Kaksplus.fi

perjantai 23. joulukuuta 2016

Yksi yö jouluun on...

Se on ilmeisesti aivan sama onko 14 vai 24-vuotias, mutta kun jouluaatto lähenee, tietynlainen jännitys alkaa ilmentyä. En tiedä miksi, mutta joulussa on vain sitä jotain. Oikeastaan eniten odotan sitä, kun saan antaa lahjoja muille. Olen paketoinut jälleen osan lahjoista jo kahteen kertaan, sillä se on vaan parasta.

Kaava tulee olemaan suhteellisen sama, kuin aiempinakin vuosina ja vaikka useammassa paikassa pyhien aikaan käymmekin, on tiedossa rento ja perheenkeskeinen joulu. Meidän joulu on muodostunut jo aika perinteiseksi - aatto vietetään Porvoossa ja joulupäivänä lähdemme Poriin.


Tyttö on saanut jo hieman etukäteen isomummun antaman joululahjan, keinuhevosen, joka on todellakin neidin mieleen. Ellei hän itse ole kyydissä, hän laittaa vauvanuken tai muita leluja kyytiin ja keinuttaa niin kovaa, että ne putoavat - ja nauraa tottakai päälle.

Ei olla laitettu joulua kotiin erityisen ahkerasti, koska niin vähän tulemme kotona olemaan. Tytön huoneessa on jouluvalot (kiitos pappa) ja keittiössä joulukynttilä, siinäpä ne. Ehkä ensi vuonna voisi harkita jopa kuusen hankkimista? Ihaillen olen kyllä katsellut kuvia muiden joulukodeista, mutta meillä tänä vuonna nyt näin. Oletteko te laittaneet paljon joulua kotiin?

Ihanaa joulun aikaa kaikille<3

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Musiikistako harrastus?

Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa meillä on edessä jonkin harrastuksen aloittaminen tytön kanssa. Ei sillä, että se oli pakollista tai, että "niin kuuluisi tehdä", vaan ihan muuten vain. Mietin jo äitiyslomalla, että olisimme aloittaneet muskarin tai jonkun äiti-lapsi -toiminnan, mutta ei sitä ikinä sitten tullut aloitettua. Olemme puhuneet kyllä, että jokin harrastus olisi kiva olla ja tottakai kun tyttö kasvaa niin hän saa itse omien mieltymystensä mukaan katsoa, mikä tuntuisi omalta jutulta. Nyt kuitenkin tässä vaiheessa, kun ikää on vasta noin puolitoista vuotta, harrastustoiminnan aloittamisen ensiaskel tulee vanhemmilta.


Selkeitä kiinnostuksen kohteita tytöllä on, ja niistä vahvasti yksi on musiikki. Musiikin kuuntelu, tanssiminen ja soittaminen - ne ovat nyt ihan in! Olen kyllä todella iloinen, jos kiinnostus musiikkia kohtaan säilyy yhtä vahvasti, kuin mitä se tässä vaiheessa on. Itselleni musiikki harrastuksena on ollut aina jollain tapaa läsnä ja en pistäisi yhtään pahakseni, jos se jatkuisi sitä myös tytön kanssa edelleen. Salaa saa toivoa, eikö niin?

Kiinnostaisi tietää, millä perustein te olette aloittaneet lapsillanne tietyn harrastuksen? Minkä ikäisiä he ovat olleet ja kuinka vahvasti omat kiinnostuksen kohteet ovat vaikuttaneet tietyn harrastustoiminnan aloittamiseen?

perjantai 9. joulukuuta 2016

Stressitön joulu


Kiljusten blogin Minna heitti haasteen, kuinka viettää stressitön joulu. Joulun on tarkoitus olla rentouttava juhlapyhä, jolloin saa nauttia läheisten seurasta, syödä liikaa ja viettää vaikka koko päivä yöpuvussa. Joulun ei kuuluisi aiheuttaa stressiä, päinvastoin. On kuitenkin hyvin yleistä, että viimeistään joulukuun alkaessa lista hoidettavista asioista kasvaa kilometrin mittaiseksi ja päivä päivältä lähempänä aattoa paniikki nostaa päätään.


Kuinka viettää stressitön joulu?

To do -lista
On hyvä kirjata itselle ylös selkeästi, mitä kaikkia asioita on hoidettavana ennen joulua. Joulukorttien lähetys, lahjojen osto, siivous, kauppareissu... Merkkaa myös ylös, milloin kyseiset asiat hoidat. Ainakin tällaiselle kalenteririippuvaiselle ja pikkutarkalle ihmiselle asioiden aikatauluttaminen helpottaa "taakkaa" ja vähentää stressiä. Jos mahdollista, jaa to do -listan hommat muiden kanssa - näin pääset itse myös helpommalla.
 
Älä kuormita itseäsi
Älä ylikuormita itseäsi asioilla ja ylimääräisillä stressin aiheuttajilla. Älä lupaudu hoitamaan enemmän asioita, kuin mihin oma energiasi riittää. Älä sovi kaikkia mahdollisia kyläilyjä samalle päivälle vaan yritä pitää "aikataulu" rentona. 
 
Tee asioita, joista pidät
Vietä railakkaat pikkujoulut tai rentouttava glögi-ilta ystävien kanssa. Käy saunassa, kävelyllä, kuuntele joululauluja, leivo pipareita - mikä saa sinut rentoutumaan.

Nauti
Vietä aikaa läheistesi kanssa ja nauti heidän seurastaan. Unohda pienet, merkityksettömät asiat ja ole läsnä. Ota kaikki ilo irti yhteisestä ajasta perheen kanssa.

Loppujen lopuksi joulussa tärkeintä on nimenomaan yhteinen aika tärkeiden ihmisten kanssa, kaikki muu on toissijaista. Stressitöntä joulunodotusta kaikille!<3

maanantai 5. joulukuuta 2016

Blogi muuttuu kirjoittajan myötä

Otin muutama päivä sitten projektiksi käydä koko blogini läpi, ihan sieltä ensimmäisestä blogitekstistä lähtien. Oli mielenkiintoista lukea vanhoja kirjoituksia ja uudelleen läpikäydä silloisia ajatuksia raskaudesta, synnytyksestä sekä vauva-arjesta. Pistin myös merkille, että aiemmin kirjoittelin hyvin paljon avoimemmin omista asioistani. Alussa, kun blogiani lukivat vain muutamat tuttavat, oli rohkeutta kirjoittaa enemmän, avoimemmin sekä rehellisemmin. Kirjoitin sen enempää miettimättä asiasta kuin asiasta ja juuri niin, kuin minusta tuntui. Omia mielipiteitä ei tarvinnut jyrkästi perustella tai jokaiseen väliin todeta, että tämä on vain minun mielipiteeni. Jaon myös kasvokuvia tytöstä, jota rupesin jälkeenpäin miettimään tarkemmin. Teinkin nyt suuren rajauksen blogin aiempiin kirjoituksiin ja piilotin suurimman osan. Eli, kun arkisto -sivupalkki näyttää todella vajaalta, syy löytyy tästä.


Lähiaikoina minulla on ollut pienimuotoinen blogikriisi. Oma aika on rajallista ja näinä päivinä myös hyvin vähäistä. Kirjoittamisen intoa olisi, mutta olen hukassa. En enää tiedä mistä kirjoittaa. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tyttö kasvaa, sitä enemmän haluan pitää hänet "poissa" blogista. Perhe-elämään, äitiyteen ja lapsiin liittyvistä asioista haluan edelleen kirjoittaa, mutta suoranaisesti tytön asioista en enää luultavasti kirjoita. Lastenmuoti ja sisustaminen ovat niitä omia kiinnostuksen kohteita ja ne tulevat edelleen näkymään (tai siis, näkymään aiempaa enemmän) blogissa. Niihin voisin alkaa panostamaan tosissaan. 

Nyt kaipaisinkin teidän mielipiteitänne: Mitä haluaisitte lukea? Mikä teitä kiinnostaa? Vai lähteekö koko kiinnostus blogia kohtaan pois rajauksen myötä?

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kaksplusverkostolaisten pikkujoulut

Viime lauantaina vietimme pitkään odotettuja pikkujouluja Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa. Lähdin aamupäivällä ajelemaan hyvissä ajoin kohti Tamperetta, jotta kerkesin ajoissa klo 14:00 alkaviin bailuihin. Janette ja Liina olivat tehneet mielettömän työn ottaessaan pikkujoulujen järjestelyt haltuunsa. Pikkujoulut järjestettiin Tampereella, Torni Hotellissa ja meidän käyttöömme oli varattu 17. kerroksessa sijaitseva Visio Klubi.


Ohjelmassa oli muun muassa pikakampauksia, jotka halukkaille taiteili Parturi-Kampaamo Divassa työskentelevä Ella. Kampausten lisäksi ohjelmassa oli kahvittelua, arvontoja sekä vapaata seurustelua.


Kahvien jälkeen Putiikki Pietamon perustajat tulivat kertomaan meille yrityksestään sekä esittelemään tuotteitaan.
Meitä odotti ihan mielettömät goodie bagit, joihin oli lähtenyt mukaan monen monta yhteistyökumppania. Teen Veeralle oman joulukalenterin ja sinne sujahtaa muutamat pienet yllätykset saamistamme lahjakasseista.


Blogin kautta on päässyt tutustumaan niin moneen uuteen, upeaan ihmiseen! Kaikkia meitä yhdistää kirjoittamisen halu, ja on mahtavaa päästä jakamaan ajatuksia eri asioista bloggaamiseen liittyen. Jokainen tsemppaa toinen toistaan ja ideoi yhdessä sekä tottakai puhutaan paljon myös kaikesta ei niin blogiin sopivasta.
Kiitos vielä ihanasta päivästä kaikille mukana olleille verkostolaisille



perjantai 25. marraskuuta 2016

Oot niin ihana -vauvakirja

Kaikki alkoi tammikuussa kun törmäsin Instagramissa tiliin, jossa luotiin uutta vauvakirjaa. Vauvakirjaa, johon kysyttiin ideoita, ehdotuksia ja toiveita, ja jossa vain mielikuvitus on rajana. Sivujen luonnokset, sekä monipuolisuus koukutti minut heti ja samalla hetkellä klikkasin seuraa -nappulaa. Nälkä kasvoi syödessä ja Oot niin ihana -vauvakirja vei minut mennessään. Pakko saada.

Odotus palkittiin ja postipoika kiikutti meille oman kappaleen tästä kirjaimellisesti ihanasta vauvakirjasta. Ensimmäisenä alkoi suunnittelu, mitä kaikkea kirjaan voisikaan laittaa - ihan mitä vain! Seuraavaksi tilaukseen lähti iso nippu valokuvia, jotka vauvakirjaan päätyisivät.


Olen nyt muutaman kuukauden täyttänyt meidän vauvakirjaa ja vielä on sivuja tyhjänä odottamassa muistoja. Olen tarkoituksella jättänyt muutamia sivuja tyhjäksi, sillä haluan täyttää vauvakirjaa kaikessa rauhassa ja kirjata muistoja ylös myös ensimmäisen vauvavuoden jälkeenkin. Se tässä kirjassa yksi parhaista ominaisuuksista onkin - sitä voi täyttää juuri oman toiveen mukaisesti, aivan kuten itse haluaa.


Parasta vauvakirjassa on sen monipuolisuus. Selkeät sivut mm. jokaiselle ikäkuukaudelle, lemppareille, hammashommille, tärkeille asioille, jotka kaikki voit kuitenkin täyttää omalla tavallasi. Vauvakirjaan mahtuu paljon kuvia sekä siinä on muutama kauniisti kuvioitu "tyhjä sivu", joihin voi laittaa mitä itse haluaa.


Tapasin Helsingin Lastenvaatekarnevaaleilla Oot niin ihanan porukkaa ja täytyy sanoa, että mahtavia tyyppejä. Juteltiin hetki niitä näitä ja tottakai omaan tuttuun tapaani hehkutin myös, miten innoissani tästä vauvakirjasta olen!
Meidän vauvakirja täyttyy tosiaan pikkuhiljaa rauhallista vauhtia, jokaista muistoa myöden. Omasta mielestäni Oot niin ihana -vauvakirja on kaunein vauvakirja, mitä on luotu. 

Löytyykö teiltä Oot niin ihana -vauvakirja? Mitä kaikkea te täyttäisitte vielä vapaana oleville sivuille?
*Yhteistyössä Oot niin ihana

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kiireisen äidin oma hetki // #YllätäÄiti

"Äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä, käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla ja muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät ja oikeankokoisten luistinten ostamisen ja teroittamisen. Kuka muistaa äitiä?"

Minun salainen ystäväni oli Minna, Kiljusten blogi:n takana kirjoitteleva neljän lapsen äiti. Emme tunne entuudestaan ja mietinkin pitkään, miten voisin Minnaa ilahduttaa. Hyvin nopeasti huomasin, kuinka aikaansaava ja lämminhenkinen ihminen on kyseessä. Arkeen sisältyy paljon tekemistä ja menemistä, kuten Minna humoristisesti kertoo yhdestä harrastuksestaan - lasten harrastuskuskina toimimisesta.

Yritin tutustua Minnaan parhaalla mahdollisella tavalla blogin välityksellä, jotta voisin ilahduttaa juuri häntä ja tarjota muista ihmisistä hyvin huolehtivalle ja välittävälle äidille täysin oman hetken. Minna on käsityöihminen, ja virkkaus ja neulominen ovat hänelle tärkeitä harrastuksia. Halusin ilahduttaa neulonnassa "oikealla tavalla". Huomasin, että Minna käyttää Seitsemän Veljestä -lankoja, jotenka päädyin kyseiseen merkkiin.  Hän nauttii silloin tällöin kasvohoidoista, joten päätin tuoda hänelle tuon luksuksen kotiin. Neuloessa ja kasvonaamion vaikutellessa syysiltaisin on mukava käpertyä viltin alle nauttimaan omasta ajasta, ja siksi laitoin pakettiin vielä mukaan oman huopaviltin.


Valokuvauksesta kiinnostuneelle Minnalle laitoin mukaan vielä pirteän kortin, jonne kirjoitin pienen runon, sekä viestin, miksi lähetin juuri kyseisen lahjan hänelle.

Minä sain paketin ihanalta Love beyond words -blogin Marialta. Kortissa luki mm. näin: "Halusin kerätä pakettiisi juuri nämä asiat, koska lukemani perusteella sinulle rakkaita asioita on sisustaminen, koira, ystävät, avomies sekä se tärkein, eli Veera".
Minulle tuli välittömästi tunne, että Maria on todella tutustunut minuun blogini kautta ja nähnyt vaivaa ilahduttaakseen sekä minua, että koko perhettäni. Paketissa oli mukana myös Rockylle herkkutikkuja, mutta ne menivät kaupaksi vastaanottajalleen ennen kuin kerkesin edes kuvaamaan.
Aivan ihana yllätys, kiitos!


Marraskuun ajan me Kaksplussan verkostobloggaajat yllättämme toisiamme pienillä lahjoilla. Kerää #YllätäÄiti-postauksista lahjaideat talteen ja yllätä sinäkin joku toinen äiti! Seuraa marraskuun postaussarjaamme myös Instagramissa #YllätäÄiti.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Ennen kuin minusta tuli äiti

...ihmettelin aina blogeja lukiessani, miksi useimmilla lapsilla ei ollut kuvissa sukkia jaloissa. Nyt, näin itse äitinä ymmärrän, että ne sukat eivät vain pysy jaloissa.
...en ymmärtänyt, että aamulla ajoissa liikenteeseen päästäkseen, joutuu heräämään reilusti ennen lasta, jotta saa itsensä laitettua ihmisen näköiseksi.
...luulin tietäväni paljonkin lapsista, heidän käytöksestään sekä arjesta lapsen kanssa.
...luulin tietäväni myös jotain kasvatuksesta sekä sen "helppoudesta".
...en todellakaan tiennyt kuinka raskasta arki voi olla tai kuinka väsynyt ihminen voi olla.
...en tiennyt kuinka vahva olen, vaikka tuntuisi, että itsestä ei irtoasi enää yhtään energiaa.


...olin ehdottomasti sitä mieltä, että tulen olemaan äiti, joka ei hermostu (huutonaurua)
...ihmettelin toteamusta "sitä tavaraa vaan kertyy". Niin, no sitä tavaraa vaan jotenkin kertyy.
...tiesin, miten tulen pitämään lapsen huoneen siistinä ja järjestelmällisenä joka päivä. Väärin.
...en tiennyt, kuinka paljon asioita joutuu etukäteen suunnittelemaan ja järjestelemään.
...luulin, että kaikki lapset nukkuvat päiväunet - joka päivä.
...nukuin yöt heräämättä. Nykyään, en nuku yhtäkään yötä heräämättä.
...en tiennyt, kuinka valtavasti lapsi kehittyy ensimmäisen vuoden aikana.
...en tiennyt, kuinka ihmeellisistä paikoista voikaan löytää tavaroita, kuten nuken jääkaapista, tv-kapulan keittiön kaapista, oman puhelimen jääkaapista, tutin kengästään, tuttipullon vaatekaapistaan... Noin vain muutaman mainitakseni.
...en osannut nauttia yhtä paljon pienistä asioista, kuin nykyään.

Ennen kuin minusta tuli äiti en tiennyt sitä valtavaa rakkauden määrää, jota omaa lastaan kohtaan tuntee.

Miten sinä jatkaisit lausetta Ennen kuin minusta tuli äiti?

lauantai 5. marraskuuta 2016

Äidinrakkaus

Sanotaan, että vasta äidiksi tultuaan, voi ymmärtää äidin rakkauden määrän lastaan kohtaan. Allekirjoitan tämän. Sanotaan myös, että vasta äidiksi tultuaan ymmärtää mitä tosirakkaus on. Ajatuksena ihan järkeenkäyvä, mutta en itse ajattele ihan niin mustavalkoisesti. On tahallisesti ja tahattomasti lapsettomia ihmisiä, enkä kummallekaan heistä sanoisi, etteivät he tiedä, mitä tosirakkaus on.

Ketään ihmistä ei voi rakastaa samoin, kuin omaa lastaan. On ihmisiä, jotka ovat tärkeimpiä, niitä rakkaimpia ihmisiä elämässä ja heitä, jotka menevät kaiken edelle - ja hyvä niin. Kun puhutaan omasta lapsesta, ollaan jo aivan eri tunnetasolla, syvyydessä ja kaikin puolin erilaisen rakkauden äärellä. Siitä syystä olen itse "jaotellut" rakkauden kahteen eri kategoriaan.


Itselle tärkeistä ihmisistä pystyy kertomaan, miksi kyseinen henkilö on tärkeä ja rakas. Yhteinen historia, luottamus, molemmin puoleinen avoimuus, turvallisuus, oli se "syy" mikä vain.
Rakkaus omaa lasta kohtaan on sanoinkuvaamatonta. Voiko sitä selittää? Oma lapsi on elämäsi, hän on osa sinua ja hänen vuokseen tekisi mitä vain. Hän on viaton pieni ihminen, joka on täysin riippuvainen sinusta ja sinun hoivastasi. Olet hänen turva ja sankari, esikuva ja esimerkki, vanhempi.

Toisilla tunnesiteen muodostuminen saattaa ottaa aikansa, toisilla se syntyy välittömästi lapsen saatuaan rinnalle, toisilla se muodostuu jo raskausaikana. Itselläni raskausaika oli hyvin hämmentävä tunnepuolella, mutta koin jo silloin saaneeni siteen pieneen prinsessaamme. Kun hän vihdoin syntyi, oli se rakkautta ensisilmäyksellä.

Miten te kuvailisitte äidin-/isänrakkautta? Voiko sitä oikeasti selittää?
Tuliko teillä välittömästi voimakas tunneside uuteen vauvaan, vai syntyikö se ajanmyötä?

maanantai 31. lokakuuta 2016

Uusi arki astui taloon

Tervehdys pitkästä aikaa! Tavoitteeni kolme postausta viikossa on pahimman kerran pettänyt ja viime postauksesta on kulunut jo yli viikko.

Meidän arki on saanut uuden käänteen. Muutama viikko sitten sain osa-aikaisen työpaikan ja noin kolmena päivänä viikossa käyn tekemässä ilta-/viikonloppuvuoroja. Olen viihtynyt loistavasti uudessa työssäni ja on piristävää päästä aina välillä omien juttujensa pariin. Koen, että työni on minulle sitä omaa aikaa, joka kertoo jo sen, että olen oikeassa paikassa.

Mietin paljon myös kuinka opinnoilleni käy, saanko niitä päätökseen ja nyt sekin asia on ratkennut. Saan suorittaa näyttötutkinnon työpaikassani, joten voisi sanoa, että nyt menee paremmin kuin hyvin. Asioilla on tapana järjestyä ja tässäkin asiassa se tuli taas todettua.

 
Meidän arki taitaa olla nyt sitä niin kutsuttua ruuhkavuosi -aikaa. Mies tulee töistä kotiin, tehdään läpsystä vaihto ja minä jatkan töihin. Olen yrittänyt kaivaa aikaa blogille, mutta sitä ei ole vain ollut. Tietokone pysyy suljettuna kun tyttö on hereillä ja iltaisin hänen mentyä nukkumaan on paljon muita asioita. Sitten kun on aikaa kirjoittaa, ei löydy minkäänlaista kuvamateriaalia ja postaukset jäävät tekemättä. Päätin kuitenkin, etten ota stressiä blogista. Tämä on minulle rakas harrastus, enkä halua, että se muuttuu pakkopullaksi. Ehkä pieni tauko teki ihan hyvää?

Paljon kuitenkin olisi asiaa ja kirjoitettavaa, ja yritänkin nyt ottaa enemmän aikaa blogille. Tulossa on ainakin esittelyä meidän ihanasta vauvakirjasta, ylläripaketista ja voisin koota myös jonkun kivan vaateinspis -postauksenkin!

Nyt kuitenkin hyvää yötä ja palataan taas pian (ainakin vähän nopeammin kuin viimeksi)!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lastenvaatekarnevaali // Helsinki

Pari viikkoa sitten Lastenvaatekarnevaalia vietettiin Tampereella ja eilen oli Helsingin vuoro. Karnevaali aamu alkoi jo varhain ja innolla suuntasin Helsingin Kellohallille viettämään päivää. 
Ovet aukesivat jälleen kello 10 ja Kellohalli täyttyi innokkaista asiakkaista. Kuten Tampereella, niin myös Helsingissäkin myyjäkaarti oli huikea ja monipuolinen.

Kimperi
Kuiskaus
Tuuni & loru
Marakattimarssi
Cosecha
Teelikamentten
Vanja Sea
Lapsille löytyi paljon ohjelmaa: taidenarikka, työpaja, värityspiste sekä Siina & Taikaradion esitys (ja mukana laulaminen!). Oli ihanaa kuunnella, kuinka lapset eläytyivät täysin musiikin ja laulun mukana.

Höö
Muru
Lempi
Kikapi
MODAkidz
Pikku Prinselat
Oot niin ihana
Kuten kuvista huomaa, Lastenvaatekarnevaaleilta löytyi paljon värejä ja kuoseja, pirteyttä ja eloisuutta. Itse ostin jälleen tytön huoneeseen kaksi korttia lisää seinää koristamaan. Minkäs teet kun niin hienoja ovat! 

Olitko sinä Helsingin Lastenvaatekarnevaaleilla?





maanantai 17. lokakuuta 2016

Sisustusidea lapsen huoneeseen

Olen pitkään halunnut Veeran huoneeseen joko pienen naulakon tai koristetikapuut, johon laittaisin tytön pieneksi jääneitä mekkoja roikkumaan. Olen etsinyt edullisia vaihtoehtoja ja miettinyt erilaisia ratkaisuja. 
Muutama viikko sitten irroitimme Veeran pinnasängystä toisen laidan, jolloin hän pääsee itse kulkemaan sänkyyn ja sieltä pois. Tämän ansiosta myös yöunille meno on helpottunut. Irtonainen laita jäi yksinäisenä sängyn taakse vain lojumaan ja sitten keksin - teen laidasta "tikapuut"!
Yöksi siirrän tikapuut takaisin sängyn taakse turvallisuussyistä, mutta päivisin ne ovat seinän vierellä osana muuta sisustusta. Tikapuihin sopisi hyvin esimerkiksi valopallot koristeeksi, mutta ne olisivat hieman vaaralliset.

Mitäs tykkäätte, hitti vai huti?
*Saatu blogin kautta

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kumman on vaikeampi luopua totutusta?

Olen todennut erään mielenkiintoisen seikan, muutamassakin eri asiassa. Muutokset aiheuttavat erilaisia reaktioita sekä vauvassa, että vanhemmissa. Jotkin suuret muutokset saattavat olla isomman työn takana ja toiset sujuvat helpommin. Kumman on todellisuudessa vaikeampi luopua totutuista asioista, vanhemman vai lapsen?

Lopetin imetyksen kokonaan tytön ollessa reilu vuoden ikäinen. Neuvolasta saatiin "hyväksyntä" asialle ja olin itse varma, että päätös on oikea. Imetyksen lopetus sujui yllättävän helposti paria ensimmäistä yötä lukuunottamatta. Kuitenki välillä minulla on iskenyt kaipuu imetykseen. Pidän tyttöä sylissäni, ihan lähellä ja haikeana mietin, että yksi ajanjakso on jätetty taakse. Minulle imetys ei ole koskaan ollut mikään erikoinen asia, joka aiheuttaa voimakkaita tunteita. Imetin lastani syöttääkseni häntä ilman sen suurempia tuntemuksia asiaa kohtaan. Olen hämmästellyt äitien imetyshysteriaa ja sitä suurta "tunnelatausta", jonka asia imetys saa aikaan. Koomista ehkä, mutta nyt kun se on itseni kohdalla ohi, on sitä jopa ikävä. Miksi? En tiedä.

Woodlii -kävelykärry / Jollyroom
Nukuimme pitkään perhepedissä sekä välillä tyttö nukkui pinnasängyssä sänkymme vieressä ja pidin hänen kädestään kiinni. Uuteen asuntoomme muuttaessa Veera sai oman huoneen ja pikkuhiljaa hän siirtyi sinne yksin nukkumaan. Nykyään iltaisin kun on aika mennä nukkumaan, Veera kävelee itse omalle sängylleen ja kiipeää sinne. Minä istun hänen vierellään ja hipsuttelen hänet uneen. Kokonaisia öitä meillä ei vieläkään nukuta, mutta ongelmitta hän iltaisin menee omaan sänkyynsä. Minun taas puolestaan tekisi mieli mennä tytön viereen nukkumaan ja ottaa hänet kainaloon. Tai ainakin pitää kädestä kiinni kun käyn nukkumaan.

Vauhtia meidän neidillä riittää ja paikallaan hän ei malta pysyä millään. On hetkiä, jolloin mikään muu kuin syli ei kelpaa, mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin sylissä ei todellakaan viihdytä. Useimmiten juuri silloin kun minun tekisi mieli vain käpertyä kiinni tyttöön ja halailla häntä. Eihän siitä ole aikaakaan kun hän vain makasi sylissä tyytyväisenä ja rauhassa...

Oletteko huomanneet itsessänne samoja piirteitä? Mitkä ovat muutoksia, jotka lapsenne ovat ottaneet avoimesti vastaan, mutta itse olette ehkä joutuneet kamppailemaan?

*Saatu blogin kautta

tiistai 11. lokakuuta 2016

Lastenvaatekarnevaali // Tampere

Viime lauantaina otin suunnaksi Tampereen, sillä sunnuntaina oli kauan odotettu Lastenvaatekarnevaali -tapahtuma. Yövyin ystäväni luona, joka ihanana ihmisenä oli luvannut majoittaa minut kotiinsa.

Sunnuntaina Pakkahuoneella tohina alkoi jo aamulla varhain ja innostuneissa merkeissä. Oli mahtavaa olla osa isoa tapahtumaa, jossa sekä myyjillä, että asiakkailla yhteiset arvot kohtasivat. Kellon lyödessä kymmenen Pakkahuone täyttyi kotimaisten tuotteiden ja käsityön loisteesta. Vaatteita, asusteita, sisustustarvikkeita, leluja ja lastentarvikkeita - monipuolista tarjontaa löytyi jokaiselle ja jokaisen omille mieltymyksille.
Poutapukimo
PUUKETTU
MUKA VA
Hiekkakakku
Kauneve
Second Chance
Karnevaaleihin saapui paljon perheitä ja ystäviä lapsiensa kanssa. Musiikkiesiintyjä Tuomo Rannankari laulatti lapsia, Vadelmatarha teki kasvomaalauksia, Sokru järjesti leimasinpajan ja Pajumaja rakensi leikkipaikan. Lapset viihtyivät hyvin ja aikuiset ihastelivat kotimaista tuotantoa.
Itselläni mukaan tarttui kaksi postikorttia Annariikka Qvistin pöydästä ja nämä söpöt kuvat pääsevät koristamaan tyttären huonetta.
Annariikka Qvist
Otus
Otus
Sokru
Kestovaippailijat
EK for kids
Hellä Design
Mooncake
Tampereen Lastenvaatekarnevaali oli ikimuistoinen tapahtuma ja innolla odotan parin viikon päästä olevaa Helsingin tapahtumaa!

Olitko sinä Tampereen Lastenvaatekarnevaaleilla? Tai oletko tulossa Helsingin tapahtumaan?