Kaksplus.fi

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

26.5 Rocky 2v.

Eilen 26.5. pieni karvainen vauvamme täytti 2 vuotta! Tuntuu ihan hurjalta. Nyt ollaan siinä aikuistumisen rajamailla.


Rocky on opettanut minulle paljon vastuuntuntoa ja sen kuinka joku voi olla niin täysin riippuvainen sinusta ja sinun huolenpidostasi. Asioita ja reissuja pitää suunnitella etukäteen ja extempore matkat eivät ole helposti toteutettavissa (jos koiraa ei voi ottaa mukaan). Koko päivää ei voi olla liikkeellä, sillä kotona on joku joka vaatii hoitamista. Vaikka Rocky pärjää muutamia tunteja yksin, en minä halua olla pois pitkiä aikoja sen luota.


En ole ajatellutkaan kuinka tärkeä ja rakas oma koira voi olla. Aina meillä on perheessä koira ollut, mutta Rocky on ensimmäinen minun (ja Miikan) täysin oma, joka ollaan itse käyty kotiin hakemassa ja siitä päivästä lähtien sitä kasvatettu.

Rocky on aina iloinen. Oli itsellä kuinka huono päivä tahansa tai tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan, kotona on aina tuo "pieni" joka on maailman onnellisin sinut nähdessään. On aina ovella häntä heiluen vastassa ja pussailemassa.

Toki, Rocky on ollut todella haastava koira. Paljon on tullut hermoromahduksia ja hetkiä jolloin tekisi mieli vain luovuttaa. Vieläkin on muutamia asioita, joissa käytös ei ole ihan priimaa, mutta se on jatkuvaa treenausta. Rocky on kuitenkin todella nopea oppimaan asioita (esim. istu, maahan, odota... se oppi pentuna melkein heti).
Rocky on oma halinalle. Se rakastaa huomiota ja läheisyyttä. Sitä voi halia aina kun siltä tuntuu ja tietää, että toinen pysyy siinä ja antaa halata. Rocky on paras lohduttaja. Se hakeutuu usein nukkumaan ihan kiinni / päälle.

Rocky tykkää myös vedessä kahlaamisesta, isojen kivien päälle hyppimisestä, namien etsinnästä, että joku pitää luuta ja se pureskelee, kirputtamisesta, jalkapallosta. Oikeastaan on aika lyhyt lista asioista, joista se ei tykkäisi.

Parasta on pyyteetön rakkaus omalta pojulta <3 


Hyvää (eilistä) 2v syntymäpäivää poika <3

torstai 21. toukokuuta 2015

Kun palaset loksahtavat paikoilleen

Olen yrittänyt pitää blogiani positiivisena ja iloisena luettavana, kuitenkin realistisena. Paikkana, jonne voi kirjoittaa elämän iloja ja välillä kuitenkin niitä huonompiakin asioita. Olen päättänyt, että turhasta en ala täällä valittamaan ja yritän etsiä asioista aina ensin ne hyvät puolet.
Tosiasia on se, että ei elämä aina toimi ihan niin. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja tiellä saattaa tulla kuoppia vastaan.

Meillä on viime joulukuusta asti ollut jatkuvasti stressin aiheita. Uusi kämppä, joka paljastui huonoksi, autot, jotka hajoavat käsiin, yllättävät menot ja laskut, Miikan motarilta ulosajo ja siitä tulleet kustannukset, koiran (melko pakollinen) leikkaus... lista on loputon.
Oikeastaan joka kerta kun edellinen huolenaihe saatiin pois päiväjärjestyksestä ilmestyi uusi tilalle. Ollaan mietitty, että kuinka kauan voi huono onni samojen ihmisten kohdalla jatkua, milloin se vaihtaa suuntaa ?
Ei saa käsittää väärin, ollaan onnellisia ja tyytyväisiä, mutta joskus vain tuntuu että niskaan kaatuu liikaa asioita.

Mutta nyt. Tällä hetkellä on hyvä ja luottavainen olo olla. Palaset alkaa loksahdella kohdalleen.
Tiedossa uuden auton hankinta (jälleen), viimeiset vauvan tarvikkeet, viikon loma koiran ollessa hoidossa ja paljon muuta. Asiat alkaa tasapainottua. Pääsen jopa kesällä (vihdoin ja viimein) kauan odottamilleni "treffeille" Flamingoon hohto-minigolffaamaan. JES !
Miikan selkä on jo parempi. Tai ainakin tuntuu paremmalta kuulemma. Tietysti vielä täytyy ottaa varoen sen suhteen ja katsoa mitä jälkikontrollissa sanotaan.

Täytyy olla kiitollinen, että itse on pysynyt suht. hyvävointisena raskauden ajan. Se tästä olisikin vielä puuttunut, että mulla olisi ollut koko 9kk pahoinvointia tai muuten vain en olisi pystynyt tekemään asioita samalla tavalla kuin nyt.
Nyt ollaan pystytty hyvin olemaan toistemme tukena ja jeesaamaan silloin kun toinen ei joihinkin asioihin kykene. Esimerkiksi juuri viikon ajan koiran lenkitys oli minun vastuullani kun Miikalla kävi tuo selkäonnettomuus. Vastaavasti jos minulla on ollut huippausta tai muuten vain heikompi olo niin Miika on tehnyt asioita puolestani.
Ollaan kiitollisia tuesta ja avusta mitä ollaan myös muilta saatu. Toisten apua oppii kyllä arvostamaan aivan eri tavalla kun sitä oikeasti tarvitsee - ja saa.

Uskon aina, että asiat tapahtuvat jostakin syystä ja että kaikelle on tarkoituksensa. Välillä tuntuu mahdottomalta keksiä näitä syitä asioille tai löytää sitä positiivista puolta niistä. Mutta kaikki tapahtumat johdattavat meidät jollekin tielle. Ilman tiettyä tilannetta emme välttämättä olisi siellä missä olemme juuri nyt. Ja meillä ei välttämättä olisi niitä asioita, joita meillä on juuri nyt.
Ompas syvällistä ja ehkä hieman utopististakin, mutta näin minä sen koen. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki tapahtuu jostakin syystä. Välillä syy ei vain ole meidän käsitettävissämme.

torstai 14. toukokuuta 2015

Flunssan kourissa

Mun piti jo eilen tulla tekemään postausta hieman siitä mitä tarvikkeita olemme jo hankkineet ja mitä on vielä ostoslistalla. Kuitenkin muhun iski ihan jäätävä flunssa ja oon ollut täysin kuutamolla eikä oikein voimia tahdo löytyä mihinkään.

Eilen aamulla mulla oli aika suuhygienistille. Yhtäkkiä kesken toimenpiteen mulle tuli todella huono olo ja tuntui, että loppuu happi. Kysyin voisimmeko pitää pienen tauon, että saan nostettua päätä ylös. Iski ihan kauhea tuskan hiki ja olin varma, että kohta lähtee taju. Hoitaja sitten nosti mun jalat ylös mun maatessa siinä vaakatasossa. Sovittiin, että varataan uusi aika ja jätettiin siltä erää toimenpide kesken. Ilmeisesti tuollainen asento ei sovi enää tämmöisen vatsan kanssa. Niin ainakin hoitaja sanoi, että vauva saattaa painaa huonoon kohtaan, jonka vuoksi aiheutui huippausta. Plus sitten varmaan ne heikot hemoglobiiniarvot ei ainakaan auta asiaan.

Flunssakin on eiliseltä vain pahentunut. Koko ajan saa olla niistämässä. Tuntuu kuin olisi kuumettakin, vaikka ei ole. Mulle ei vain nouse kuume helposti. Oikeastaan tänään on ollut hieman alilämpöä. Aamulla suihkun jälkeen iski taas pieni huippauskohtaus. Menin sohvalle maate, nostin jalat ylös selkänojalle ja huilasin siinä hetken. Toivottavasti tämä kaikki on vain osa tätä flunssaa ja loppuukin sen myötä.

Ei meitä kyllä helpolla nyt päästetä. Toinen on selkäpotilaana ja toinen loppumetreillä raskaana flunssahöyryissä ja silti pitäisi jaksaa vielä koiraa lenkittää ym. Nyt helpotusta tähän arkeen kiitos.
Huomenna saadaan onneksi tietää Miikan tilanteesta taas lisää kun hänellä uusi röntgen ja lääkäri. Peukut pystyssä, ettei ainakaan enää huonompia uutisia tulisi.

Lyhyen päivityksen merkeissä tällä kertaa, palataan taas kun minäkin enemmän elävien kirjoissa.

maanantai 11. toukokuuta 2015

2 kk laskettuun aikaan

Ei siitä voi olla vierähtänyt jo kuukautta, kuin juuri tein samantyylisen postauksen.
Kaksi kuukautta laskettuun aikaan jäljellä. Kaksi erittäin lyhyttä kuukautta.

Lauantaina vaihtui uusi, 32. raskausviikko.
Vauvan paino 1750g
Pituus 37cm
Oma paino n. +9kg
Rv. 31+1
"Lapsi harjoittelee hengittämistä liikuttamalla rintakehää sisään ja ulos. Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet."

Vauva potkii usein ja voimakkaasti. Muutamana päivänä se potki suoraan palleaan niin kauan, että alkoi jo ihan oksettaa.
Olemme tehneet myös kuluneen kuukauden aikana lisää hankintoja, mm. turvaistuimen (saimme lahjaksi), tuttipulloja, sitteri, kylpyamme...

Oma olotila on hyvä ja aika energinen. Olen yrittänyt tsempana rautatablettien kanssa, josko saisi hemoglobiiniarvoja hiukan nousuun. Närästystä on silloin tällöin, edelleen ilman lääkettä kuitenkin menee ohi. 
Olen myös huomattavasti enemmän ok tämän vatsan kanssa. Alkuun kesti vain hieman tottua siihen, että se kasvaa ja siitä ihmiset sanovat. Kukaan ei kuitenkaan tarkoita mitään pahaa asiasta sanoessaan :)

Vielä ollaan Miikan kanssa maltettu olla tiedottomassa tilassa vauvan sukupuolen suhteen ja sillä mennään varmasti loppuun saakka. Jompi kumpi sieltä joka tapauksessa tulee, hehe ;D!
Kyllähän siitä on monilla veikkauksia, vatsan muodon, vauvan liikkumisen paljouden ym. suhteen, mutta saa nähdä ! Pääasia on, että pieni syntyy terveenä.

Seuraavat kahdeksan viikkoa tulee menemään varmaan aika nopeasti. Viimeisiä hankintoja tehden, paikkojen valmiiksi laittamista, vauvan vaatteiden pesua, henkistä valmistautumista (ainakin yritystä) ja ihan vain rentoutumista.
Koen, että olemme hyvässä vauhdissa ja ihan "aikataulussa". Mutta täytyy todeta, että huh huh tämä aika on mennyt nopeasti. Oikeasti ! Ihmettelen asiaa varmaan joka postauksessa, mutta niin se vain on.
Tuleva ei ole alkanut pelottamaan, ehkä pientä jännitystä alkaa olla. Suurimmassa määrin kuitenkin odottavainen ja innostunut olo, aika malttamaton. 
Yritin ehdottaa Miikalle, josko hän tekisi yhden postauksen omasta näkökulmastaan miten raskausaika on mennyt ja millaista on ollut. Täytyy katsoa toteutuuko.

Asiasta poiketen eiliseen Miikan pikku onnettomuuteen. Ei selvitty ihan pelkällä säikähdyksellä. Kirurgi soitti tänään; lantionikamassa murtuma. Perjantaina uusi röntgen ja lääkäri. Sairaslomaa työnkuvan vuoksi (rakennusala) varmaan pari kuukautta. Seuraillaan jos lähtisi paranemaan ihan levolla, muuten voi olla jopa operointi edessä. Pidetään peukut pystyssä, ettei tarvitsisi nyt alkaa leikkelemään.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille !

Ps. Viime viikolla tuli kutsu synnytysvalmennukseen, 8.6. JES !

torstai 7. toukokuuta 2015

Perhevalmennus

Eilen 6.5. meillä oli perhevalmennus. Valmennus järjestettiin neuvolan tiloissa ja se alkoi klo 17:00
Paikalla oli aika monta tulevaa äitiä ja pariskuntia, kaikilla esikoinen (yhtä pariskuntaa lukuunottamatta) tulossa. Aluksi käytiin ihan pikainen kierros, jossa jokainen esitteli itsensä.

Ensimmäisenä aiheena oli imetys. Käytiin läpi tekniikoita, hyötyjä, mahdollisia ongelmia jne. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta todellisuudessahan sitä ei voi etukäteen tietää kuinka se onnistuu, jos ollenkaan. Aika vähän oli asiaa siitä jos ei imetäkään. Sen verran oli imettämättömyydestä puhetta, mitä yksi tuleva äiti siitä kysyi.
Itse olen päättänyt, että imetän jos pystyn. Toivon, että se onnistuu ja sen olevan mahdollista.
Olen huomannut eri blogeja lukiessani sekä niiden kommentteja seuratessani kuinka paljon tuo näyttää tuovan ihmisille erimielisyyksiä. Imetys tuo hirveitä paineita tai sitten saa todella paheksuttavaa kommenttia osakseen, jossei sitä edes halua tehdä. En ole oikein ymmärtänyt, että miksi siitä nostetaan niin iso haloo. Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä mikä on parasta omalla kohdalla ja tuskin kukaan vauvaansa ruokkimatta jättää - imetti tai ei.

Toisena aiheena oli vauvan hoito. Käytiin läpi kylpemistekniikkaa, yleisestä puhtaudesta huolehtimisesta, tärkeitä päivittäin tehtäviä toimenpiteitä... Yllätyin vähän siitä, että ei saatu mitään materiaalia mukaan. Toki neuvolasta saa paljon vihkoja ja lappuja, mutta ajattelin, että tuolta olisi saatu myös. En varmastikaan muista enää kaikkea eilen läpikäytyä nimittäin. Kyllähän ne asiat sitten siinä arjessa tulee tutuksi.

Seuraava aihe oli vauvan kanssa kommunikointi ja suhteen luominen.
Katsottiin pieni videopätkä, jossa kerrottiin vauvan kyvystä aistia asioita sekä miten katseet ja kosketukset vaikuttavat. Miten aikaisessa vaiheessa vanhempien käytös vauvaa kohtaan vaikuttaa hänen tulevaan itsetuntoon. Kuinka vauva tuntee itsensä hyväksi ja hyväksytyksi. Mielestäni on käsittämätöntä, miten niin pieni voi "ymmärtää" niin suuria asioita.
Videolla käytiin myös läpi aikuisen mahdollisia, aivan ääripäisiä tuntemuksia omaa vauvaa kohtaan. Mm. kuinka niin pieni ja sinusta riippuvainen voi saada niin negatiivisia tunteita aikaan.

Siitä saatiinkin hyvä aasinsilta viimeiseen aiheeseen nimittäin raskauden jälkeiseen masennukseen. Myös isät voivat kärsiä tästä. Yleinen vaihe synnytyksen jälkeen on niin kutsuttu "baby blues", joka esiintyy alakulona, mielialavaihteluna ja erilaisina tunnepurkauksina. Tämä kuitenkin menee ohi muutamissa päivissä / viikoissa.

Valmennus kesti 1,5 tuntia ja yleisellä tasolla oli oikein hyvä. Toki painotettiin myös sitä, että jokainen vauva on oma yksilö, oma persoonansa. Sitä ei ikinä voi etukäteen tietää kuinka jokin asia toimii, toimiiko ollenkaan. Miten vauva reagoi mihinkin ja mistä vauva tykkää tai ei tykkää. Tällä tavoin teoreettisella tasolla oikein kattava valmennus, mutta kaikki se todellisuus selviää sitten vauvan synnyttyä kun pääsee toteuttamaan asioita käytännössä.