Kaksplus.fi

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Viikon positiiviset

Iloista sunnuntaita kaikille!
Tammikuun viimeistä päivää viedään ja mikä olisikaan mukavampi kuukauden päätös kun käydä läpi kuluneen viikon positiivisia juttuja.

Maanantai 25.1
Vaikka maanantain neuvolapostauksessa saattoi olla häivähdys negatiivisuutta, niin silti se on päivän positiivinen tapahtuma. On aina mukavaa mennä neuvolaan mahtavan hoitajamme luo ja päästä kunnolla päivittelemään Veeran juttuja. Saatiin "lupa" alkaa harjoittelemaan istumista ja ahkerasti sitä onkin joka päivä opeteltu. Miikan sisko tuli vielä loppu päiväksi seuraksemme ja se piristi.
Tiistai 26.1
Ystäväni, ketä olen nähnyt viimeksi uutena vuotena, tuli kahville ja viettämään aamupäivää kanssamme. Myöhemmin kolme siskoani tuli meille ja tehtiin yhdessä ruokaa.

Keskiviikko 27.1
Keskiviikko oli oikein onnistunut päivä kokonaisuudessaan. Jossu tuli aamupäivällä käymään ja pääsin yksin Rockyn kanssa lenkille. Jossu otti keskiviikkona aivan ihanan tatuoinnin meistä sisaruksista ! Miika tuli aiemmin töistä kotiin ja herkuteltiin tortilloja.
Torstai 28.1
Mentiin äitini luo kahville ja hengailtiin perheen kanssa. Päivällä tuli vaan fiilis, että ompa tylsää niin pakattiin itsemme lähtövalmiiksi ja mentiin kylään ! Kyllä, itse kutsuimme itsemme.

Perjantai 29.1
Perjantaina hengasin (taas) siskoni kanssa ja katsottiin yhdessä Voice of Finland. Pelattiin myös erä Trivial Pursuittia ja se on ihan parasta.

Lauantai 30.1
Lähdettiin Veeran kanssa ihan kaksin vaunulenkille. Teki mieli päästä oikein raittiiseen ilmaan ja ihan vain kävelemään. Lenkkiseurani oli aika hiljainen kun nukahti heti ensi metreillä. Kun tultiin kotiin niin ruokakin oli tehty valmiiksi.
Sunnuntai 31.1 
Veli tuli meille, hengailtiin ja leikattiin samalla hänen hiukset. Illemmalla näin ystävääni pitkän tauon jälkeen. Liian monta kuukautta välissä taas. Hän asuu toisessa kaupungissa, joten näemme aivan liian harvoin. Mutta onneksi edes puolen vuoden välein (hehe ;)) Hänen seurassaan pari tuntia vierähtää silmänräpäyksessä ja hiljaisia hetkiä meillä ei kyllä ole. Kiitos siis tämän päivän kahvitteluista!<3

Huomenna jo helmikuu. Kevät lähestyy, jes!

perjantai 29. tammikuuta 2016

Vanhemmuus ja parisuhde

On sanomattakin selvää, että vanhemmiksi tulo muuttaa parisuhdetta. Ainakin aluksi.
Me ollaan seurusteltu ensi kuussa viisi vuotta. Eli voisi sanoa, että tunnemme toisemme suhteellisen hyvin. On koettu asioita yhdessä ja on ollut luonnollisestikin sekä ylä-, että alamäkiä. Lapsi oli yhteinen päätös, asia johon vaikutti molempien mielipide ja tahto.
Yhteinen huolehdittava meille tuli jo 2,5 vuotta sitten, karvainen sellainen. Koiraa ei tietenkään voi verrata lapseen, mutta yhtälailla siinä on vastuuta, huolehdittavaa ja koulutettavaa (kasvatettavaa). Välillä hermot kireällä, eri mielipiteitä asioiden suhteen ja kuitenkin täytyisi puhaltaa yhteen hiileen ja olla pitkäjänteinen.
Mielestäni on tärkeää jo ennen raskautta puhua mitä toiveita kummallakin on lapsiarjesta. Vaikka vauva-arkeen on hirveän vaikea etukäteen valmistautua, on silti hyvä, että molemmat ovat samalla kartalla toiveiden suhteen. Esimerkiksi harrastusten, tärkeiden asioiden, ystävien näkemisten jne. kanssa. Me sovimme etukäteen, että molemmat saavat nähdä ystäviään kuten ennenkin ja myös omaa aikaa. Toki minulla on tullut enimmäkseen ystävät tänne meille, sillä Veera ei suostunut juomaan tuttipullosta, jonka vuoksi en pitkiä aikoja olisi voinut olla pois.

Itse olen huomannut erittäin tärkeän asian, mikä on lapsen myötä muuttunut. Tyttö- ja poikaystävästä on muuttunut enimmäkseen äiti ja isä. Täytyisi muistaa, että edelleen ollaan toisillemme kumppaneita, vaikkakin kumpikin Veeralle vanhempia. Sitä yhteistä, kahdenkeskistä aikaa ei ole samalla tavalla mitä ennen, mutta sitä pitäisi järjestää. Käydä silloin tällöin treffeillä ja huomioida toista ihan siinä arjen touhussa myös.
Kun perheeseen tulee lapsi, niin väistämättäkin suurin osa ajasta pyörii hänen ympärillään. Lapsi vaatii hoitoa, huolenpitoa, läsnäoloa ja seuraa. Mutta sitä samaa vaatii parisuhdekin. Pienelle vauvalle ei voi sanoa, että odota sinä hetki, me vietetään nyt yhteistä aikaa. Kumppanille se on "helpompi" sanoa. Vauvan myötä parisuhde vaatii entistä kovempaa työtä ja panostusta molemmilta osapuolilta. Täytyy osata ottaa apu vastaan mitä sukulaiset, innokkaat isovanhemmat tarjoavat ja käyttää se vapaa-aika hyödyksi. Me kävimme hetki sitten leffassa yhdessä. Ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Ja se jos mikä piristi! Suunnitelmissa on myös käydä helmikuussa vuosipäivän kunniaksi syömässä yhdessä.

Helposti vauvavapaa aikana (=kun lapsi nukkuu) molemmat tekevät omia juttujaan. On koneella, puhelimella, katsoo telkkaria ym. Silloin pitäisi osata laittaa netti pois, telkku kiinni ja vaikka jutella. Kysellä kuulumisia ja kuinka toinen voi. Syödä yhdessä, hengailla. Itse kuitenkin sorrun todella usein sosiaaliseen mediaan kun vapaa hetki koittaa.
Väsymys, itkuinen lapsi, stressi, ajan riittämättömyys... Suuria vaikuttavia tekijöitä parisuhteen vointiin. Itse olen ainakin väsyneenä, nälkäisenä, stressaantuneena aika kiukkuinen ja jos siihen päälle meillä on ollut muutenkin huonompi päivä niin en takuu varmasti ole ykköslistan tyttöystävä. Kaikki se olo tulee purettua kuinkas muutenkaan kun siihen kumppaniin.
Meillä on toiminut hyvin arjen järjestelyt, kumpi hoitaa mitkäkin asiat. Ne asiat täytyy vain yhdessä puhua ja sopia, nimenomaan niin, että järjestely sopii molemmille. Kommunikointi on tärkeää, että hommat pysyy kasassa.

Mielestäni ei ole oikein laiminlyödä kumppania ja parisuhdetta, koska "aika ei riitä". Toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Yhteinen aika täytyy tehdä. Se täytyy järjestää. Siinä on enemmän työtä, mutta se ei ole mahdotonta. Täytyy muistaa arvostaa toista ja osoittaa, että välittää. Muistaa, että toisillemme ollaan kumppaneita ja yhdessä ollaan vanhempia.

maanantai 25. tammikuuta 2016

6kk neuvola

Tänään aamulla oli puolvuotisneuvola klo 10:30. Oltiin aamulla hyvissä ajoin valmiita Veeran kanssa, joten lähdettiin vaunuilla kävellen keskustaan. Sohasin lumikökkäreiden yli vaunuilla, renkaat jumissa ja koko matkan tuuli pientä lumipyryä suoraan kasvoihin. Siinä vaiheessa kyllä toivoin, että olisin vain odottanut bussia.
Veera nukkui koko matkan tyytyväisenä vaunuissa ja siinä saikin hyvät puolen tunnin päikkärit samalla. Perillä huomasin, että tytöltä oli päässyt kivat yllärit, hieman myös housuihin.. Niitä siinä putsatessani ja vaatteita vaihtaessa sain myös osumaa omaan paitaani. Miten musta tuntuu, että viimeiset pari neuvola kertaa on aina ollut todella onnistuneita :D

Päästiin hoitajan luo ja käytiin läpi tarkistukset. Pituutta on noin 69cm ja painoa vajaa 8 kiloa. Kuitenkin saatiin neuvoksi alkaa antamaan kaksi lämmintä ateriaa päivässä yhden sijaan. Nyt kun Veeralla on niin kova vauhti päällä niin kulutus on huomattavasti suurempaa.
Ihan itsekseen ei vielä voi istuttaa lattialla, mutta hieman tuettuna kyllä ja vahvistaa sitä kautta myös selkälihaksia. Tänään siis topattiin syöttötuoli oikein kunnolla ja syötiin siinä ensimmäistä kertaa iltapuuro. Voi iloa!
Tein meille aikataulua päivittäisistä ruokailuista nyt kun tuli yksi kiinteä ateria lisäksi. Ajattelin, että kun kaikki on kirjattuna ylös on ehkä helpompi ruveta luomaan selkeämpää päivärytmiä.

Sovittiin Miikan siskon kanssa, että nähdään neuvolan jälkeen ja mennään yhtä matkaa meille. Kiidettiin vauhdilla bussille, mutta ei, se lähti suoraan edestämme. Seuraavaan oli aikaa puoli tuntia, eli sama aika kuin kävellä kotiin. Laiskotti suuresti, mutta lähdettiin kävelemään. Veera otti siinä samalla toiset päikkärit vaunuissa.

Seuraava neuvola onkin vasta 8 kuukauden iässä, jolloin on myös lääkärintarkastus. Yhdessä hoitajan kanssa hämmästeltiin kuinka nopeasti aika kuluu. Kuinka käsittämätöntä vauhtia lapset kasvavat ja miten he oppivat niin yllättäen uusia asioita. En osaa edes kuvitella mitä kaikkea Veera osaa jo seuraavalla neuvola kerralla.
Olen niin iloinen meidän neuvolatädistä (tuosta nimikkeestä ei varmaan ammattilaiset tykkää hyvää, mutta se saa nyt olla :D). Hänen kanssaan on mukava vaihtaa kuulumisia, jutella niitä näitä ja hän on aidosti kiinnostunut asioista. Kannustaa, kertoo, neuvoo. Ei pidä hölmönä vaikka kysyisikin jotain "itsestäänselvää" ja häneltä todellakin kehtaa kysyä. Tänään hän myös kyseli todella paljon minun jaksamisestani ja voinnista. Puhutaan myös paljon koirista, sillä hänellä on itsellään kaksi. Kerron aina miten Veera ja Rocky on niin mainio kaksikko.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Äiti, muista nämä asiat

Sain Baby Shower juhlissani lahjaksi vaippakakun, jossa jokaiseen vaippaan oli ystäväni kirjoittanut lapulle piristäviä, tsemppaavia ja hauskoja pikku kommentteja. Ajatus ja lappujen tekstit olivat niin ihania, että liimasin jokaisen isolle arkille, josta tarkoituksena on tehdä vielä myöhemmin taulu.
Keräsin tuolta muutamat omat lemppari kohtani. Sellaiset, jotka todella pitävät paikkansa ja jotka on tullut huomattua itsekin tässä puolen vuoden aikana kun lapsiperheenä ollaan eletty.
  • Älä ole itsellesi liian ankara. Teet varmati parhaasi ja se riittää
  • Pyri nukkumaan kun voit, siivoukset kyllä odottavat
  • Soita ystävälle. Se piristää kun saa aikuista juttuseuraa
  • Joskus on huonoja päiviä, mutta selviät niistä. Katso nukkuvaa lastasi, se auttaa aina
  • Muista järjestää myös itsellesi aikaa
  • Puhukaa toisillenne siitä miltä tuntuu
  • Olet paras äiti lapsellesi
  • Ole armollinen itsellesi, kaikkea mitä haluaisi, ei ehdi
  • Kun äiti voi hyvin, myös lapsi voi hyvin
  • Väsymys, se menee ohi
  • Ei haittaa vaikka on sotkuista. Puhdas pylly ja maitoa täynnä oleva masu ovat pääasia
  • Lapsenne on onnekas saadessaan teidät omiksi vanhemmikseen
  • Vanhemmuus ei ole helppoa. Siihen kasvaa ja koko ajan tulee uusia tilanteita, joista selvitä
  • Muistakaa parisuhde
  • Muista, että et ole yksin. Sinulla on rakastava mies, perhe ja ystävät, jotka auttavat tarpeen tullen
  • Nauti näistä hetkistä täysillä, vauvasi kasvaa hujauksessa
  • Järjestäkää aikaa toisillenne
Muutaman oman haluan vielä lisätä tuohon listaan.
  • Pyydä rohkeasti apua kun siltä tuntuu
  • Äitikin saa olla välillä väsynyt
  • Älä stressaa turhasta
  • Aina ei ole pakko jaksaa lähteä jonnekin ja sen voi sanoa hyvällä omallatunnolla
  • Tee asioita, joista todella nautit (kun kerkeät)
  • Hae rohkeasti vertaistukea (ystävistä, ryhmistä, tapaamisista ym.)
Vaippalappujen tekstejä lukiessani huomasin, että niistä todella kumpuaa kokemus. Niissä tiedetään mistä puhutaan ja mitä se arki vauvan kanssa todellisuudessa on. Nämä on siis kirjoittanut ystäväni kenellä on kaksi lasta. Vertaistuki on mielestäni todella tärkeää ja on ihanaa, että myös muutamilla ystävilläni on lapsia.

Oletteko samaa mieltä listaamieni asioiden kanssa? 
Tuleeko mieleen lisää tsemppaavia ja kannustavia kommentteja?

Muistetaan kaikki äidit, että teemme korvaamatonta työtä, jossa "palkka" on parhain kaikista. Meitä saa väsyttää, meidän ei ole aina pakko jaksaa, mutta silti, tärkein kohta kaikista: Olet paras äiti lapsellesi!

Ps. Tasa-arvoisuuden vuoksi haluan vielä korostaa, että kaikki nämä kohdat koskee myös isää!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Perjantaifiilis

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!
Tänään sain siskoni meille seurakseni heti aamusta (= klo 11) alkaen. Oli kivaa taas pitkästä aikaa oikein jutella ja viettää aikaa yhdessä kaksin. No plus Veera tietty, mutta ymmärrätte pointin. Musta tuntuukin, että vaikka ollaan Jossun kanssa aina oltu todella läheisiä niin silti nykyään oltaisiin vieläkin läheisempiä. Tai, että juurikin enemmän vietetään aikaa yhdessä ja laitellaan viestiä ja soitellaan. Tuntuuko Jossu susta siltä? Oli niin tai näin niin hienoa joka tapauksessa!

Pääsin käyttämään Rockyn päivälenkillä ihan yksinäni. Ei tarvinnut pakata ensin kymmentä kerrosta Veeralle vaatetta, sitten itselle, sitten koiralle ja mars matkaan. Olenkin naureskellut Miikalle, että meidän lenkille lähtö ja siihen valmistautuminen kestää varmaan yhtä kauan kuin itse lenkki :D
Jossu hengaili Veeran kanssa kun kävin Rockyn kanssa pihalla ja sitten alettiinkin tekemään ruokaa.

Oli muuten hyvää. Jauhelihapihvejä, bataattiranuja ja kanttarellikastiketta. Täytyykin alkaa tekemään enemmän bataatista ruokaa, nimittäin se on ihan loistava korvike makeanhimoon.

Päivitettiin yhdessä tämän mun blogin ulkoasua ja täytyy sanoa, että itse tykkään kovasti. Mietin vielä pitäisikö keksiä blogille uutta nimeä.. Jos tulee jotain hyviä ehdotuksia mieleen niin huikatkaa! Jossulta on tulossa postaus tänne mun blogin puolelle myös jossain vaiheessa. Aihetta en tiedä, enkä mitään muutakaan. Hän saa yllättää sekä teidät, että minut itseni.

Illalla oli vielä kylpyhetki ja ennen sitä oleiltiin hetki uudessa aamu-/kylpytakissa, jonka Veera sai Johannalta puolvuotissynttärilahjaksi. Niin ihana ja niin pehmeä ! Koko on 86-92, joten vielä saadaan pitkään nauttia tästä.

Nyt aletaan katsomaan leffaa ja vähän herkuttelemaan (irttarit oli Filmtownissa 1€ 100g... voitte päätellä lopputuloksen)

torstai 21. tammikuuta 2016

Prinsessan vaatepäiväkirjat // Osa 6 // Lahjamekko


Nyt olisi vuorossa ihastuttavan mekon esittely, jonka Veera sai puolvuotislahjaksi mummilta. Tämä mekko puettiin päälle siskoni syntymäpäiväkahveille, mutta unohdin sitten kokonaan ottaa kuvaa siitä Veeran päällä...Himputti. Haluan kuitenkin päästä jo esittelemään sen. Myöhemmin voisin kuvailla sen vielä tytön päällä erikseen.
Mekko on Lindexin (korjaa äiti jos olen väärässä) aivan syötävän suloinen vaalean vanhan roosan sävyinen prinsessaunelma! Mekkoa koristaa kauniit kuviot ja nuo pienet "hihat" ovat hauska lisä mekkoon.
Mekko on kokoa 74 ja oli jo oikein sopivan kokoinen meidän tytölle. Ei liian iso, mutta uskon kuitenkin sen mahtuvan vielä pitkään.
Yhdistettiin mekkoon kaunis, pehmeä villaneule(?)bolero. Sen olen ostanut joskus Facebookin kirpputorilta. Bolero on kokoa 68, mutta todella isoa mitoitusta, eli sekin varmasti vielä pitkäikäinen meidän käytössä.
Bolero kiinnitetään nepparilla. Kauluksessa on pehmoista karvaa ja nepparin kohdalla rusetti kivana yksityskohtana.

Montakohan "ihana", "söpö", "suloinen", "ihastuttava" sanaa saa yhteen postaukseen :D Nähtävästi aika monta. Mutta lastenvaatteet on vaan niin...ihania, haha.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Siskon synttärit

Meillä on herkuteltu nyt urakalla kun sunnuntaina oli Veeran synttärijuhlat ja eilen oli siskoni. Mentiin eilen kuudelta äitini luo, jossa oli tosiaan siskoni synttärikahvit. Taitavat leipurit olivat taas loihtineet sellaisia herkkuja että!
Sofia täytti 15 vuotta. Mun on hirveän vaikea sisäistää sitä tosiasiaa, että niin ne "pikkusetkin" (kutsutaan siis Jossun kanssa kaikkia minusta nuorempia sisaruksiamme pieniksi) kasvaa ja vanhenee. Nuorin näistä "pikkusista" on 13 ja vanhin täyttää kohta 18 vuotta.
Meidän perheen keskeiset kekkerit on aina hauskoja. Istutaan pöydässä ja jokainen puhuu ja hölisee koko ajan. Välillä myös päällekkäin. Alias-kisat on aina yhtä huutoa :D Meitä on siis kuusi lasta plus äiti ja Miika, joten voitte kuvitella sen metelin. (Perheenjäsenet huom. tämä on sitten rakkaudella kirjoitettu ;))

Synttärijuhlia juhlitaan meillä noin joka toinen kuukausi. Mä nautin suuresti perheen kanssa vietetystä ajasta. Se on parasta. Meidän sisarusparvessa kaikki pitävät yhtä. Välillä tottakai on pientä kinaa, mikä kuuluu asiaan, mutta kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jokainen on oma persoonansa, hyvinkin erilaisia keskenään, mutta silti niin samanlaisia. Jokaisella omat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, mutta kaikki niin kannustavia. Myönnetään, pientä kuittailua välillä on kuitenkin.

Pari tuntia vierähti nopeasti kahvitellessa ja seurustellessa. Aika kuluu aina nopeasti tuossa seurassa. Kiitos Sofialle hyvistä juhlista <3

maanantai 18. tammikuuta 2016

Puolvuotisjuhlat

Eilen juhlimme Veeran puolivuotisia. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja suurin osa kutsutuista pääsi myös paikalle. Tässä kuvapläjäys eilisistä kekkereistä ! (Ps. Kamerani saapui vihdoin ja viimein postissa. Sain siis kuvattua sillä lähes kaiken ja vaikka en sitä kunnolla osaa vielä käyttää niin laatu on kuitenkin parempaa kun puhelimeni kameralla).
Hankittiin punainen pöytäliina juhlien teemaan sopivaksi. Kahvimukit ovat hopeiset, mutta tuo punainen liina heijastaa niihin sävyä ja ne näyttävätkin ihan punaisilta! Kätevää.
Aterimet ovat myös kertakäyttöisiä, mutta todella hienoja hopeisen värisiä. Näyttää ihan aidoilta, mutta säästää siltä valtavalta tiskivuorelta juhlien jälkeen ;)
 Koristeltiin perus kertakäyttömukit sydänteipillä ja niistä tuli mielestäni todella kivat!
Laitettiin sydänilmapalloja seinille ja ikkunalle roikkumaan. Bongasin joskus yhdestä blogista kivan idean jolla ilmapallot saa roikkuman kauniisti ja antaa kuvan, että pallot "leijailisivat": teipillä siima kiinni ilmapalloon ja toinen siiman pää teipillä kiinni seinään (tai kattoon).
Laitettiin sydänteippiä myös vanhoihin pilttipurkkeihin, joista tehtiin sitä kautta tuikkukippoja.
Vaikka olimme sanoneet, ettei mitään lahjoja tarvitse tuoda niin silti niitä oli tytölle hankittu. Tämä ihana Hello Kitty asu (jossa oli vielä toisetkin legginssit mukana) tuli kahdelta ystävältäni.
Veera sai myös lahjaksi lelun, nokkamukin ja syöttötuolin.

Kiitos vielä kaikille osallistumisesta juhliin sekä lahjoista! :)

maanantai 11. tammikuuta 2016

Oikea lapsiluku

Näin järjettömän rankan ja uuvuttavan päivän kunniaksi on hyvä hetki kirjoittaa postaus aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni jo kauan. Aiheesta, joka saa mut välillä todella hermostumaan. Kuinka monta lasta "kuuluisi" hankkia. Aloitetaan nyt vaikka sillä, että ulkopuoliset ovat kovinkin tietäväisiä siitä kuinka monta lasta sinun kuuluu tehdä. Ensinnäkään lapsia ei niin vain tehdä, ne saadaan. Ensimmäisen kerran kuulimme synnytyssairaalassa kysymyksen "milloin tulee toinen?". Naapurimme, jota en edes tunne, sanoi minulle kerran, että "kyllähän teidän täytyy toinen tehdä. Ainoasta lapsesta tulee aina vähän sellainen... no kyllä sä tiedät." Veera oli tuolloin ehkä kuukauden ikäinen. Meidän kuuluu tehdä toinen lapsi, vähintään. Meidän kuuluu tehdä Veeralle sisarus. Veera hemmotellaan piloille jos hän on ainoa lapsi. Hänestä tulee lellitty. Asioista puhutaan sävyyn "sitten kun tulee toinen lapsi".
Mä olen sitä mieltä, että on jokaisen oma asia montako lasta hankkii. Tai ylipäätään montako lasta haluaa. Mieli voi aina muuttua ja vauvakuume saattaa ajan myötä iskeä uudelleen. Sekään ei edellytä "odota vaan, kyllä sen toisen vielä haluaa" - kommentteihin. Mua suoraan sanottuna raivostuttaa. Ihmiset näkevät ehkä kerran viikossa muutaman tunnin ajan sitä arkea, jota itse elää 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Vaikka meillä on yleensä iloinen ja aurinkoinen tytär se ei tarkoita, että arkemme on yhtä juhlaa. Ulkopuoliset eivät elä sitä arkea, jota me elämme. He eivät kuuntele lapsemme itkua ja kitinää tunti tolkulla huonona päivänä. He eivät heräile hänen kanssaan keskellä yötä. He eivät rajoita omia menojaan, koska meillä on lapsi. He lepäävät kun ovat kipeitä, käyvät suihkussa kun haluavat, syövät ilman jatkuvaa keskeytystä.

Minusta on väärin tulla asettamaan käskyjä toisten elämään ja arkeen. Kertomaan mikä on mukamas oikea tapa toimia ja montako lasta perheessä kuuluu olla. Ajatellaan nyt vaikka meidän tilannetta. Asumme 60 neliöisessä kaksiossa. Minä, Miika, lapsi ja koira. Miika on töissä, mutta mulla vielä opiskelut kesken, eli yhdet vakituiset tulot. Ei tulisi mieleenkään alkaa suunnittelemaan nyt toista lasta. Asuntomme on aivan liian pieni ja mulla ei ole työpaikkaa. Suoraan sanottua en edes voisi kuvitella tähän kaikkeen toista lasta mukaan juuri nyt. En henkisesti jaksaisi sitä. Rakastamme Veeraa yli kaiken, enkä muuttaisi mitään, mutta kaksi lasta juuri nyt olisi aivan liikaa. Miksei se siis riittäisi muille ? Jos Veera jääkin ainoaksi lapseksemme niin olemmeko kamalia ihmisiä. Teemmekö väärin, pilaamme lapsemme hemmottelulla ja ryöväämme oikeuden sisaruksiin ? Ilmeisesti.
Mä kyllä ehkä joskus haluaisin toisen lapsen. Joskus. Mutta sekin on meidän kahden välinen keskustelu. Haluan, että ollaan molemmat henkisesti valmiita siihen. Sekä taloudellisesti. Haluan, että meillä riittää aikaa molemmille. Haluan, että meillä on hyvä, tilava koti, johon koko perheemme mahtuu, eikä seinät kaadu päälle. Haluan suorittaa tutkintoni alta pois ja haluan löytää työpaikan. On paljon asioita, joita täytyy tapahtua ennen kun suunnitellaankaan mahdollisesti toista lasta.

Toiselta kantilta ajateltuna asiaa, miksi on mun mielestä vielä loukkaavampaa puuttua toisten lapsi asioihin on, että ikinä ei voi tietää mitä on taustalla. Mitä jos pari on yrittänyt lasta, kauankin, tuloksetta. Mitä jos takana on keskenmenoja tai muita rankkoja kokemuksia. Ikinä ei voi tietää. Haluaako silloin kuulla "kyllä teidän pitäisi" kommentteja. Ei varmasti halua. Lyhyestä virsi kaunis, jokainen hoitakoon omat lapsi asiansa. Jos meille on tulossa toinen lapsi niin kerromme kyllä asiasta kun se on ajankohtaista. Viimeistään kun olen synnyttämässä, hah hah (ettei mene liian vakavaksi).
Tottakai on ok kysyä, että haluaisiko toista lasta. Inhimillisiä kysymyksiä, jotka ei ole liian tuppaavia tai pakottavia. Järkeä saa käyttää.

Kuvina raskausaikaani, ihanan ihanaa masuani, mitä tottakai on aina välillä ikävä. Raskausaikaa on välillä ikävä. Synnytyksen haluaisin kokea uudelleen. Haluan nuuskutella vastasyntynyttä, pientä ihmettä. Kyllä, haluaisin Veeralle sisaruksen. Siinä omat fiilikseni, yksistään minun, ei meidän. Ehkä joskus. Siihen asti, varokaa astumasta muurahaispesään asian suhteen jos puhutte siitä minulle :D Olen puhunut.

Muilta äiti-ihmisiltä haluaisinkin kysyä, olenko liian tiukkis ? Käykö muilla ikinä hermoon toisten asioihin puuttuminen, varsinkin siihen kuinka kuuluisi toimia ? Vai kuuluuko omista lapsi asioista keskustella koko kylän kanssa.. Kertokaa, keskustelkaa, jakakaa mielipiteitä !

Ps.  Juuri kun oikoluin postaustani, Miika tuli koiran kanssa lenkiltä. Oli törmännyt tuohon yllämainitsemaani naapuriimme. Meidän kuuluu kuulemma tehdä Veeralle sisarus, että hänestä tulee sosiaalinen ihminen... Ei mulla muuta.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Puolvuotisjuhlien suunnittelua

Veera täyttää 12.1 jo puoli vuotta ! Aiemmin vinkkasinkin, että pienimuotoiset juhlat ollaan tytön kunniaksi järjestämässä. Mulla helposti lähtee lapasesta, joten pitäähän se ihan teemajuhlat järjestää. Innostun lastenjuhlien järjestämisestä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi omien synttärikahvien. Lastenjuhlissa saa käyttää mielikuvitusta, leikitellä väreillä ja teemoilla ja päästää oma sisäinen lapsi valloilleen. Vielä kun Veeralla ei itsellä ole mielipiteitä ja toiveita niin tämä äippä saa tehdä just niin kuin itse tahtoo :D Odotan kyllä sitä aikaa innolla kun päästään yhdessä toteuttamaan juuri tytön näköisiä juhlia. Toisaalta, mitä enemmän ikää tulee sitä suurempaa on varmaan myös vaatimustaso, haha.

Olisin hirveästi halunnut järjestää pink&black zebra theme partyt, mutta siihen olikin yllättävän haastavaa löytää rekvisiittaa. En kuitenkaan tahdo suuria summia käyttää, sen verran osaan pitää itseni aisoissa. Rupesin miettimään uutta teemaa, edullista ja helppoa toteuttaa. Sukelsin Pinterestin ihmeelliseen maailmaan ja katsoin myös meidän omien kaappien kätköjä ja sieltä se tuli: sydänteema. Väreinä punainen, hopea, valkoinen ja vaaleanpunainen. (Välikommentti: kun puhun koko ajan minä-muodossa, niin kyllä, Miika on sanonut, että saan toteuttaa itse näitä mun villityksiä.)

Meiltä löytyi kaapeista jo valmiiksi sydänkoristenauhaa mun baby shower juhlista sekä sydäncoctailtikkuja (vai mitä ne on ). Noniin, ostettavaa oli enää muutamat koristeet. Koska juhlat on pienen lapsen niin päätin, että koristus ja tarjoiluastiasto saa olla samaa skaalaa. Eli kerttiksillä mennään. Sitä paitsi, meillä ei ole kunnon astiastoa, (mikä mua ärsyttää, mutta ne on niin pirun kalliita) niin on kivempi, kun kaikki on sitten samaa tyyliä.




Mm. tämän tyylisiä tarjoiluja lähdetään hakemaan ja rakentamaan. Koristukset ovat suunnitteluasteella, kuinka ne toteutamme, en ole vielä täysin varma. Tarjoiluihin tulee enimmäkseen makeaa, pieni suolainen piste tulee myös. Tähän mennessä juhlien rekvisiittaan ei ole mennyt kauheasti rahaa. Ensi viikolla käydään kaupassa ostamassa tarjoilutarvikkeet, niihin menee varmaan hiukan enemmän. Kuitenkin aika pienellä budjetilla nämä järjestetään. Sunnuntain jälkeen, jolloin juhlat on, voikin sitten hyvillä mielin alkaa suunnittelemaan 1 -vuotis juhlia. Vitsi vitsi. Sanoinko jo, että innostun aina hiukan liikaa ? Taisin sanoa.

Järjestääkö muut siellä tämmöisiä "välisynttäreitä" ? Ei mekään toki joka vuosi olla puolen vuoden välein järjestämässä, mutta ensimmäiset puolvuotiset tottakai ;)

*Kuvat Pinterest*

lauantai 9. tammikuuta 2016

Alkuvuoden ajatuksia

Pahimmat pakkaset ovat toivottavasti tältä talvelta jo takana päin. Tänään oli "vain" n. -13 astetta, joskin sekin tuntui todella kylmältä. Mä olen silti semmoinen vilukissa, etten tarkene edes sisällä. Kotiasun varustukseen kuuluu sukat, villasukat, tossut ja aamutakki. Kaiken muun lisäksi tietty. Olen polttanut tavallista enemmän kynttilöitä. Nauttinut niiden tuomasta lämmöstä ja tunnelmasta. Kohta täytyy käydä ostoksilla täyttämässä kynttilävarastoa, sillä se häämöttää jo tyhjyyttään.

Veeralla alkaa flunssa helpottaa ja tottakai mulle se iski heti perään. Kuumetta ei ole, mutta nessut taskussa saa kyllä liikkua. Mikä onni, että Miika pitikin vielä tämän viikon isyyslomaa. Ei ole tarvinnut sumplia koiran lenkkejä niin, että kuka pääsee vahtimaan Veeraa siksi aikaa. Ulos häntä en olisi vienyt tuohon jäätävään pakkaseen, mikä tällä viikolla on ollut. Rockylle käytiin hankkimassa talvivermeet, sillä sekään ei olisi tuossa pakkasessa pärjännyt.
Kunnon varustuksesta huolimatta lenkit on olleet aika lyhyitä. Ei ulkona silti pärjää pitkää aikaa kun on -25 astetta mittarissa. Nyt ilmeisesti pitäisi alkaa ilmat lämpenemään.

Torstaina hankittiin meille vihdoin kunnon pöytäkone. Voi mitä luksusta. Tosin Miika kirosi nyt jo näitä näppäimiä, kun aloin tekemään postausta. Ei ole mitkään hiljaisimmat näppäimet. Mutta mä nautin. Nautin koneella kirjoittamisesta. Ihan eri fiilis kirjoitella tännekin, kun taas vastaavasti puhelimella. Tietokone"piste" ei tullutkaan sinne mihin kuvittelin johtuen uudesta järjestyksestämme olohuoneessa. Kuvia tulee sitten kotipostauksen yhteydessä, kunhan se kamerani vaan joskus tulee perille (!!). Alkaa kohta huumori loppua tähän odottamiseen.
Sain puhelimeni tyhjennettyä tähän koneelle kuvista ja oi autuutta. Sisäinen pakkomiellehirviöni pääsi valloilleen kaikkien kansioiden ja kuvien järjestelyssä.
Miksi niin paljon kuvia Rockysta? Siksi, että se on jäänyt vähän taka-alalle täällä blogin puolella. Sano kuka mitä tahansa, niin Rocky on mulle yksi perheenjäsenistä, ei "pelkkä koira". Plus tykkään noista kuvista tosi paljon. Meidän herra komistus.

Voitteko muuten kuvitella, että mun äitiysloma (vanhempainvapaa) loppuu ihan kohta ! Huhtikuun puolessa välissä. Jään kyllä vielä hoitovapaalle ensi syksyyn asti, mutta periaatteessa voisin palata jo kouluun/töihin siis kolmen kuukauden päästä. Tuntuisi hurjalta laittaa Veera jo niin pian hoitoon. Kohta täytyy silti alkaa tosissaan pohtimaan syksyn asioita, sillä hoitopaikkaakin pitää hakea vähintään neljä kuukautta ennen aloitusta. Niistä asioista palaan kuitenkin myöhemmin kun ollaan saatu päätöksiä tehtyä ym.

Mukavaa illan jatkoa kaikille! Tai ehkä pitäisi toivottaa jo hyvää yötä.