Hieman on vielä kasvunvaraa, mutta se on vain hyvä.


Farkut. Nämä on kokoa 74cm, eli juuri tämän hetken koko. Todella siistissä kunnossa olevat, ihan uuden näköiset.


Siskoni bongasi tämän ihanan bodyn. Koko 86cm. Ihastuin tuohon pitsikaulukseen!

 
Myssy kokoa 80cm // Kaprit kokoa 92cm. Isot vielä, mutta täytyy kokeilla kävisikö legginsseistä näin aluksi. // Toppibody, joka oli yksi ostoslistan kärjessä oleva. Tämä kokoa 74cm, eli juuri passeli. Täytyy kohta metsästää taas uutta isommassa koossa.

Kaikki ostokset yhteensä oli n. 9 euroa. Yhdeksällä eurolla huppari, body, toppibody, farkut, kaprit, myssy. Ei paha, ei ollenkaan.
Kirppis järjestetään ilmeisesti kahdesti vuodessa, joten täytyy syksyllä taas mennä tekemään löytöjä! Tuleeko teillä paljon käytyä kirpputoreilla?

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Vanhempainvapaa päättyy

Itku pitkästä ilosta ja niin edelleen...
Näin se päivä koitti. Aivan yllättäen, vaikka kuitenkin ollut tiedossa alusta saakka. Vanhempainvapaani päättyy tänään. Jos palaisin heti vanhempainvapaan päätyttyä töihin, Veera menisi päiväkotiin maanantaina. Miten ihmeessä pystyisin siihen ? Olen onnellinen, että jatkan vielä hoitovapaan muodossa tyttäremme kanssa kotona oloa. En millään pystyisi olla hänestä erossa kahdeksaa tuntia päivässä, en vaan pystyisi. Enkä tiedä pystyisikö hän olemaan minusta erossa niin pitkään.
Vaikka jatkankin vielä kotona, etsin koko ajan osa-aikaista ilta-/viikonlopputyötä tai mahdollisesti etätyötä. Kaipaan työntekoa eikä lisätienistikään olisi pahitteeksi. Eli jos tiedät jonkun, ketä kaipaa ahkeraa työntekijää niin HEP - täällä ollaan!

Varmasti olisi taloudellisesti kannattavampaa mennä jo nyt töihin, sitä en kiellä. Mutta Veera on pieni vain kerran. Hän on vauva vain kerran. Sitä yhtä kertaa ei saa takaisin. En halua missata hänen ensimmäisiä sanojaan, ensimmäisiä askelia, ensimmäisiä mitään. Haluan olla paikalla. Tänään on hieman tunteellisempi päivä, vaikka käytännössä mikään ei muutukaan.

Hoitovapaalla suoritan siis opinnoistani näyttötutkinnon ja sen jälkeen olisi tarkoitus valmistua. Tarkkaa ajankohtaa en tiedä, mutta syksyyn mennessä haluan saada paperit ulos. Alustava suunnitelma on, että olisin kotona syksyyn saakka ja sitten menisin töihin. Toki mikään ei ole varmaa vielä, katsotaan katsotaan.

Nyt kuitenkin kun saan jäädä vielä kotiin aion nauttia täysillä. Olen kyllä nauttinut tästä 9 kuukaudestakin, mutta välillä mielessä kaivelee, että olenko sittenkään ihan täysin. Kaikki on ollut niin uutta ja opettelua, että välillä on menty pelkkä suoritusvaihde päällä ja rentous on jäänyt vähäisemmälle. Nyt "uskaltaa" jo ottaa rauhallisemmin ja lähteä vaikka kahvilaan Veeran kanssa ilman paniikkia. Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa..?

Haluaisin mennä Veeran kanssa johonkin muskariin tai tapaamisiin, missä olisi muitakin lapsiperheitä. Haluan käydä kävelyillä, puistossa, nauttia auringosta, leikkiä ja laulella. Kesälle on suunnitelmissa tehdä pieni bucket list, mitä kaikkea kivaa keksittäisikään. Siitä lisää myöhemmin :)

Mimmoisia tunteita teillä on vanhempainvapaan päättyminen herättänyt? Oletteko palanneet töihin/opiskelemaan vai jääneet vielä kotiin?

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Veera 9kk

Yhtä pitkä matka ollaan kuljettu Veeran kanssa kuin mitä häntä odotin - aikalailla päivälleen. Raskausaika tuntui menevän todella nopeasti, mutta voisin väittää, että tämä 9 kuukautta on mennyt vielä nopeammin. Pienestä vauvasta on kasvanut hyvinkin itseään esille nostava neitokainen. Kovaa ääntä pitävä ja vauhdilla eteenpäin menevä lapsokainen.
Kasvuvauhti on ihan hurjaa ja kehitys käsittämätöntä. Tällä hetkellä Veeralla on käytössä 74/80cm kokoisia vaatteita. Tuntuu, että jatkuvasti saa olla pakkaamassa pieniä vaatteita laatikoihin. Aika hyvin meillä on ollut jo valmiina vaatteita n. 86cm kokoon saakka, mutta kohta täytyy käydä isommalla vaateostosreissulla.

Lempijuttuja ovat tällä hetkellä keinuminen, lukeminen, kiljuminen, palikat, taputtelu ja ryömiminen. Omaan korvaan kuulostaa, että Veera alkaisi hakemaan "äiti" sanaa, mutta täytyy ehkä saada varmistus vielä joltain puolueettomalta :D
Kaksi hammasta löytyy alarivistä ja kaksi pientä sahalaitaa loistaa myös yläikenistä läpi. Saa laittaa uutta merkintää vauvakirjaan!
Päiväunet on ottaneet taas hieman takapakkia, tai lähinnän nukahtaminen. Jaksamista on välillä koeteltu toden teolla. Öisin herätään myös kerran - kaksi.
Yleisesti ottaen kuitenkin Veera on erittäin iloinen ja hymyileväinen neiti. Juttelee todella paljon, päästää erilaisia ääniä ja komentaa (lähinnä Rockya).
Huh mikä ilma oli tänään! Mentiin pihaan leikkimään ja keinumaan ja ennen kaikkea nauttimaan auringosta. Lopuksi Veera nukahti syliini kun keinuttiin yhdessä.

Onko siellä samanikäisiä pienokaisia?

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hyvä päivä

Tänään on hyvä päivä. Kaikki tuntuu vaan niin kivalta. Aamu alkoi jo aikaisin ja yllättävän virkeällä fiiliksellä. Kuppi kahvia naamaan ja perus aamutoimet. Miika alkoi siivoamaan ja mä laitoin itseäni valmiiksi kun oli tarkoitus lähteä kahden kaverin kanssa kahville. Siskoni tuli hetkeksi ennen lähtöäni hengaamaan kanssamme ja vei mut yhdeksi Vanhaan kaupunkiin.
Oli ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. Harmiksemme kuitenkin kahvilan terassi oli täynnä ja nautittiin jätskit ja kahvit sisällä. Mutta mitä pienistä, seura oli loistavaa ja sehän on tärkeintä ;)
Kahvittelun jälkeen kierrettiin vielä katsomassa onko sunnuntaisin Vanhan kaupungin kaupat auki ja käytiin yhdessä, Jokikatu 6:ssa. SUOSITTELEN. Ihania hopeisia koristeita, tekstiilejä ja kaikkea muuta kivaa.

Sain kaverilta kyydin kotiin ja lähdin melkein samantien Rockyn kanssa reippaalle lenkille. En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka keväinen ilma saa mielen virkeäksi!
Tultiin kotiin, puin Veeralle ulkovaatteet päälle ja lähdettiin pihalle leikkimään. Keinuttiin ja oltiin hiekkalaatikolla.

Keinuttiin Veeran kanssa sylikkäin keinussa kun meidän viereen tuli 5 vuotias tyttö. Hän kyseli kovasti mitä vauvalle kuuluu, mikä vauvan nimi on, kuinka vanha hän on. Juteltiin siinä ja keinuttiin yhdessä. Kyselin mitä hän tykkää leikkiä eniten pihalla ja kuinka vanha hän on. Tyttö kertoi myös siskostaan, joka on kuulemma isompi kuin Veera, muttei tarkkaan muista minkä ikäinen. Kun oltiin hetki oltu yhdessä pihalla sanoin, että meidän täytyy mennä nyt syömään ja, että nähdään taas tässä pihalla uudestaan. Sitten tämä tyttö tuli halaamaan Veeraa ! Voi että mä tulin onnelliseksi. Kuinka ihana ja aito ele pieneltä tytöltä. Laskin sylissäni Veeraa alaspäin, että tyttö pystyi halaamaan kunnolla ja sitten sanottiin heipat.

En ihan heti keksi parempaa sunnuntaita, kuin tämä päivä. Mitä teidän sunnuntaihin kuuluu?:)

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Helposti kivaa arkeen - Lukuhetkiä

Huhtikuussa Kaksplussan bloggaajat jakavat omat vinkkinsä päiviin, joina "ei ole mitään tekemistä". Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai maksaa maltaita, jotta arjesta saa mielikuvituksellisen - seuraa Kaksplussan Facebook -sivua ja inspiroidu bloggaajien arjesta!

On paljon kivoja juttuja, joita voi tehdä lapsen kanssa - ja vieläpä ilmaiseksi! Tietysti riippuu lapsen iästä, mimmoisia juttuja pystyy tekemään. Meidän melkein 9 kk ikäisen tytön kanssa yksi ehdoton lemppari kirjojen lukeminen ja kuvien katselu.
Suuren suosion meillä on saavuttanut "Silitä eläimiä" -kirja. Siinä jokaisella eläimellä on eri tuntuinen turkki, jota on kiva hipsutella. Veera on myös oppinut itse kääntämään sivuja ja hipsuttelee hellästi etusormella kirjan kuvia ja eläimiä.

Värikkäät ja suuret kuvat hämmentävät ja aiheuttavat hilpeyttä tytössä. Jokaisen sivun kohdalla neiti alkaa "juttelemaan" innokkaasti.
Toinen ehdoton hitti on musiikkikirja. On hauskaa heilutella sivuja edestakaisin , jolloin musiikista saa loistavia remix -versioita :D
Näihin satuhetkiin saa hyvin kulumaan aikaa ja olen yllättynyt siitä, kuinka kauan näinkin pienellä lapsella riittää keskittymiskyky kuvien katseluun ja laulujen kuunteluun.

Mukavaa yhdessä tekemistä, jossa vaihtoehtoja on monia. Musiikkikirja, kosketuskirja, lauluja, loruja... Omalla äänellään ja eläytymisellään pystyy tekemään saduista mitä mielenkiintoisimpia kuunneltavia.

Luetaanko teillä kirjoja?

Seuraavaksi omat ideansa teille kertoo Heidi

Käy lukemassa myös aiemmat vinkit arkeen:
Our Journey // Kotityöt Taaperon Kanssa
Hei Meillä Valvotaan // Päiväbileet
Kadun Aurinkoisella Puolella // Lorupussi
Kädenjälkiä Sydämessä // Temppurata
Hulivilini // Ainakin Melkein
Sosetta Ja Sotkua // Vauva- Ja Taaperojumppa

torstai 7. huhtikuuta 2016

Elämäni aakkoset

Aurinko // En ikinä jaksa maata auringossa ja ottaa rusketusta, mutta silti rakastan aurinkoa. Se tuo energiaa, valoa ja lämmittää. Aurinko vaikuttaa hyvin vahvasti omaan mielialaan ja jaksamiseen.
Blogi // Minulle niin tärkeä harrastus ja ajatusten purkukanava.
Charlotta // Alunperin aloitin bloggaamisen nimellä Charlotta.
DIY // Kaikki diy -jutut on ihan mahtavia. Tykkään kerätä ideoita helppoihin sisustus- ja tuunausjuttuihin. Pinterestistäni löytyykin ihan oma kansio kaikille ideoille.
Elämä // Ei varmaan tarvitse erikoisemmin selitellä. Elämää pitää osata arvostaa ja kunnioittaa. Se on ainutlaatuinen matka, jokaisella yksilöllinen ja toivottavasti onnellinen.
Fiilistely // Ikuinen haaveilija ilmoittautuu. Oli kyseeessä sitten toteutunut tai vain ajatustasolla oleva asia niin sen fiilistely on ihan parasta.
Glögi // Jouluisia tunnelmia, mutta ensi kosketus jouluun on ehdottomasti glögi.
Huumori & hymy // Huumori pelastaa monilta asioilta ja huonoilta tai ärsyyntyneiltä tunteilta. Toki on asioita, joita ei voi huumorilla paikata. // Hymy - se tarttuu.
Innostuminen // Menee vähän samaan kategoriaan fiilistelyn kanssa. Olen ihminen, joka innostuu helposti ja täysillä.
Joulu // Yksi parhaista pyhistä. Läheiset, hyvä ruoka ja rauha.
Kesä & kahvi // Kesä ja aurinko on täydellinen combo. Vuodenajoista kesä on se mun juttu. // Kahvi herättää, piristää ja saa päivän edes jotenkuten käyntii aamu-unisella (minulla) ihmisellä.
Lahjakkuus // Ihmisten lahjakkuus on ihailtavaa, liittyi se sitten musiikkiin, kuvataiteeseen, urheiluun, mihin vain.
Musiikki // Musiikki on aina kuulunut osaksi elämääni. Soitan pianoa (tosin ollut hieman taukoa nyt), olen ollut kuorossa, tykkään edelleen laulaa esim. Sing Staria, olen harrastanut tanssia. Kotona meillä soi lähes aina musiikki.
Onnellisuus // Onni koostuu pienistä asioista. Jokainen itse määrittää, mitkä asiat tekevät onnelliseksi. Minusta on ihana kuulla kun joku sanoo ääneen olevansa onnellinen.
Perhe // Perhe on paras <3
Quotes // Rakkaudesta aforismeihin. Motivaatiota, ajatuksia, välillä huumoria.
Rakkaus & Rocky // On joitain asioita mitä ei tarvitse selittää ja se, miksi "rakkaus" on osana elämäni aakkosissa on yksi niistä. // Rocky, tuo meidän kova jästipää, mutta silti niin pehmo ja tärkeä.
Suklaa & sisustaminen // Koomista, että suklaa päätyi tänne, mutta näin vain kävi. // Sisustaminen on yksi intohimoistani. Sitä unelmien kotia odotellessa, jolloin päästän itseni irti.
Työ // Toivon, todella toivon, että löydän unelmieni työpaikan, jonne on mukava mennä päivä toisensa jälkeen. Työnteko on kuitenkin suuri osa elämää ja siksi täytyy tehdä sellaista työtä, josta oikeasti nauttii.
Ulvila // Kotikaupunkini, ikuinen Ulvilalainen.
Veera // Elämäni tärkein<3
Xxl // Okei, en keksinyt tähän mitään. Mutta kyse on siis siitä urheilukaupasta, jonne joskus haluan päästä kunnon summalla shoppailemaan :D
// Olen yö-ihminen. Nimimerkillä ei ikinä ajoissa nukkumaan.
Ystävyys // Perhesuhteiden lisäksi ystävyys on asia, jota täytyy vaalia ja kunnioittaa. On tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka tuovat hyvää oloa sekä ihmisiä, joihin voi luottaa. Ystäviä, jotka jakavat ilot ja surut. Ystävyys, joka on aitoa.
Zzzz // Nukkuminen. Se on saanut ihan uuden merkityksen tässä viimeisen melkein 9 kuukauden aikana.
Åbo // Tähänkään en osannut muuta oikein keksiä. Mutta mainittakoon, että muutama vuosi sitten teimme ystäväni kanssa aikas mahtavan mukavan reissun kesäisenä viikonloppuna Turkuun.
Äitiys // Parasta, raskasta, mahtavaa, välillä pelottavaa. Tunneryöppy yhdessä sanassa.
Ööööö // Ei lisättävää.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hei, olen Janina !

Uuden blogiverkoston kautta tänne on löytynyt lisää lukijoita ja uusia tuttavuuksia. Sen vuoksi ajattelin, että olisi hyvä tehdä pieni esittely siitä, kuka täällä näppäimillä oikein naputtelee.

Olen Janina, 23 vuotias Porvoolainen. Tulen suuresta perheestä - meitä on kuusi lasta. Helmikuusta 2011 matkaa on kanssani kulkenut Miika, joka silloin tällöin esiintyy myös täällä blogissa. 2012 muutimme yhteen ja 2013 meidän poppooseen liittyi koira Rocky. Rakas aarteemme, tytär Veera syntyi heinäkuussa 2015.
Olen työskennellyt kampaajana sekä assistenttina. Tällä hetkellä kesken on merkonomin opinnot, jotka suoritan loppuun hoitovapaan ohella.
Pidän bloggaamisesta, musiikista, leffoista, auringosta, suklaasta, värittämisestä, kahvista, sisustamisesta, lastenvaatteista..
En osaa mennä ajoissa nukkumaan ja kadun sitä joka aamu. Olen koukussa Pinterestiin.

Olen todella perhekeskeinen ihminen ja tykkään viettää aikaa pelaillen, kahvitellen ja vaan höpötellen perheen kanssa. Leffailua, herkuttelua, yhdessä oloa. Kiireettömyyttä.
Minulla on ihania ystäviä ja arvostan heitä suuresti. Ystäviä vuosien (ja -kymmenien) takaa, jotka ovat pysyneet rinnallani aina.

Vaikka pidän kiireettömyydestä, en osaa olla aloillani. Olen jatkuvasti tekemässä ja touhottamassa jotain. Keksin aina jotain siivoamista, laittamista, järjestelyä...
Siitä päästääkin hyvin mun "pienimuotoiseen" pakkomielteeseen. Olen todella pikkutarkka ja järjestelmällinen. Asiat pitää olla just eikä melkein. Kun jotain tehdään niin se tehdään kunnolla. En kestä sotkuisia kaappeja, keskeneräisiä töitä tai huonolla käsialalla kirjoitettua kalenteria (ostin kokonaan uuden kalenterin, koska en ollut vanhan kalenterin käsialaan tyytyväinen..jepjep). Kirjaan kaiken ylös ja vähän ylimääräistäkin.
Tykkään aforismeista ja pohdiskella syvällisiä. Uskon, että kaikelle on tarkoitus ja asiat tapahtuu aina tietyistä syistä. Osaan heittää asiat huumoriksi ja ajatella positiivisen kautta, mutta myös vakava puoli löytyy. Haluan olla tukena sekä kuunnella ja auttaa parhaani mukaan. Ja tehdä sen kiireettömästi.

Olen hieman ujo, aluksi. Olen kyllä sosiaalinen ja ehkä liiankin puhelias kun sille tuulelle satun, mutta uusissa tilanteissa olen enemmän sivustaseuraaja.
Työelämässä vastaavasti kun olen ollut asiakaspalvelutöissä, on esillä työ-Janina, joka hoitaa työt ammattimaisesti, uusienkin ihmisten kanssa. Työ-Janina ei ole ujo, mutta "siviili"-Janina on. En tykkää olla huomion keskipisteenä tai nostaa itseäni jalustalle.

Olen huonolla huumorilla höystetty, omasta mielestäni ihan mukava tyyppi, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin. Tyyppi, joka nauttii arjesta ja elämästä. Tyyppi, joka lukee horoskooppeja ja on vähän hömppä. Tyyppi, joka haaveilee paljon ja toteuttaa haaveitaan yksi kerrallaan. Tyyppi, jonka suurin haave on jo käynyt toteen ja tehnyt minusta äidin.

Ketä siellä ruudun toisella puolella on ? :)

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Isoja uutisia!

Isoimpia uutisia nämä ovat minulle itselleni ja blogilleni, mutta haluan jakaa tämän ilon myös teidän kanssanne.

Olen kirjoitellut blogia nyt yli vuoden ja tästä "päiväkirjasta" on tullut äärettömän rakas harrastus. Olen iloinen kun huomaan miten kävijämäärä kasvaa jatkuvasti ja kommenttejakin tulee silloin tällöin.
Kun tarpeeksi rohkaistuin ja sain taottua itselleni, että musta on tähän hommaan, otin itseäni niskasta kiinni. Laitoin hakemuksen blogiyhteisöön. Ja pääsin mukaan ! Liityin Kaksplussan blogiverkostoon, enkä voisi olla onnellisempi !

Uskon, että tämän myötä saa ihan uutta inspiraatiota kirjoittamiseen, sekä tukea muilta bloggaajilta. Toivon, että mahdollisesti ystävystyisi myös muiden bloggaajien kanssa. Olen niin iloinen !
Meikäläisen naama löytyykin nyt siis Kaksplussan sivuilta sivupalkista. Omaan blogiin on tullut myös sivupalkki Kaksplussan blogeista.
Blogini osoite pysyy täysin samana.

Näissä mahtavissa fiiliksissä, oikein ihanaa viikonloppua kaikille !<3