Kaksplus.fi

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ystävien sanoin - Onko äitiys muuttanut minua, miten?

Nyt on vuorossa (ainakin omasta mielestäni) erittäin mielenkiintoinen postaus. Äitiys muuttaa ihmistä, melko varmasti. Osan muutoksista itse tiedostaa, osaa ei välttämättä. Joitain asioita ihmiset sanovat suoraan, toiset eivät sano mitään. Päätin laittaa itseni tarjottimelle ja antaa ystävilleni sanavapauden. Toivoin rehellisiä mielipiteitä ja vastauksia risuineen ja ruusuineen. Kiinnostaako mitä he vastasivat ? Tässä tulee; mitään lisäämättä, mitään poisjättämättä. Vastaukset juuri sellaisina kuin he minulle ne kirjoittivat.
"Luulen, että oot ja et. Mun mielestä sussa on nuoresta asti ollut paljon semmoista äiti-hahmoa, joka nyt vaan tulee enemmän esille kun seuraa sua Veeran kanssa. Oonkin sanonut, että mun mielestä se, kun näen sut Veeran kanssa on vaan jotenkin niin oikean näköistä. Mun mielestä oot myös ehkä rauhallisempi ja seesteisempi nykyään. En tiedä liittyykö se suoraan äitiyteen vai kasvamiseen ylipäätään. Luulen, että jokainen muuttuu lapsen myötä ja luulen, että sullakin elämän tärkeysjärjestys on muuttunut sen myötä kun sait Veeran ja susta tuli äiti. Se tosin on mun mielestä vaan ja ainoastaan luonnollista ja niin pitääkin olla. Meidän elämäntilanteet on tällä hetkellä tosi erilaiset ja ollaan mun täällä asumisen takia nähty aika vähän nyt jo useamman vuoden ajan, mutta jollain tasolla musta tuntuu, että ollaan kuitenkin enemmän tekemisissä kuin pitkään aikaan ja mä ehkä sit huomaan sen eron vaan sillä tavalla pidemmältä ajalta, mihin toki sisältyy paljon muutakin kasvamista ja kypsymistä kuin äitiksi tuleminen. Kun nään sut Veeran kanssa, näytät äärettömän onnelliselta ja oot niin täynnä rakkautta ja ehkä se on se isoin muutos, koska luulen, että semmosta vastaavaa rakkautta ei pysty sivusta näkemään ennen kuin seuraa sivusta äitiä lapsensa kanssa. Ainiin. Ehkä me myös keskustellaan vakavemmista ja totisemmista asioista nykyään. Se on varmaan yksi muutos."

"Hmm miten oot muuttunut. No itsestään selvä eka, et oo juonu/juhlinu ollenkaan/niin paljoon. Ja kypsyny oot paljon ja joistain asioista huomaa et mielipiteet on muuttunut äidillisemmiksi (eli sellaisiksi suojelevaisemmiksi yms). Omalla tavallaan sua toki näkee kanssa vähemmän, mutta sekin on aika obvious, koska ei sitä lasta kotiin voi vaan yksin jättää. Susta on ehkä vähän tullu hiljaisempi, mut musta tuntuu et se linkittyy siihen kypsymiseen aika suoraan. Eikä siis oo negatiivinen asia. Eikä se kyl positiivinenkaan oo, mut muutos."

"Tässä mun vastaus siihen miten oot muuttunut äitiyden myötä. Osa on semmoisia, joita varmaan oot tehnyt jo ennen Veeraa, mutta ne ehkä "huokuu" susta nyt eritavalla.
- Oman jutun löytäminen: Musta tuntuu, että oot alkanut tekemään asioita, joita oikeasti haluat tehdä ja joita et ennen ehkä uskaltanut (esim. blogi) ja todella miettimään sitä mitä oikeasti haluat tulevaisuudessa tehdä (esim. millainen työ, koti ym). Lyhyesti sanottuna susta on tullut päämäärätietoisempi (ja tää tilanne on ehkä meidän tyttöporukassa kääntynyt päälaelleen, koska joissain vaiheessa olit ehkä vähiten päämäärätietoinen, mutta nyt tuntuu, että sulla on kaikkein selkeimmät sävelet tulevaisuuden suhteen).
- Drama-free zone: Tietynlainen temperamenttisuus ja aggressiivisuus on jäänyt pois ja tilalle on tullut rauhallinen ja tarkkaileva Janina, joka ei enää lähde mukaan turhaan draamaan (ja tämä on siis positiivinen asia).
- Aitous ja rehellisyys: Nämä ominaisuudet on säilyneet äitiyden myötä. Oot edelleen sama suorasanainen ja vähän härski Janina :D
 - Family first: Susta on tullut todella perhekeskeinen ja niinkuin joskus oon sanonut niin tuntuu, että teillä on kokoajan sukujuhlat käynnissä! Tämä on tietty hyvä asia, mutta toki kaverin näkökulmasta olisi kiva jos osallistuisit vielä enemmän myös meidän peruskahvitteluihin ym. (vaikka ymmärrän hyvin, että välillä on myös kiva olla ihan vaan kotona kaiken sukuloinnin jälkeen)."

"Tottakai oot varmasti joltain osin muuttunut, vaikea uskoa, että ihminen ihan täysin samana pysyis käytyään läpi raskauden, synnytyksen ja saatuaan lähelleen maailman tärkeimmän ja rakkaimman oman pienen ihmisen. Mutta sama Janinahan sä yhä olet. Ei se sun persoona sieltä mihinkään ole muuttunut, vaikka ootkin Äiti. Saatat ehkä olla Veeran myötä rauhoittunut ja alkanut miettimään mitä kaikkea myös omalta elämältäsi haluat, mutta en nää sitäkään niin et olisit muuttunut, lähinnä vaan, että sä oot kasvanut."
"Oon ollut todella vähän vieressä seuraamassa sun äitiyttä ja sen kehitystä, mutta vastaan sen verran mitä oon huomannut kesällä tai sitten näin etänä:
Kerroin viikonloppuna just kaverille, että ensimmäinen lähipiirin ystävä sai nyt lapsen ja miten tavallaan "hauskaa" se on kuvitella miten ihminen muuttuu ääripäästä ääripäähän. Sen lisäksi, että tietysti ihminen ei vedä mitään spontaaneja överikännejä enää äitiyden jälkeen, oon kiinnittänyt huomiota johonkin ihan muuhun. Mun mielestä vaikuttaa, että sun itsetunto on kohonnut todella paljon. Tuntuu, että oot jotenkin paljon enemmän sinut itsesi kanssa kun susta on tullut äiti ja se ehkä johtuu siitä, että oot aina niin kauan kun sut oon tuntenut halunnut olla äiti. Vaikutat myös jotenkin rohkeammalta tuoda itseäisi esille, esimerkiksi kun kirjoitat blogia ja sun blogi on todella rehellinen ja avoin. Mun mielestä se on hieno juttu, koska tänne asti näen susta, että oot paljon onnellisempi. Ja se ehkä johtuu siitä, että oot onnellisempi oman itsesi kanssa. Ja ei sillä, että olisit ennen jotenkin ollut itsevihainen tai muuta, mutta fakta on, että jokainen nainen kärsii huonosta itsetunnosta, osat enemmän ja osat vähemmän."

"Musta sä et oo muuttunut, mutta sun erilaiset näkemukset ja ajatuksen on vahvistunut entisestään. Musta oot aina ollut itsevarma ja oot tehnyt asiat niinkun susta tuntuu ja mitä sä haluat. Mutta nykyään pystyt vielä itsevarmempana toteamaan ja toteuttamaan asioita ja susta on tullut hyvin itsetietoinen. Sä oot myös ruvennut ajattelemaan asioita tosi paljon syvällisemmin! Eli olet sama ihana Janina, mutta kaikki sussa on vaan vahvistunut entisestään!"

"Mun mielestä Veeran myötä oot jotenkin paljon rauhallisempi tai siis seesteisempi voisi olla oikea sana et ikäänkuin sulla ois sellainen sisäinen rauha. Sit oot myös jotenkin mun mielestä kypsempi tai lapsen myötä semmonen tietty vastuullisuus ja äidillinen vastuunkanto."

"Tottakai oot muuttunut äitiyden myötä. Sulla on yhdessä Miikan kanssa vastuu pienestä ihanasta ihmisestä, joten väkisin siinä muuttuu. Sä oot nyt äiti, mutta myös Janina. Kun kahvitellaan niin et oo kokoajan Veera sitä ja Veera tätä (mä taidan tehä sitä enemmän :D), vaan kysyt mitä mulle kuuluu ja jutellaan samoja juttuja kun ennen. Mun mielestä sun muutos on sellanen asiaan kuuluva positiivinen juttu."

"Susta on mun mielestä tullut tosi paljon itsenäisempi ja vahvempi, oot tosi varma kaikesta mitä teet ja vaikutat myös tosi onnelliselta. Voisin myös sanoa, että kaverin näkökulmasta huolestuttaa, että huolehditko itsestäsi riittävästi, koska et (mun näkemyksen mukaan) ota hirveesti aikaa itsellesi, esim. käy viihteellä tai tuu vaikka koko päiväksi hengailee."

"Janina on aina ollut meistä se "äiti-hahmo". Tämän 10 vuoden aikana kun ollaan tunnettu, niin minulle ei todellakaan ole jäänyt epäselväksi, että Janina rakastaa lapsia ja, että hänellä on ollut hirveä vauvakuume siihen asti, kun tämä pieni siunaus perheeseen saapui. Ei siis ihme, että Janina on selvinnyt äitinä olemisesta kuin kultaisen oppikirjan mukaan. Mielestäni äitiys ei ole muuttanut Janinaa. Olen huomannut, että Janina on päättänyt monia asioita etukäteen ja pitänyt periaatteistaan kiinni. En ole vielä ikinä tavannut ketään muuta uutta äitiä, joka uudesta elämäntilanteesta huolimatta katsoo ystäviään samoin silmin kuin ennenkin ja jaksaa olla aidosti kiinnostunut kaikista meidän pienistä murheista ja huolista, jotka varmasti oman arjen asteikolla ovat todella pieniä asioita. On ihailtavaa, että vaikka uuden äidin arki muodostuu vauvan ympärille, osaa hän silti puhua kaikesta muusta, kuten ennenkin. Me ollaan Janinan kanssa jo useamman vuoden keskitytty näkemään kaikki elämässä vastaan tulevat asiat positiivisina ja täytyy myöntää, että Janina veti pidemmän korren tässä kisassa. Voin vain kuvitella, kuinka uuvuttavaa ja rankkaa odotusaika ja elämä pienokaisen kanssa on, mutta en ole kuullut Janinan sanovan koko tänä aikana mitään negatiivista asiaa aiheeseen liittyen. Tietysti äidiksi tuleminen muuttaa ihmistä. Sitä alkaa laittamaan asioita erilaiseen tärkeysjärjestykseen ja oma arvomaailmakin saattaa sen vuoksi muuttua. Oma arki muodostuu eri asioiden ympärille kuin ennen, kropassa tapahtuu muutoksia ja arki varmasti uuvuttaa. Minusta on ihanaa, että Janina kuitenkin muistaa, että jos ei pidä itsestään huolta, ei voi huolehtia muistakaan. Uskon, että Janina on niin aito ja vahva ihminen, ettei hänen perusluonnettaan muuta mitään, vaan hän on oma ihana itsensä läpi elämän. Toiset meistä on tarkoitettu äideiksi ja Janina jos kuka on yksi heistä."

Ensinnäkin, kiitos rakkaat ystäväni. En todellakaan osannut odottaa näin pitkiä ja kauniita tekstejä. Aitoja ja rehellisiä. Olen todella otettu.
Tästä tulikin hieman pidempi kuin olin kuvitellut, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun saakka!

Keskustelkaa ystävienne kanssa, kysykää miltä heistä tuntuu. Ottakaa palaute vastaan ja ennen kaikkea - nauttikaa! Ja, muistakaa myös kiittää heitä.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen

Ihanaa pääsiäistä kaikille! Onko teillä ollut pitkät vapaat ja olette saaneet nauttia rauhallisista pyhistä? Miikallakin oli perjantai ja vielä huominen maanantai vapaata töistä, joten ihan luksus päiviä tässä vietetään. Koko perhe yhdessä kotona. Meidän pääsiäiseen on kuulunut perhe ja yhteinen aika. Huomenna vielä mennään minun äitini luo viettämään aikaa yhdessä ja tarkoituksena olisi myös leipoa joku herkkukakku!
Jo tähän mennessä on tullut herkuteltua suklaamunia ja kahviteltua sukulaisten kanssa. Ystäväpariskuntakin kävi kylässä perjantaina. Tänään olimme Miikan isän luona syömässä. Ulkona sää ei ole ollut kovin houkutteleva, tätä päivää lukuunottamatta. Odotin jo niin innolla kevättä, mutta pieni takatalvi ja lumipyryt kieltämättä hieman latisti tunnelmaa. Toivotaan, että tästä se kevät kunnolla alkaa.
Veera sai papalta oman pääsiäispupun kun isäni ja hänen naisystävänsä kävivät keskiviikkona. Veeran kanssa ei ole erityisemmin pääsiäistä vietetty, käyty virpomassa tai muuta, mutta odotan innolla ensi vuotta. Silloin aion ehdottomasti lähteä kierrokselle hänen kanssaan (sukulaiset ja ystävät varautukaa !). Olen monista blogeista myös lukenut kivoja pääsiäismunanetsintä -leikkejä pikkuisille ja niitä tahdon myös itse tehdä Veeralle. Hassua miten ensi vuonna voimme jo yhdessä maalailla munia, käydä virpomassa ja viettää ihan eri tavalla pyhiä kuin nyt. Tai toki voisi nytkin, mutta fiilis on silloin aivan eri. Ymmärrätte varmaan pointin.
Oikein ihania pyhiä kaikille! Nauttikaa toistenne seurasta ja herkutelkaa huoletta ;)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Unelmieni koti

Kaikilla meillä on haaveita. Ainakin toivon niin. Yksi suurista haaveistani on rakennuttaa (joskus tulevaisuudessa) omakotitalo. Se meidän unelmien koti. Minulla on niin paljon ideoita ja toiveita, joita haluaisin kodistamme löytyvän. Tahdon tilaa, avaruutta, lämpöä ja kauneutta. Kuitenkin viihtyisää sekä kotoisaa tunnetta. Unelmieni koti on kaksi kerroksinen omakotitalo. Ei keskustassa, mutta hyvien kulkuyhteyksien lähettyvillä. Meillä olisi omaa pihaa, jossa Rocky voisi juosta vapaana. Iso terassi, joka olisi mukava laittaa nätiksi aina kesäisin. Siinä voisi grillata ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Haaveeni kerros kerrokselta.
Alakerta:
Tilava eteinen, jossa kunnon kaapistot, jonne saa takit ym. ulkovaatteet ja varusteet piiloon.
Suuri keittiö varustettuna paljolla säilytystilalla. Keittiötä ja olohuonetta rajaisi saareke. Saarekkeen äärellä voisi syödä välillä, mutta erikseen olisi vielä ruokailuhuone (jonne mennään ranskalaisten ovien kautta). Ruokailuhuoneessa olisi suuret ikkunat ja sieltä olisi kulku myös terassille. Terassi olisi koko talon yhden sivun mittainen, eli myös olohuoneesta olisi kulku sinne.
 


Alakerrassa olisi myös wc/suihku/sauna. Siellä olisi ihana spa -tunnelma. Yksi ehdoton suosikki on kodinhoitohuone ! Se ja kylpyhuone olisivat vierekkäin.
Olisi ihanaa saada takkahuone, mutta se ei ole ehdottomien listalla. Viimeisenä muttei vähäisimpänä alakertaan tulisi työ-/vierashuone.

Yläkerta:
Aulatila, makuuhuoneet sekä wc. Makuuhuoneita tahtoisin kolme kappaletta. "Päämakuuhuoneessa", eli siis meidän makkarissa olisi vaatehuone. Ei komero vaan huone :D Ja muista löytyisi myös reippaasti kaappitilaa. Oikeastaan laajat säilytysmahdollisuudet on kodinhoitohuoneen lisäksi toivelistan kärjessä.

Samalla seinämällä kuin terassi, olisi myös yläkerrassa parveke. Niin paljon kaikkia ihania ajatuksia olisi tuonne unelmien kotiin. Pinterestissä (jos tämä sisustustyyli on mieleen) kannattaa laittaa hakusanaksi classyinteriors. Myös Instagramissa samalla nimellä löytyy tämän tyylisiä kuvia.

Aina saa haaveilla, eikö totta. Ehkä vielä joskus, 10 vuoden päästä?
Millaisia haaveita teillä on? Liittyykö ne unelmien kotiin, matkustukseen, töihin..?

*Kuvat lainattu Pinterest*

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Aforismeja elämästä

Mä rakastan aforismeja. Kaikenlaisia sellaisia. Niistä saa intoa, motivaatiota, tsemppiä tai ne pistävät muuten vain ajattelemaan asioita. Haluan jakaa teille muutamia, jotka ainakin itsessäni herättävät paljon tunteita. Jokainen voi itse miettiä liittyykö aforismi elämään yleisesti, töihin, vanhemmuuteen, parisuhteeseen... Kukin tulkitsee asiat omalla tavallaan.

Kirjoitan aina inspiroivia aforismeja kalenteriini sekä vihkooni, jossa on yleisesti asioita elämästä, tavoitteista ym. asioista. Myös Veeralle on oma vihko, johon kirjoitan sinne sopivia aforismeja.

 "No matter how you feel, get up, show up, and never give up"

"Be strong but not rude
Be kind but not weak
Be bold but don't bully
Be humble but not shy
Be confident but not arrogant"


"If you ever feel like giving up, 
just remember there is a little girl watching who wants to be just like you. 
Don't disappoint her"

"You are braver than you believe
Stronger than you seem
And loved more than you'll ever know"


 "The most precious jewels you'll ever have around your neck
are the arms of your children"

"Do what you have to do until
you can do what you want to do"

"Don't wait for opportunity. Create it"

Siinä ote muutamista niistä monista kymmenistä, joita minulta löytyy sekä sieltä kalenterista ja vihkosista, että Pinterestistä.

Minkälaisia tunteita teille näistä heräsi? Koskettiko jokin erityisen paljon? Entäs löytyiskö teiltä jotain ihania, joita haluaisitte jakaa myös minulle luettavaksi?

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Feeling good

Viikkoa on takana vasta kaksi päivää ja voin jo nyt sanoa tästä tulevan hyvä viikko. Ainakin näiden kahden päivän perusteella. Vaikka väsymys on tänään ollut voimakasta ja tuntuu, että koko päivä on menty pienessä koomassa, en anna sen häiritä.
Paras ystäväni tuli meille eilen yhden yön visiitille ja olin niin onnellinen nähdessäni taas häntä. Myös toinen ystäväni oli meillä yötä. Haettiin kaupasta herkkuja, pelattiin Trivial Pursuittia, mentiin aivan liian myöhään nukkumaan, Veera ja Rocky saivat molemmat paljon huomiota, otettiin hurjasti kuvia ja paljon kaikkea muuta!

Veera on nukkunut hyvin päiväunia ja itse nukuttaminenkin on ollut helppoa aiempaan verrattuna. Yöunille on menty ajoissa ja unet on ollut yhtäjaksoisia ilman mitään heräämisiä. Tosin tänä aamuna neiti päätti herätä kuudelta kiljumaan. Ei auttanut tutti jatkamaan unia, ei se, että esitti itse nukkuvaa, pieni maitotankkaus tai mikään muukaan. Ihana ystäväni alkoi sitten viihdyttämään neitiä ja minä sain jatkaa vielä hetken unia, luksusta!
Käytiin Rockyn kanssa pitkä lenkki iltapäivällä ja annoin jätkän oikein rauhassa nuuskutella lumia ja tallustella kinoksissa. Rentoa kävelyä ihanassa kevätpäivässä. Muuten Rocky on vain nukkunut koko päivän sohvalla. Tuntuu, että tämä tiistai on ollut vähän kaikille oikein väsymyksen päivä. Ja koska alkuviikkoon on mahtunut niin paljon spessuja juttuja on päivät ihan sekaisin. Se on kylläkin vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä viikonloppu tulee nopeammin ;)
 
Kohta olisi vuorossa vielä iltajumppa ja sen jälkeen varmaan aika pian nukkumaan. Tänään ei jaksa valvoa myöhään. Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille :)

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Veera 8kk

Pieni tyttäremme täytti tänään jo huimat kahdeksan kuukautta. Keskiviikkona oli neuvola ja lääkäri ja päästiin taas kuulemaan vähän tämän hetken mittoja. 8,3 kiloa ja 71cm pituutta. Iso pieni tyttö jo. Kaikki oli muutenkin ok ja nyt voidaan pikku hiljaa alkaa siirtymään myös sormiruokailuun. Seuraava neuvola onkin vasta vuoden iässä. Hurjaa.

Veera istuu ihan hyvin itsekseen, kuitenkin hieman vielä heijailee yläkroppaa eli täytyy olla tarkkana. Hän pysyy konttausasennossa jo useita sekuntteja ja heiluu siinä. Eteenpäin ei kuitenkaan mene. Pakittaa, pyörii ympyrää sekä menee selältä vatsalleen ja toisinpäin. Huitoo jaloilla kovasti, nostaa peppua ja heiluttelee käsiä.
Veera nukkuu nykyään aina vatsallaan. Vaikka hänet nukuttaa selälleen niin kääntyy aina jossain vaiheessa vatsalleen. Hän osaa kääntyä jo päin ja avata käsiä kun häntä on ottamassa syliin. Niin hellyyttävää ! Veera on oppinut nyökkäämään ja sitä onkin erittäin hauskaa tehdä. Hän taputtelee pöytää sekä toisten käsiä. Hän hämmästelee ja tutkailee silmät pyöreinä asioita mm. omia sormiaan ja sitä kuinka niitä pystyy liikuttelemaan.
Veera antaa paljon pusuja. Erittäin märkiä sellaisia :D Välillä koittaa kylläkin purra kahdella pikkuisella hampaallaan... Hän kietoo kädet kaulan ympärille ja nojaa päällään, halaa. On erittäin kova juttelemaan ja jokeltamaan. Selkeästi on nuorella neidillä jo paljon asiaa. Väsyneenä Veera nauraa helposti ja sitä on ihanaa kuunnella. Paljon ei tarvitse edes päristellä tai muuten yrittää naurattaa kun neiti räkättää pientä omaa nauruaan.

Tuntuu, että vauvavaihe on jo todella takanapäin. Niin selkeästi on jo omaa luonnetta, asennetta, persoonaa. Leikkisyyttä, tunteita ja hassuttelua. Uusien asioiden opettelua, niiden oppimista ja toistamista. Parasta on kun Veera saa "seisoa" omilla jaloillaan ja pompotella itseään. Siinä saa mamma hyvää käsitreeniä samalla. Myös pomppukeinu on hitti. Voisin lyödä vaikka vetoa, että sitten kun meillä lähdetään liikkeelle, niin mennään ja kovaa ! Niin taisin jo raskausaikanakin sanoa, että meille on varmasti tulossa erittäin liikkuvainen tapaus.
Kaiken kaikkiaan meillä on erittäin iloinen ja aurinkoinen tyttö, joka on niin äärettömän rakas !<3

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Veljen synttärit

7.3 veljeni saavutti täysi-ikäisyyden, 18 vuotta ! Tänään järjestettiin äitini luona synttärikahvit veljeni kunniaksi. Koska kyseessä on erittäin merkityksellinen ikä, täytyi myös tarjoilu olla sen mukainen. Siskojen kanssa päästettiin mielikuvitus valloilleen ja alettiin suunnittelemaan kakkua (kyllä, tällä kertaa itsekin osallistuin leipomiseen!). Päädyttiin Jack Daniel's kakkuun - siis vain ulkoisesti. Lisäksi veli oli tilannut tytöiltä kalavoileipäkakun.


Kakkujen lisäksi tehtiin minikakut. Ensimmäistä kertaa kokeilin sokerimassaa ja huh huh, ei ollutkaan ihan mikään helppo homma. Tässä lopputulos:
 
Ja siis smokkia ne esittävät, jos joku ei saa selvää :D Lisäksi tarjolla oli keksejä, juomana kahvia ja limua.
Ihanaa perheaikaa tuli taas pari tuntia vietettyä, seuraavia synttäreitä juhlitaan sitten toukokuussa. Onnea kovasti rakas veljeni !<3 Eiköhän lähdetä yhdessä humpalle.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Ajatuksia hoitovapaasta

Heti alkuun pahoittelut muutaman päivän blogihiljaisuudesta. Meillä on ollut kauheesti kaikkea ohjelmaa ja menoa koko ajan ja tuntuu, ettei hetkeäkään ole kerennyt hengähtämään. Eli yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa tulla kirjoittelemaan mitään.

Kävin tiistaina koululla keskustelemassa opinnoista ja niiden jatkamisesta. Äitiyslomani loppuu ensi kuussa ja jatkan hetken hoitovapaalla. Koulusta minulla on suorittamatta enää näyttötutkinto ja sovimme, että suoritan sen hoitovapaan ohella. Vielä en ole varma kuinka pitkään olen kotona, siihen vaikuttaa muutamat asiat, mutta alkuun ainakin ensi syksyyn. Etsin koko ajan osa-aikaista työtä, jota voisin tehdä samalla kun olen kotona. Kodinhoidontuki kun ei päätä huimaava summa ole.
Aika on mennyt niin nopeasti, että tuntuisi hurjalta laittaa Veera jo pian hoitoon. Hän on niin pieni vielä ja ennen kaikkea pieni vain kerran ! Tietysti, aina ei ole sitä vaihtoehtoa jäädä kotiin. Kuten mainitsin, kodinhoidontuki ei ole oikein mitään ja sillä ei suoraan sanottuna pärjää. Ymmärrän täysin, miksi jotkut vievät lapsen hoitoon heti vanhempainvapaan päätyttyä. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tiesin jo heti aluksi, että haluan olla kotona Veeran kanssa pidempään kuin vain huhtikuuhun saakka. Halusin olla syksyyn saakka. Nyt kun aika kuluu ja syksykin (kohta juu hehe) lähenee kovaa vauhtia on alkanut taas tulla tunne, etten vieläkään halua viedä Veeraa hoitoon. Hän olisi silloin hieman yli vuoden ikäinen. Haluaisin nauttia kaikesta tästä pikkulapsi ajasta hänen kanssaan, täysillä. Koska eihän sitä aikaa pysty elämään kuin kerran.

Yksi vaihtoehto on tietysti aloittaa lyhyemmillä päivillä tai lyhyemmällä työviikolla. Miikalla on vielä kuuden viikon isyysvapaa pitämättä ja hän pitää sen luultavasti sitten kun minä palaan töihin.
Eli syksy on vielä aika auki kaiken suhteen. Nyt täytyy vain katsoa kuinka työasiat saa järjestettyä ja alkajaisiksi hoidan tuon koulun alta pois.

Miten pitkään olette olleet kotona lapsen kanssa? Oletteko palannut suoraan täysviikkoisesti töihin vai aloittaneet kevyemmin?