Kaksplus.fi

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Vauvanvaatteet sairaalaan

Mä olen tunnetusti erittäin huono pakkaaja. En ikinä tiedä mikä määrä vaatteita on sopivasti; mikä on liian vähän ja mikä on sitten jo aivan liiotellusti. Jälleen kerran kohtasin tämän pakkaamisen ainaisen ongelman kun valittiin vauvalle vaatteita sairaalaan. En tosissaan tiedä kuinka monta bodya ym. pitäisi ottaa niille muutamalle päivälle - kuinka paljon vauva mahdollisesti puklailee tai päästää tavaraa läpi ?

Tässä kuitenkin vaatteet, jotka päädyttiin pakkaamaan mukaan:

Potkupuku
Lyhythihainen body & housut
Pitkähihainen body
Pitkähihainen kietaisubody & housut
Pitkähihainen body
Pipo, sukat x2 & tumput
Värimaailma on hyvin neutraalia. Tästä puuttuu vielä kotiutumisvaatteet, jotka Miika saa tulla sitten valitsemaan sen perusteella kumpaa sukupuolta edustava pienokainen sieltä tähän maailmaan tupsahtaa.

Syy miksi haluamme käyttää vauvalla sairaalassa omia vaatteita eikä sairaalan vaatteita on.... no ei sellaista ole. Ehkä haluan vain heti päästä käyttämään noita moneen kertaan hiplailtuja, ihka omia pieniä vaatteita.

Noniin, lähtikö mulla ihan lapasesta ?

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Raskausajan odotukset vs. todellisuus

Ajattelin, että nyt kun on enää pari viikkoa (toivottavasti) raskausaikaa jäljellä niin olisi hauska tehdä tämmöinen vertailupostaus. Eli minkälaisia ennakkoluuloja / -odotuksia itselläni on ollut raskauteen liittyen ja mikä on sitten ollut se todellisuus omalla kohdalla. Ja huom. nimenomaan millaista on ollut omalla kohdallani, kaikillahan raskausaika on ihan yksilöllistä.

Rv 37+4
Fyysinen puoli.
Ensinnäkin kuvittelin, että alkuraskauden pahoinvointi olisi pidempiaikaista. Kuvittelin, että pahoinvoinnista johtuen saattaisin päätellä olevani raskaana. Pahoinvointia olisi myös koko ensimmäiset kolme kuukautta.
Todellisuudessa itselläni alkoi pahoinvointi n. viikolla 7 ja kesti vain muutaman viikon. Tosin pahoinvointia oli pitkin päivää, ei vain aamuisin.

Kuvittelin, että vatsa alkaisi näkymään todella nopeasti ja että se kasvaa ihan hurjaa tahtia.
Todellisuudessa vielä puolessa välissä ollessa, rv 20+0, vatsani oli aika mitätön vaikka silloin kuvittelin se olevan valtava. Mutta siitä lähtien kun se alkoi näkymään niin kasvutahti on ollut reipas.
Kuvittelin, että olisin jatkuvasti väsynyt, enkä jaksaisi tehdä mitään (lenkkeillä, liikkua, kantaa painavampia asioita ym.)
Todellisuudessa olen jaksanut yllättävän hyvin, ehkä "pakkolenkit" koiran kanssa on ollut hyvä asia ja pitänyt sitä pientä kuntoa yllä. Rappusissa kävely on alkanut vasta nyt lähiviikkoina väsyttämään ja hengästyttämään. Meillä on myös yksi vakkari lenkki mikä mennään Rockyn ja Miikan kanssa ja se on aika maksimi-mitta nykyään. Loppupäässä alkaa jo selkä särkeä tai alavatsaa painaa. En silti aio jäädä lenkeiltä pois !
Olin yllättynyt "hikoilukohtauksista". Siis yksinkertaisesti voi tulla hiki ja hengästyttää vaikka istuu paikallaan, käsittämätöntä.

Myös kaikkien kuulopuheiden perusteella odotin, että aina olisi joku vaiva; milloin närästystä, selkäsärkyä, kipua, turvotusta...
Juu, onhan minullakin ollut, mutta todella pienissä määrin ja harvoin.
Närästys yllätti minut, sillä en tiennyt että se tuntuu niin inhottavalta. Myös selkäsärky on ollut aika puuduttavaa välillä. Tämä uusin tuttavuuteni nimeltään ihokutina on silti ehkä inhottavinta.

Ihmettelin myös aina sitä kun joku sanoi, että jos jaksan istua autossa enää loppuvaiheessa (pidempiä matkoja). Miten niin jos jaksan, miksi en jaksaisi ? ...En ihmettele enää. Ja ei, en jaksa. Vauva painaa todella inhottavasti ja se jatkuva vessahätä. Olen kuvitellut ettei vessassa käymiseen voi kyllästyä, mutta näköjään sekin on mahdollista :D

Rv 37+4
Henkinen puoli.
Henkinen puoli on ollut mulle paljon haastavampi kuin fyysinen. Kaikki omat reagoinnit asioihin on yllättänyt mut ihan täysin.

Aloitetaan vaikka siitä, minkä olen monesti jo maininnut aiemminkin, nimittäin tämä vatsa, sen kasvu ja siitä kommentointi. Kuvittelin olevani onneni kukkuloilla kun vatsa alkaa näkymään ja ihmiset huomaavat sen, mainitsevat siitä ja ottavat asiaa puheeksi. No ei todellakaan. Minun reagointini asiaan oli, että jäänkö loppu ajaksi kotiin, neljän seinän sisään, näkemättä ketään niin ei tarvitse kuunnella. Ehkä hieman yliammuttua ajattelua silloin... Mutta uskon, että jos en olisi kuullut kaikkia kommentteja kuten "hei mehän ollaan yhtä lihavia nyt" (johon suutuspäissäni vastasin, että minulla on sentään hyvä syy olla tämän kokoinen) tai "et näytä raskaana olevalta, ehkä enemmänkin vaan tosi hyvin syöneeltä" niin olisin itsekin ottanut huomiot vähän paremmin.

Tiesin, että raskaana olevilla saattaa hormoonit heitellä ja tunteet nousee pintaan helposti mutta kuinka helposti sitä voikaan itkeä.. kysympähän vain. Muuten en ole kauhea hormoonihirviö ollut, mitä nyt pinna ehkä hieman aiempaa lyhyempi. Myös jonkinnäköinen suodatin on kyllä kadonnut jos jonkin temput ärsyttävät. Anteeksi vain kaikki uhrit.
Kuvittelin, että olisin todella pikkutarkka jokaisesta syömästäni ruoasta, jokaisesta liikkeestäni, kaikesta. Olisin neuroottinen sen suhteen, miten raskausaikana "toimitaan". Mutta päinvastoin. Toki olen syömättä sellaista mikä on kiellettyä, en vedä mitään akrobatiavoltteja (ihan kuin edes osaisin...) tai muutenkaan tarkoituksellisesti riskeeraa vauvaamme, mutta muuten olen täysin rento. En kauheasti kanna huolta huomisesta tai stressaa tulevaa. Kyllä ne asiat sujuu kuten niiden on tarkoitus.

Kuvittelin, että heti kun näen plussan raskaustestissä tuntisin kaiken heti todeksi ja todella nopeasti tottuisin ajatukseen vauvasta. Sillä olimmehan me sitä itse halunneet. Mutta silti se oli suuri shokki, yllätys ja järkytys (positiivisesti toki). Mulla meni todella pitkään ennen kuin sisäistin asian ja ymmärsin, että kyllä, vauva on tulossa. Kaikki potkut, liikkeet, ultrat, syke kuuntelut, kaikki on tuntunut epätodelliselta. Nyt ihan viime aikoina, ehkä viimeisen 10 viikon aikana olen vasta kunnolla sisäistänyt asian. Nykyään rakastan kaikkia vauvan liikkeitä ja potkuja ja neuvolassa uskon, että pieni sydämen sykeääni (lue: höyryveturi) on todella vauvamme joka kasvaa minun vatsassani.

Mieliteot. Ne paljon puhutut mieliteot. Kuka himoitsee savea, kuka perunakellarintuoksua... Mulla ainoa selkeä mieliteko on ollut sukulaku ja sekin oli kausiluontoinen. Ei mitään erikoisia hajuja tai makuja, ei muuta.
Ei ole muuten myöskään mitään hajua mitä en voisi sietää tai saisi kuvotusta aikaan. Se oli yksi ennakkoluuloni myös, että jokin sellainen haju tai maku tulisi.

Rv 37+4

Eilen muhun iski lopen uupuminen raskauteen. Ei siksi, että se olisi rankkaa tai olisin fyysisesti loppu vaan siksi, että en jaksa odottaa pikkuisen näkemistä. En vain jaksa odottaa, että saan hänet syliini. Että näen pienen ihmeemme. Mä olisin niin valmis lähtemään sairaalaan vaikka heti, jotta saisin mustikan jo maailmaan. Pitää vain lohduttautua ajatukseen, että max 4 viikkoa enää. Neljä pitkää viikkoa.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Sairaalakassi

Pikku hiljaa on tullut aika perehtyä sairaalakassin sisältöön. Aika hyvin olen sen jo valmiiksi laittanut, muutamat jutut puuttuu vielä. Myös tästä aiheesta olen tehnyt itselleni listan, johon etsin netistä hyviä vinkkejä mitä mukaan kannattaisi pakata.


Lista näyttää tältä:
  • Neuvolakortti
  • Kännykkä & laturi
  • Kamera
  • Hammasharja & -tahna
  • Hiusharja
  • Pinnit & ponnarit
  • Shampoo & hoitoaine
  • Vartalosaippua
  • Deodorantti
  • Siteitä
  • Liivinsuojia & nännivoide
  • Kuulokkeet
  • Ajanvietettä (lehtiä, tabletti...)
  • Olovaatteet itselle (t-paita, kollarit...)
  • Vauvanvaatteet
  • Kotiintulovaatteet
  • Naposteltavaa
  • Turvakaukalo


Hygieniatarvikkeet olen jo pakannut ja vauvanvaatteetkin ollaan yhdessä katsottu valmiiksi (niistä tulossa oma postaus).
Vielä puuttuu siis omat vaatteet ja kysymys kuuluukin: minkälaiset vaatteet olisi parhaat ?
Olin ajatellut, että ottaisin ihan rennot kaprimittaiset kollarit ainakin ja jotain perus toppeja / t-paitoja. Farkkuja siellä tuskin jaksaa pitää. Jos on jotain hyviä ideoita tai kokemuksella hyväksi todettuja niin kertokaa !

Onko listalla muuten kaikki tarpeellinen ? Tuleeko jotain ideoita vielä mieleen ? 

Onneksi meiltä ei ole pitkä matka sairaalalle, vaikka jotain unohtuisikin pystyisi ne helposti Miika hakemaan tai joku vastaavasti tuomaan.
En muista olenko maininnut siitä, että koiravahtikin ollaan saatu jo sovittua. Siskoni lupasi tulla katsomaan Rockyn perään kun h-hetki koittaa.
Kaikki alkaa olla niin sanotusti vauvaa vaille valmista. Siispä tervetuloa pikkuinen.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Rv 36+5 Neuvola & lääkäri

9:15 aamulla suunnattiin taas neuvolalle, jonka yhteydessä oli tällä kertaa myös lääkärikäynti.
Oma hoitajani on lomalla, joten tämän ja ensi kerran neuvolat käyn eri hoitajan luona. Nyt neuvolakäyntien välissä on myös lyhyempi aika, vain kaksi viikkoa.

Oma painoni on noussut nyt 12,4 kg. Toivottavasti se ei tuosta enää paljon nousisi. Verenpaineet oli ok, mutta se hemoglobiini... laskee laskemistaan. Lupasin nyt alkaa tsemppaamaan rautatablettien ottamisen kanssa, sillä niitä määrättiin otettavaksi tupla-annos. Ja Miika käskettiin vahtiin :D Hoitaja sanoi, että muuten voi synnytyksessä / sen jälkeen tulla pyörtymistä jos ei nyt saada sitä arvoa nostettua. Sekä tietysti oman virkeyden kannalta olisi tärkeää saada hieman hemoglobiinia ylöspäin.
Muuta erikoisempaa ei hoitajan vastaanotolla ollut ja seuraavaksi oli lääkäri.

Lääkärin kanssa keskusteltiin tästä ihokutinasta ja hän määräsi kokeiluun Histeciä. Jos se ei auta niin täytyy käydä ottamassa maksa-arvot. Vauvan syke oli 145, hyvä ja tasainen. Lääkäri tunnusteli vauvan asentoa ja siellä hän oli raivotarjonnassa. Liikkeet kohdistuu yleensä aina oikealle puolelle vatsaa/kylkeen tai palleaan. Sf -mitta oli 32 eli aivan tasaisesti mennään kasvukäyrällä myös. Kyselin mahdollisesta painoarviosta, mutta niihin ei kuulemma ole oikein luottaminen. Kuitenkin lääkäri sanoi, että kasvukäyrä on juuri oikeanlainen, tasaisesti nouseva ja oikella mitta-asteikolla pysytään. Käynnillä tehtiin myös sisätutkimus ja pikku hiljaa on paikat alkanut valmistautumaan synnytykseen kuulemma (näin suoraan sanottuna). Mutta ei tässä nyt vielä mitään "minä hetkenä hyvänsä" -tilannetta ole.
Neuvolahoitaja sanoi kun mainitsin kävelyn välillä sattuvan, että jos vauva nyt päättäisi tulla niin ei sitä enää esteltäisi. Jännittävää.

Sen olen huomannut, että mitä lähemmäs loppua mennään sitä enemmän alkaa tulla pikku vaivoja esiin. Mutta onneksi edelleen kaikki on hyvin, niin vauvalla kuin minullakin.

(kuva lainattu netistä)

Seuraava neuvola-aika on 1.7.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Dc Fix // Keittiötasot

Me ollaan nyt asennoitu siihen, että ollaan tässä asunnossa vielä jonkin aikaa - ainakin vielä vauvan synnyttyä. On meillä koko ajan asuntohakemus menossa, mutta mitään ei ole kuulunut. Niin kuin olen sanonut niin emme oikein viihdy tässä, tämä ei ole tyylillisesti yhtään meidän asuntomme. Kuitenkin, koska tässä tulemme vielä hyvän aikaa asumaan niin jotain täytyi asian hyväksi tehdä, että viihtyisimme.

Olen useassa blogissa nähnyt mainostettavan Dc Fix:llä tuunattuja pintoja ja huonekaluja. Koska kyseessä ei ole mikään pysyvä "remontointi" tai muutenkaan kallis muutos niin päätimme myös me kokeilla kyseistä tuotetta.

Ennen
Keittiötasot olivat perus kulahtaneen valkoiset vaalealla puulla reunustettuna. Aikas tylsät ja vanhan oloiset.

Jälkeen
Valitsimme harmaanruskean päällysteen ja lopputulos on mielestäni hieno ! Asentaminen oli ihan suht. helppoa myös. Vähän sama kuin koulukirjojen päällystäminen, eli ainoa haaste oli saada ilmakuopat pois.

Mietimme myös, että vaihtaisimme vetimet, mutta keittiössä niitä on yhteensä 19 niin se tulisi aika kalliiksi, joten mietimme sitä vielä.

Mitä tykkäätte muutoksesta ?

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Hankitut & hankittavat vauvantarvikkeet

Tein jo melkein heti plussattuani listan kaikista vauvantarvikkeista, jotka tulee hankkia. Ollaan aika hyvällä mallilla jo, ihan muutamat pikku jutut on enää ostamatta.

Tässä lista tarvikkeista, jotka olemme jo hankkineet:

  • Hoitopöytä & hoitoalusta
  • Pinnasänky & patja, patjansuojus, lakana, pussilakana, peitto
  • Vaunut
  • Turvakaukalo
  • Sitteri
  • Vaippoja
  • Kosteuspyyhkeitä
  • Kosteusvoide / rasva
  • Vanupuikkoja & -lappuja
  • Kylpyamme & lämpömittari
  • Pesuaine / shampoo
  • Pyyhe
  • Hiusharja
  • Kuumemittari
  • Nenäniistäjä
  • Kynsisakset
  • Hammasharja
  • Tutteja
  • Tuttipulloja & pulloharja
  • Harsoja
  • Liivinsuojia
  • Vaatteet



Koon 50 - 56 cm housut
Koon 50 - 56 cm bodyt, potkuhousut ja paidat
Pinnasängystä en vielä laittanut kuvaa, sillä lakanat on pesemättä ja muutenkin sänky (sekä siellä oleva vuodelaatikko) viimeistelemättä.

Tässä tarvikkeet, jotka vielä puuttuvat tai ovat "ehkä" -listalla
  • Talkki
  • Lääkkeet (parasetamol, peräpuikko)
  • Vaipparoskis
  • Rintapumppu
  • Itkuhälytin (ehkä)
  • Äidinmaidonkorvike (tarvittaessa)

Alettiin hankimmaan tarvikkeita jo hyvissä ajoin, mm. vaunut ostettiin jo joulukuussa. Vauvan tarvikkeisiin menee yllättävän paljon rahaa, joten ostamalla joka kuukausi jotain säästyy kalliilta kertaostokselta. Ollaan myös saatu paljon avustusta sekä ihan lahjaksi tarvikkeita, mistä olemme erittäin kiitollisia :)

Miltä kuulostaa ?
Tuleeko mieleen jotain tärkeää, mikä meiltä vielä puuttuu tai onko listalla jotain ihan turhaa ?

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Rv 36+0

Tänään alkoi 37. raskausviikko
Vauvan koko
Paino 2700g
Pituus 44cm
"Ruoansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsiä enne kuin vauva on kolmesta neljään vuotta vanha. Lapsi imee itseensä ravinnon, jonka se käyttää synnytyksen yhteydessä."

Rv 36+0
Rv 36+0
Rv 36+0
Kyllä, tiedän, olen ihan luvattoman kalpea ! :D Mutta näissä kuvissa saa syyttää myös valoa, joka tekee musta entistä valkoisemman näköisen. Pitäisi varmaan hieman ottaa aurinkoa.. mutta en tiedä mitään tylsempää kun maata toimettomana auringon alla ja grillaantua.

Tänään on ollut niin ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, että päätin laittaa shortsit jalkaan kun lähdin kavereiden kanssa kahville. Ostin nuo jokunen aika sitten Cubuksesta sillä periaatteella, että mahtuvat tämän mahan kanssa sekä ovat istuvat myös (uskoisin näin) ilman vauvamasua. Ne kun ovat vain resorilla tuosta lantiosta. Ilman tätä mahaa niitä voi pitää myös topin päällä hieman korkeampivyötäröisinä (onko se edes sana :D) shortseina.

Muutama ilta sitten vauvalla oli hikka. Tai on sillä varmasti aiemminkin ollut, mutta ensimmäisen kerran niin, että itse tunnistin sen selkeästi. Vatsa pomppi tasaiseen tahtiin ja Miikakin tunsi pikkuisen hikottelun kun laittoi käden vatsalle.

Luulen, että vauvalla alkaa olla jo aika ahtaat oltavat vatsassa. Olen tsuumaillut kuinka paljon yli 40cm oikeasti on ja yrittänyt mallailla sitä vatsani kokoon. Jotenkin se kuitenkin siellä vaan kippurassa mahtuu olemaan. Tosin välillä tuntuu, että se tulisi läpi kun harrastaa semmosia karatepotkuja.
Kuinkahan sitä tottuu taas siihen, ettei vatsan sisällä olekaan liikettä. Aika kauan nimittäin sieltä on tuntenut liikkeitä ja elämää. 
Tänään myös kun siskoni kävi meillä niin mietiskeltiin yhdessä mihin tämä kaikki vatsa katoaa ? Siis toki, eihän se mikään timmi synnytyksen jälkeen ole ilman työtä, mutta tuo pallo-osuus. Kyllä naisen kroppa on ihmeellinen, hehe.

Eipä tässä parissa päivässä, milloin viimeksi päivittelin olotila kuulumisia, ole mitään erikoisempaa tapahtunut. Jos jotain kysyttävää tulee mieleen niin vapaasti vain tulemaan ! Postausideoitakin on taas tiedossa hyvällä mallilla.

Aurinkoista viikonloppua kaikille !

torstai 11. kesäkuuta 2015

1 kk laskettuun aikaan

Viimeistä kuukautta viedään. Voisin jälleen kerran hämmästellä sitä kuinka nopeasti aika on mennyt ja miten plussan näkeminen testissä tuntuu kuin se olisi ollut eilen jne. Mutta nuo ovat päivänselviä asioita jo varmasti kaikille, joten jätetään ne sikseen.
Oikeastaan tuntuu kun toistelisin vain samoja postauksia kerta toisensa jälkeen aina raskausviikon vaihtuessa ja lasketun ajan lähestyessä. Fakta kun on se, että fiilis on ollut tasapaksu ilman mitään suurempia ongelmia.

Tosin nyt viimeisen viikon aikana on alkanut olemaan (harjoitus (?))supistuksia, ihan jopa päivittäin. Ne tuntuvat vatsassa ja ne tuntuvat selässä. Huonona puolena on vielä se, että mun on vaikea hyväksyä, etten jaksa enää samalla tavalla kun ennen. Hengästyn nopeasti, kävelyvauhti on huomattavasti hidastunut ja muutenkin vatsa alkaa pikku hiljaa verottamaan yleistä reippautta.

Tiistaina olin kaupungilla ja en jaksanut jäädä odottamaan bussia niin päätin kävellä kotiin. Matkaa on ehkä noin 2-3 km eli ei kovin pitkä. Äitini asuu matkan varrella, joten kävelin ensin hänen luo, otin siitä pyöräni (joka oli siskolla lainassa) ja fillaroin loppumatkan. Että olin loppu kun pääsin kotiin !
Silti koen hyvänä asiana, että tulee päivittäin lenkkeiltyä koiran kanssa niin pysyy edes hieman kuntoa yllä, vaikka se vauhti onkin aika hidas.

Palataan kuitenkin tähän viimeiseen kuukauteen ja mitä se pitää sisällään.
Tiedossa on ainakin neuvola- ja lääkärikäynti, viimeisten hankintojen tekeminen, vauvanvaatteiden pesu, pinnasängyn laittaminen valmiiksi (lakanat, peitto ym), sairaalakassin pakkaaminen... hommaa riittää.
Olemme kuitenkin todella hyvällä mallilla valmistelujen kanssa. Suurimmat ostokset tehty, eikä mitään kovin kriittistä puutu. Ehkä nyt on aika valmistautua henkisesti ? Vauvanhan voi periaatteessa syntyä jo 1-2 viikon kuluttua, eikä sitä enää siinä vaiheessa alettaisikaan estelemään. Minä jopa vähän toivon, että hän tulisi hieman ajoissa. Ei ole niinkään tukala olo (mitä monet kysyvät) vaan enemmänkin kyllästynyt ja malttamaton. Malttamaton näkemään pienemme ja päästä syleilemään häntä. Niin pinnalliselta kun saattaa kuulostaakin niin haluaisin jo päästä käyttämään omia "normaaleja" vaatteita. Siis ettei vatsa olisi aina tiellä tai rajoittamassa mitä pystyy pukemaan päällensä. En olisi ehkä uskonut, että tulen sanomaan näin, mutta mulla on vähän ikävä jo omaa kroppaani.
No, joka tapauksessa maksimissaan viisi viikkoa enää ja vauva syntyy, se on lohduttava ajatus.

(kuva lainattu netistä)
Masukuvia ei tule tällä kertaa, sillä lauantaina tulen tekemään postausta taas uudesta raskausviikosta niin katsotaan sitä kumpua silloin.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Seuraa blogia

Sain vihdoin aikaiseksi liitettyä blogin Bloglovin' :iin. Eli blogia voi nyt seurata sitä kautta !


(kuva lainattu netistä)

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Synnytysvalmennus

Kuten olen jo aiemmin (muutamaan otteeseen) hehkuttanut niin tänään se päivä koitti viimein - synnytysvalmennus !
Valmennus alkoi klo 17:00 ja se pidettiin Porvoon sairaalalla. Meitä oli siellä joku 5 tai 6 pariskuntaa, eli aika sopivan kokoinen ryhmä.


Valmennus oli äärimmäisen kattava ja monipuolinen. Sen piti mukava naiskätilö, joka on itseasiassa ollut kerran meillä ultrassa. Koko synnytysprosessi käytiin alusta loppuun saakka läpi, alkaen niistä ensi supistuksista kotona. Kerrottiin milloin tulee soittaa sairaalaan, mikä on normaalitilanne ja milloin täytyy sairaalaan päästä välittömästi. Tästä saatiin myös kotiin monisteet, mikä on mielestäni hyvä muistutus. Sitten oli vuorossa sairaalaan saapuminen ja tilanteen tarkistaminen, jonka perusteella tehdään jatkopäätös. Kätilöllä oli diaesitys koko valmennuksen ajan, jossa oli kuvia eri vaiheista synnytyksessä. Käytiin läpi kaikki eri kivunlievitykset ja kuka hoitaa minkäkin laittamisen.
Kätilö oli todella positiivinen ja antoi koko ajan luottavaista kuvaa tulevaa koitosta varten. Itseasiassa mua vähän harmittaa, että hän on koko heinäkuun lomalla, joten emme tuurillakaan voi saada häntä meidän kätilöksemme. Ellei nyt mustikka synny kesäkuun puolella, jota vähän epäilen.
Kun avautumisvaihe oltiin käyty läpi, siirryttiin ponnistusvaiheeseen. Meille näytettiin kuvia eri synnytysasennoista, niitä oli paljon enemmän kun tiesinkään. Tässäkin osiossa kätilö oli erittäin perusteellinen ja kertoi tarkkaan mitä milloinkin tapahtuu.
Puhuttiin myös keisarileikkauksesta ja milloin tehdään sektio - milloin se on kiireinen ja milloin hätäsektio.
Vauvan hoitoa ei käyty, sillä sitä varten on perhevalmennus (jossa olimme jo aiemmin), mutta käytiin läpi mitä tapahtuu kun vauva on syntynyt; mitä arvoja mittaillaan, jälkeisten "synnytys", vauvan ns. pisteytys jne...
Itse teoria osuus kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen siirryimme synnytysosastolle tutustumiskäynnille.
Meille esiteltiin alkututkimushuone (en muista oikeaa nimeä), jossa tehdään tilannekatsaus. Sitten siirryttiin itse synnytyssaliin. Siellä meille näytettiin vielä livenä missä tosi toimet tapahtuvat ja mitä kaikkea huoneesta löytyy. Ammekin esiteltiin, se oli omassa pienessä huoneessaan.
Kätilö oli sopinut yhden äidin kanssa, että saamme nähdä hänen pienen tyttärensä, joka oli syntynyt klo 5 viime yönä. Voi että hän oli pieni ! Tänään, maanantaina, oli syntynyt neljä vauvaa, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa.

Synnytysvalmennuksesta mulla jäi todella hyvä mieli. Todella odottavainen ja malttamaton. En tiedä olenko sitten vähän masokisti vai mitä, mutta en malta odottaa, että pääsen kokemaan sen kaiken. Ja suuri vaikutus tälle fiilikselle on varmasti tuo loistava kätilö, joka teki valmennuksesta juuri niin mukavan kuin se olikin. Voisin kuvitella, että synnytyspelkoiselle tuo oli lohduttava valmennus (...ehkä?).
Tottakai pientä jännitystä on ja niin kuuluukin. Eihän mikään ole kiveen hakattua, että kaikki sujuisi kuin oppikirjassa, mutta luottavaisin mielin odotan tulevaa koitosta.
Joku varmasti miettii, että "kyllä mieli muuttuu kun tilanne on päällä" - juu, saattaahan se muuttua, mutta väliäkös sillä. Nyt on nyt ja nyt on hyvä mieli ! :D

Voi mustikka, kaksi viikkoa ja sitten olet jo "täysiaikainen".

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Rv 35+0 & äitiysloma

Tänään alkoi 36. raskausviikko
Vauvan koko
Paino 2500g
Pituus 42,5 cm
"Jos voisit laittaa sormesi sikiön kämmenelle, pieni käsi puristuisi nyrkkiin. Sikiö käyttää napanuoraa leluna ja puristelee sitä, mutta ei jaksa puristaa sitä niin lujaa, että se vahingoittuisi. Viimeisinä raskausviikkoina sikiö lihoaa eniten, jopa 200g viikossa. Lapsi pystyy jo kaikkeen siihen, mihin vastasyntynyt pystyy."

Rv 35+0
Rv 35+0
Nyt ollaan siinä pisteessä raskautta, että opiskelu on vaihtunut äitiyslomaan. Kyllä, eilen alkoi virallisesti mammaloma !
Jotenkin oli tänä aamuna koskettavaa lukea tulevan viikon tapahtumat vauvan kehityksessä. Asiat ovat jo niin konkreettisia ja vauva pystyy vaikka mihin. Hän on jo ihan pieni ihminen. Neljä täyttä viikkoa jäljellä, joka ei ole ajallisesti siis yhtään mitään. 

Nyt kävi vielä niin, että Miikan sairasloma jatkuu elokuun puolelle, joten hänkin on kotona vauvan syntymään saakka. Yhdessä pystytään hyvin tekemään kaikki asiat valmiiksi ennen pienen saapumista kun päivisin on aikaa.
Hyvässä mallissa tosin ollaan jo ja lähes kaikki hankinnat on tehty. Niistä tulossa oma postaus myöhemmin, joten ei siitä vielä sen enempää ;)

Vatsa on hieman laskeutunut mielestäni ja vyötärö alkaa tekemään paluutaan. Tosin vauvan liikkeisiin tuo vatsan laskeutuminen ei ole vaikuttanut. Edelleen pallea saa kovia iskuja ja kylkiluut myös. Hengästyn helposti juurikin tuon palleapaukutuksen vuoksi, sen huomaa välillä jopa puhuessa tai ihan vain istuessa. Välillä tuntuu, että vauva tulee vatsasta läpi, sillä hän vierittää kantapäätään todella voimakkaasti vatsaa vasten. Tosin, se tuntuu kivalta :D
Vatsa on ottanut myös aikamoisen kasvupyrähdyksen. Jännä nähdä jatkuuko tämä kasvutahti ihan loppuun saakka. Painoni on noussut nyt yhteensä 11 kiloa.

Äitiyslomalle ei ole mitään suuria suunnitelmia, muuta kuin tehdä niitä viime hetken valmisteluja. Olen miettinyt jo sairaalakassiakin, vielä kuitenkaan sitä pakkaamatta. Vauvan vaatteita sekä lakanat täytyy vielä pestä. Maanantaina on synnytysvalmennus, vihdoin ! Muutama neuvola- ja lääkärikäynti on tässä vielä ennen syntymää (en tosin tiedä tarkalleen kuinka monta). Mitä äitiyslomalla kuuluu tehdä ? Rentoutua ? Panikoida ? :D Hehe..

Huomenna haetaan poitsu kotiin hoidosta ! Aion niin rutistushalata sitä ja kovaa<3

Mutta palataan tosiaan maanantaina synnytysvalmennuksen jälkeisiin tunnelmiin !

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Rv 34+1

Lauantaina alkoi 35. raskausviikko
Vauvan koko tällä hetkellä
Paino 2300g
Pituus 41cm
"Lapsen paino lisääntyy n. 25-30 grammaa päivässä. Lapsen sydän lyö noin 120-160 lyöntiä minuutissa. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään."



Vatsa on jo sen verran tiellä, että esimerkiksi kenkien laittaminen jalkaan on aika työlästä. Edelleen vauva tykkää potkia kovasti palleaan ja nykyään myös hieman kylkiluiden alueelle. Tai oikeastaan, se ei ole erikseen niinkään potkimista vaan jatkuvaa myllerrystä ja pyörimistä. Vauvan liikkeitä tuntuu pitkin päivää tiheään tahtiin, todella kova liikkumaan.

Itselläni on alkanut ilmestymään ihon kutinaa. Sellaista ihan yleistä kutinaa vain. Ensin en kiinnittänyt asiaan niinkään huomiota, ajattelin vain, että ompa inhottavaa kun vaikuttaa unen saantiin ym. Kutina kuitenkin jatkui niin päädyin katsastamaan netistä, mistä moinen voisi johtua. No siitäpä meinasin slaagin saada kun ainoa tulos oli raskausajan hepatoosi. Soitin asiasta neuvolan hoitajalleni ja kysyin täytyykö olla huolissaan. Sovittiin, että ensi viikon seurailen vielä tilannetta ja jos ei ala yhtään helpottamaan niin käyn mittaamassa maksa-arvot. Kyse voi kuulemma olla myös vain hormoonien aiheuttamasta kutinasta, toivotaan !

Närästys on voimistunut ja luulenpa, että kohta täytyy käydä ostamassa jotain helpotusta siihen. Pahimmillaan herään aamuyöstä siihen, että tuntuu kuin kurkku olisi tulessa.

Vietiin tänään muuten Rocky hoitoon ja nyt olisi siis koira-vapaata aikaa ensi viikko. Ohjelmassa on vaikka mitä, mutta täytyy sanoa, että kyllä on haikea olo ilman poitsua. Jännä miten ei osaa rentoutua vaikka nyt nimenomaan siihen olisi loistava tilaisuus. Ikäväkin on jo...

Nyt nukkumaan, hyvää yötä !