Kaksplus.fi

torstai 28. toukokuuta 2015

Raskausajan pukeutuminen // Farkkuliivi

Aurinko, lämpö, kesä, iloinen mieli, terassi, aurinkolasit... siinä tämän hetken ja oikeastaan koko alkuviikon tuntemuksia. Takki on saanut jäädä kotiin naulakkoon. Lämmittävä aurinko, otan sinut avosylin vastaan. Pukeutumiseenkin on paljon kivempi panostaa kun tietää, että ulkona tarkenee (lue: paahtuu).
Rv 33+5
Tältä näytti asuni tänään kun käytiin Miikan kanssa asioilla kaupungilla sekä vielä illemmalla äitini luona kahvilla. Olen umpitykästynyt tuohon farkkuliiviin. En ole ikinä aiemmin farkkuista liiviä omistanut ja vähän aluksi epäröin sen istuvuutta, mutta turhaan. Ainakin siis omasta mielestäni.
Mitä muuta farkkuliivin kanssa voi yhdistää kun mustan pitkähihaisen ? Voiko sen kanssa käyttää t-paitaa / hihatonta ?
Täytyy yrittää keksiä kaikkia kivoja ja erilaisia yhdistelmiä.

Rv 33+5
Pieni probleema alkaa tulla farkkujen suhteen, varsinkin kun pitää ihonmyötäistä paitaa, nimittäin tuo housujen resori. Se tuppaa paistamaan läpi. Aiemmin se ylettyi palleaan asti, mutta nyt ei enään. Nyt kireissä paidoissa näkyy helposti tuo resorin raja ja se ei ole kovin kivan näköinen.

Rv 33+5
Vaihtelun vuoksi laitoin myös hiukset edestä tupeeraten taakse. Täytyisi saada aikaiseksi leikattua tuota tukkaa, ei oikein tahdo enää asettua hyvin tuo etuosa aukinaisena.

Mitä tykkäätte asusta ? Onko ideoita, minkälaisen asukokonaisuuden tuon liivin kanssa voisi rakentaa ?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

26.5 Rocky 2v.

Eilen 26.5. pieni karvainen vauvamme täytti 2 vuotta ! Tuntuu ihan hurjalta. Nyt ollaan siinä aikuistumisen rajamailla.


Rocky on opettanut minulle paljon vastuuntuntoa ja sen kuinka joku voi olla niin täysin riippuvainen sinusta ja sinun huolenpidostasi. Asioita ja reissuja pitää suunnitella etukäteen ja extempore matkat eivät ole helposti toteutettavissa (jos koiraa ei voi ottaa mukaan). Koko päivää ei voi olla liikkeellä, sillä kotona on joku joka vaatii hoitamista. Vaikka Rocky pärjää muutamia tunteja yksin, en minä halua olla pois pitkiä aikoja sen luota.


En ole ajatellutkaan kuinka tärkeä ja rakas oma koira voi olla. Aina meillä on perheessä koira ollut, mutta Rocky on ensimmäinen minun (ja Miikan) täysin oma, joka ollaan itse käyty kotiin hakemassa ja siitä päivästä lähtien sitä kasvatettu.


Rocky on aina iloinen. Oli itsellä kuinka huono päivä tahansa tai tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan, kotona on aina tuo "pieni" joka on maailman onnellisin sinut nähdessään. On aina ovella häntä heiluen vastassa ja pussailemassa.


Toki, Rocky on ollut todella haastava koira. Paljon on tullut hermoromahduksia ja hetkiä jolloin tekisi mieli vain luovuttaa. Vieläkin on muutamia asioita, joissa käytös ei ole ihan priimaa, mutta se on jatkuvaa treenausta. Rocky on kuitenkin todella nopea oppimaan asioita (esim. istu, maahan, odota... se oppi pentuna melkein heti).
Rocky on oma halinalle. Se rakastaa huomiota ja läheisyyttä. Sitä voi halia aina kun siltä tuntuu ja tietää, että toinen pysyy siinä ja antaa halata. Rocky on paras lohduttaja. Se hakeutuu usein nukkumaan ihan kiinni / päälle.


Rocky tykkää myös vedessä kahlaamisesta, isojen kivien päälle hyppimisestä, namien etsinnästä, että joku pitää luuta ja se pureskelee, kirputtamisesta, jalkapallosta. Oikeastaan on aika lyhyt lista asioista, joista se ei tykkäisi.

Parasta on pyyteetön rakkaus omalta pojulta <3 


Hyvää (eilistä) 2v syntymäpäivää poika <3

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Rv 33+1 & ystävien viikonloppu

34. raskausviikko lähti eilen käyntiin.
Vauvan koko tällä hetkellä
Paino 2100g
Pituus 39cm
"Lapsi on nyt täysin kehittynyt ja hänen kehonsa on saanut oikeat mittasuhteet. Iho on saanut kevyen pigmenttikerroksen. Lapsi tuntee sinun ja kumppanisi äänen."
Rv 33+0
Rv 33+0
Välillä huomaa hankaluuksia löytää illalla hyvää nukkuma-asentoa. Mihinkään ei satu tai tunnu inhottavalta, mutta jotenkin hyvä asento on vain hukassa. Kuitenkin kun saan unenpäästä kiinni niin nukun hyvin koko yön (n. kerran yössä joutuu käymään vessassa).

Perjantaina mun oli ihan pakko käydä ostamassa muutama uusi paita. Siinä kävi kun kävikin niin, että omista paidoista on alkanut pituus loppumaan. Noissa mammafarkuissa se resori alkaa niin kovin alhaalta ja ei ole kovin tyylikästä jos se näkyy :D 
Ostin H&M:ltä kolme ihan normaalia t-paitaa (musta, valkoinen, pinkki) hieman vain isommassa koossa.
Samalla reissulla käytiin kahden siskoni kanssa kahvilla.

Lauantai oli melkein koko päivä pyhitetty kavereille. Iltapäivästä lähdettiin jokirantaan terassille kun oli nätti aurinkoinen ilma. Hetki kerettiin siinä istumaan kunnes alkoi tulla jo niin tummia pilviä, että sadekuuro oli varma. Mentiin urheiluhallille katsomaan Borealis -säbämatseja kun muutamat kaverit oli pistänyt jengin pystyyn ja heillä oli siellä peli. Pelien päätyttyä mentiin vielä tyttöporukalla kaverini luo istumaan iltaa. Syötiin herkkuja (jälleen kerran) ja katseltiin Euroviisuja. Osa lähti jatkamaan baariin ja silloin oli minun aika tulla kotiin, n. puol 12 aikoihin.

Ystäväni innoistuivat tunnustelemaan pikkuisen iltabileitä ensimmäistä kertaa.

Jotkut sanovat, että vatsan koskettelu on ärsyttävää mutta mä koen sen päinvastoin. Olen jopa aika otettu siitä, että ihmiset haluavat tuntea vauvani liikkeitä ja pyörimisiä. Ja onhan se varmasti aika jännittävää muidenkin mielestä, sillä olen ensimmäinen meidän ystäväporukassamme kuka saa lapsen. 
Tämä vauva tulee kyllä saamaan osakseen niin paljon rakkautta ja huolenpitoa <3

Tänään olen myös nähnyt ystäviäni sekä käytiin äitini luona kahvilla. Näihin iloisiin tunnelmiin on hyvä päättää tämä viikko :)

torstai 21. toukokuuta 2015

Kun palaset loksahtavat paikoilleen

Olen yrittänyt pitää blogiani positiivisena ja iloisena luettavana, kuitenkin realistisena. Paikkana, jonne voi kirjoittaa elämän iloja ja välillä kuitenkin niitä huonompiakin asioita. Olen päättänyt, että turhasta en ala täällä valittamaan ja yritän etsiä asioista aina ensin ne hyvät puolet.
Tosiasia on se, että ei elämä aina toimi ihan niin. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja tiellä saattaa tulla kuoppia vastaan.

Meillä on viime joulukuusta asti ollut jatkuvasti stressin aiheita. Uusi kämppä, joka paljastui huonoksi, autot, jotka hajoavat käsiin, yllättävät menot ja laskut, Miikan motarilta ulosajo ja siitä tulleet kustannukset, koiran (melko pakollinen) leikkaus... lista on loputon.
Oikeastaan joka kerta kun edellinen huolenaihe saatiin pois päiväjärjestyksestä ilmestyi uusi tilalle. Ollaan mietitty, että kuinka kauan voi huono onni samojen ihmisten kohdalla jatkua, milloin se vaihtaa suuntaa ?
Ei saa käsittää väärin, ollaan onnellisia ja tyytyväisiä, mutta joskus vain tuntuu että niskaan kaatuu liikaa asioita.

Mutta nyt. Tällä hetkellä on hyvä ja luottavainen olo olla. Palaset alkaa loksahdella kohdalleen.
Tiedossa uuden auton hankinta (jälleen), viimeiset vauvan tarvikkeet, viikon loma koiran ollessa hoidossa ja paljon muuta. Asiat alkaa tasapainottua. Pääsen jopa kesällä (vihdoin ja viimein) kauan odottamilleni "treffeille" Flamingoon hohto-minigolffaamaan. JES !
Miikan selkä on jo parempi. Tai ainakin tuntuu paremmalta kuulemma. Tietysti vielä täytyy ottaa varoen sen suhteen ja katsoa mitä jälkikontrollissa sanotaan.

Täytyy olla kiitollinen, että itse on pysynyt suht. hyvävointisena raskauden ajan. Se tästä olisikin vielä puuttunut, että mulla olisi ollut koko 9kk pahoinvointia tai muuten vain en olisi pystynyt tekemään asioita samalla tavalla kuin nyt.
Nyt ollaan pystytty hyvin olemaan toistemme tukena ja jeesaamaan silloin kun toinen ei joihinkin asioihin kykene. Esimerkiksi juuri viikon ajan koiran lenkitys oli minun vastuullani kun Miikalla kävi tuo selkäonnettomuus. Vastaavasti jos minulla on ollut huippausta tai muuten vain heikompi olo niin Miika on tehnyt asioita puolestani.
Ollaan kiitollisia tuesta ja avusta mitä ollaan myös muilta saatu. Toisten apua oppii kyllä arvostamaan aivan eri tavalla kun sitä oikeasti tarvitsee - ja saa.

Uskon aina, että asiat tapahtuvat jostakin syystä ja että kaikelle on tarkoituksensa. Välillä tuntuu mahdottomalta keksiä näitä syitä asioille tai löytää sitä positiivista puolta niistä. Mutta kaikki tapahtumat johdattavat meidät jollekin tielle. Ilman tiettyä tilannetta emme välttämättä olisi siellä missä olemme juuri nyt. Ja meillä ei välttämättä olisi niitä asioita, joita meillä on juuri nyt.
Ompas syvällistä ja ehkä hieman utopististakin, mutta näin minä sen koen. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki tapahtuu jostakin syystä. Välillä syy ei vain ole meidän käsitettävissämme.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Rv 32+3 Neuvola

Klo 13:00 oli neuvola ja tällä kertaa myös Miika tuli mukaan. Yleensä olen käynyt aina neuvolassa yksin, sillä siellä käynti on todella nopea reissu ja tuntuisi hölmöltä aina jättää yksi työpäivä väliin n. 15 minuutin vuoksi. Nyt kuitenkin kun Miika on itse sairaslomilla niin hänellä oli oiva hetki lähteä neuvolaan mukaan.

Painoa mulle on tullut nyt täys kymppi lisää. Tuntuu aika hurjalta, mutta hoitaja sanoi, että ei syytä huoleen, normaaleissa lukemissa mennään kuitenkin. Hemoglobiinia ei tällä kertaa mitattu, mutta voisin kuvitella, että hieman alhaalla mennään edelleen sen suhteen. Sanoin muuten myös näistä huippaamisistani ja syynä voi kuulemma olla esim. että sikiö painaa joihinkin isompiin verisuoniin selässä (?). Ja sitten tuo syyhygienistireissun tapahtuma ei edes yllättänyt häntä. Totesi vain, että hyvä kun siirrettiin syksyyn. Asentona meinaa jo tässä vaiheessa raskautta aika mahdoton.
Sf -mitta oli 29 ja syke jälleen hyvät 150. Normaaleissa lukemissa mennään ja kasvutahti on hyvä, tasainen.

Miika yritti udella sykettä kuunneltaessa, että eikös sen tahdistakin pysty päätellä vauvan sukupuolta (jokin uskomus kai ?), mutta hoitaja naurahti vain "niinhän sitä jotkin sanovat". Ei sanonut mielipidettään kumpi veikkaus hänellä olisi, hehe. Kaikkia kepulikonsteja Miika kyllä yrittää :D

Seuraava neuvola on kesäkuussa 18.pv, jonka yhteydessä on lääkärikäynti. Oma hoitajani on silloin lomalla, joten tuo käynti on jonkin toisen vastaanotolla. Voi olla, että tämän päivän käynti oli viimeinen raskausajan neuvola omalla hoitajallani, sillä sitten se h-hetki onkin jo ihan lähellä. Saa nähdä ! Toivottavasti hän jatkaisi kanssamme sitten vauvan neuvolahoitajana myös.

Koska tänään on ollut niin ihana aurinkoinen päivä, lähdimme neuvolan jälkeen juoksuttamaan Rockyä äitini pihalle.
Tunnin verran jätkä jaksoi painaa, välillä tietysti leväten, jonka jälkeen kävelin sen kanssa kotiin.





Tänään ei ole tiedossa enää mitään ihmeellisempää. Koiran iltalenkki ja rentoa hengausta vain ennen nukkumaanmenoa. 

torstai 14. toukokuuta 2015

Flunssan kourissa

Mun piti jo eilen tulla tekemään postausta hieman siitä mitä tarvikkeita olemme jo hankkineet ja mitä on vielä ostoslistalla. Kuitenkin muhun iski ihan jäätävä flunssa ja oon ollut täysin kuutamolla eikä oikein voimia tahdo löytyä mihinkään.

Eilen aamulla mulla oli aika suuhygienistille. Yhtäkkiä kesken toimenpiteen mulle tuli todella huono olo ja tuntui, että loppuu happi. Kysyin voisimmeko pitää pienen tauon, että saan nostettua päätä ylös. Iski ihan kauhea tuskan hiki ja olin varma, että kohta lähtee taju. Hoitaja sitten nosti mun jalat ylös mun maatessa siinä vaakatasossa. Sovittiin, että varataan uusi aika ja jätettiin siltä erää toimenpide kesken. Ilmeisesti tuollainen asento ei sovi enää tämmöisen vatsan kanssa. Niin ainakin hoitaja sanoi, että vauva saattaa painaa huonoon kohtaan, jonka vuoksi aiheutui huippausta. Plus sitten varmaan ne heikot hemoglobiiniarvot ei ainakaan auta asiaan.

Flunssakin on eiliseltä vain pahentunut. Koko ajan saa olla niistämässä. Tuntuu kuin olisi kuumettakin, vaikka ei ole. Mulle ei vain nouse kuume helposti. Oikeastaan tänään on ollut hieman alilämpöä. Aamulla suihkun jälkeen iski taas pieni huippauskohtaus. Menin sohvalle maate, nostin jalat ylös selkänojalle ja huilasin siinä hetken. Toivottavasti tämä kaikki on vain osa tätä flunssaa ja loppuukin sen myötä.

Ei meitä kyllä helpolla nyt päästetä. Toinen on selkäpotilaana ja toinen loppumetreillä raskaana flunssahöyryissä ja silti pitäisi jaksaa vielä koiraa lenkittää ym. Nyt helpotusta tähän arkeen kiitos.
Huomenna saadaan onneksi tietää Miikan tilanteesta taas lisää kun hänellä uusi röntgen ja lääkäri. Peukut pystyssä, ettei ainakaan enää huonompia uutisia tulisi.

Lyhyen päivityksen merkeissä tällä kertaa, palataan taas kun minäkin enemmän elävien kirjoissa.

maanantai 11. toukokuuta 2015

2 kk laskettuun aikaan

Ei siitä voi olla vierähtänyt jo kuukautta, kuin juuri tein samantyylisen postauksen.
Kaksi kuukautta laskettuun aikaan jäljellä. Kaksi erittäin lyhyttä kuukautta.

Lauantaina vaihtui uusi, 32. raskausviikko.
Vauvan paino 1750g
Pituus 37cm
Oma paino n. +9kg
Rv. 31+1
Rv. 31+1
"Lapsi harjoittelee hengittämistä liikuttamalla rintakehää sisään ja ulos. Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet."

Vauva potkii usein ja voimakkaasti. Muutamana päivänä se potki suoraan palleaan niin kauan, että alkoi jo ihan oksettaa.
Olemme tehneet myös kuluneen kuukauden aikana lisää hankintoja, mm. turvaistuimen (saimme lahjaksi), tuttipulloja, sitteri, kylpyamme...

Oma olotila on hyvä ja aika energinen. Olen yrittänyt tsempana rautatablettien kanssa, josko saisi hemoglobiiniarvoja hiukan nousuun. Närästystä on silloin tällöin, edelleen ilman lääkettä kuitenkin menee ohi. 
Olen myös huomattavasti enemmän ok tämän vatsan kanssa. Alkuun kesti vain hieman tottua siihen, että se kasvaa ja siitä ihmiset sanovat. Kukaan ei kuitenkaan tarkoita mitään pahaa asiasta sanoessaan :)

Vielä ollaan Miikan kanssa maltettu olla tiedottomassa tilassa vauvan sukupuolen suhteen ja sillä mennään varmasti loppuun saakka. Jompi kumpi sieltä joka tapauksessa tulee, hehe ;D!
Kyllähän siitä on monilla veikkauksia, vatsan muodon, vauvan liikkumisen paljouden ym. suhteen, mutta saa nähdä ! Pääasia on, että pieni syntyy terveenä.

Seuraavat kahdeksan viikkoa tulee menemään varmaan aika nopeasti. Viimeisiä hankintoja tehden, paikkojen valmiiksi laittamista, vauvan vaatteiden pesua, henkistä valmistautumista (ainakin yritystä) ja ihan vain rentoutumista.
Koen, että olemme hyvässä vauhdissa ja ihan "aikataulussa". Mutta täytyy todeta, että huh huh tämä aika on mennyt nopeasti. Oikeasti ! Ihmettelen asiaa varmaan joka postauksessa, mutta niin se vain on.
Tuleva ei ole alkanut pelottamaan, ehkä pientä jännitystä alkaa olla. Suurimmassa määrin kuitenkin odottavainen ja innostunut olo, aika malttamaton. 
Yritin ehdottaa Miikalle, josko hän tekisi yhden postauksen omasta näkökulmastaan miten raskausaika on mennyt ja millaista on ollut. Täytyy katsoa toteutuuko.

Asiasta poiketen eiliseen Miikan pikku onnettomuuteen. Ei selvitty ihan pelkällä säikähdyksellä. Kirurgi soitti tänään; lantionikamassa murtuma. Perjantaina uusi röntgen ja lääkäri. Sairaslomaa työnkuvan vuoksi (rakennusala) varmaan pari kuukautta. Seuraillaan jos lähtisi paranemaan ihan levolla, muuten voi olla jopa operointi edessä. Pidetään peukut pystyssä, ettei tarvitsisi nyt alkaa leikkelemään.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille !

Ps. Viime viikolla tuli kutsu synnytysvalmennukseen, 8.6. JES !

torstai 7. toukokuuta 2015

Perhevalmennus

Eilen 6.5. meillä oli perhevalmennus. Valmennus järjestettiin neuvolan tiloissa ja se alkoi klo 17:00
Paikalla oli aika monta tulevaa äitiä ja pariskuntia, kaikilla esikoinen (yhtä pariskuntaa lukuunottamatta) tulossa. Aluksi käytiin ihan pikainen kierros, jossa jokainen esitteli itsensä.

Ensimmäisenä aiheena oli imetys. Käytiin läpi tekniikoita, hyötyjä, mahdollisia ongelmia jne. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta todellisuudessahan sitä ei voi etukäteen tietää kuinka se onnistuu, jos ollenkaan. Aika vähän oli asiaa siitä jos ei imetäkään. Sen verran oli imettämättömyydestä puhetta, mitä yksi tuleva äiti siitä kysyi.
Itse olen päättänyt, että imetän jos pystyn. Toivon, että se onnistuu ja sen olevan mahdollista.
Olen huomannut eri blogeja lukiessani sekä niiden kommentteja seuratessani kuinka paljon tuo näyttää tuovan ihmisille erimielisyyksiä. Imetys tuo hirveitä paineita tai sitten saa todella paheksuttavaa kommenttia osakseen, jossei sitä edes halua tehdä. En ole oikein ymmärtänyt, että miksi siitä nostetaan niin iso haloo. Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä mikä on parasta omalla kohdalla ja tuskin kukaan vauvaansa ruokkimatta jättää - imetti tai ei.

Toisena aiheena oli vauvan hoito. Käytiin läpi kylpemistekniikkaa, yleisestä puhtaudesta huolehtimisesta, tärkeitä päivittäin tehtäviä toimenpiteitä... Yllätyin vähän siitä, että ei saatu mitään materiaalia mukaan. Toki neuvolasta saa paljon vihkoja ja lappuja, mutta ajattelin, että tuolta olisi saatu myös. En varmastikaan muista enää kaikkea eilen läpikäytyä nimittäin. Kyllähän ne asiat sitten siinä arjessa tulee tutuksi.

Seuraava aihe oli vauvan kanssa kommunikointi ja suhteen luominen.
Katsottiin pieni videopätkä, jossa kerrottiin vauvan kyvystä aistia asioita sekä miten katseet ja kosketukset vaikuttavat. Miten aikaisessa vaiheessa vanhempien käytös vauvaa kohtaan vaikuttaa hänen tulevaan itsetuntoon. Kuinka vauva tuntee itsensä hyväksi ja hyväksytyksi. Mielestäni on käsittämätöntä, miten niin pieni voi "ymmärtää" niin suuria asioita.
Videolla käytiin myös läpi aikuisen mahdollisia, aivan ääripäisiä tuntemuksia omaa vauvaa kohtaan. Mm. kuinka niin pieni ja sinusta riippuvainen voi saada niin negatiivisia tunteita aikaan.

Siitä saatiinkin hyvä aasinsilta viimeiseen aiheeseen nimittäin raskauden jälkeiseen masennukseen. Myös isät voivat kärsiä tästä. Yleinen vaihe synnytyksen jälkeen on niin kutsuttu "baby blues", joka esiintyy alakulona, mielialavaihteluna ja erilaisina tunnepurkauksina. Tämä kuitenkin menee ohi muutamissa päivissä / viikoissa.

Valmennus kesti 1,5 tuntia ja yleisellä tasolla oli oikein hyvä. Toki painotettiin myös sitä, että jokainen vauva on oma yksilö, oma persoonansa. Sitä ei ikinä voi etukäteen tietää kuinka jokin asia toimii, toimiiko ollenkaan. Miten vauva reagoi mihinkin ja mistä vauva tykkää tai ei tykkää. Tällä tavoin teoreettisella tasolla oikein kattava valmennus, mutta kaikki se todellisuus selviää sitten vauvan synnyttyä kun pääsee toteuttamaan asioita käytännössä.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Raskausajan pukeutuminen

Näin harmaan ja hieman synkän tiistain piristykseksi muutama aurinkoinen ja lämmin kuva eiliseltä päivältä. Ilma oli mitä parhain ja se piristi heti myös mieltä aivan eri tavalla.



Vielä olen pärjännyt omilla paidoilla, eikä uusia ole tarvinnut vatsan (=mahtumisen) takia ostaa.
Pitkiin aikoihin ei ole tuollaista vyötäröllä olevaa vyötä tullut käytettyä, mutta nyt se tuo mielestäni kivasti muotoja esiin. Kun on suht. täyteläinen tuo etuvarustus ja siihen pallomasu päälle niin ilman mitään vyötä näyttää vähän tasapaksulta pötköltä. Jos on siis jokin löysempi, ei ihonmyötäinen paita päällä.

Nuo kengät ovat äärimmäisen mukavat jalassa, vaikka niissä korkoa onkin. En mitään pitkää kävelylenkkiä niiden kanssa lähtisi vetämään, mutta näin arkikäytössä ja -liikkumisessa pystyy pitämään oikein hyvin.
Farkut on äitiyshousut, mielestäni hyvännäköiset sellaiset. Minulla on toisetkin, mustat, mutta ne ei oikein istu nätisti. Ne on pohkeista todella kireät, mutta siitä ylöspäin (reidet, perä, lantio) löysät ja niitä saa olla kokoajan kiskomassa, ettei valahda.

Tykkään laittautua ja käyttää nättejä vaatteita, kuitenkin sellasia, joissa on hyvä olla.
Välillä on päiviä kun tuntuu, ettei mitkään vaatteet istu tai näytä hyvältä, mutta se nyt on varmasti ihan yleistä.

Olen Pinterestiin kerännyt myös kivoja, inspiroivia raskausajan pukeutumiskuvia. Niitä voi käydä katsomassa // Janina Huovari

Ps. Tänään tasan kuukausi aikaa äitiysloman alkuun, jännää !

lauantai 2. toukokuuta 2015

Rv. 30+0

Niin se vaan on totista totta, että viimeinen täys kymppi lähti tänään käyntiin. Siis 10 (!!) viikkoa laskettuun aikaan !
Vauvan koko tällä hetkellä
Paino n. 1600g
Pituus n. 36 cm

"Sikiöllä on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Jotkut sikiöt alkavat kääntää itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun sikiö potkii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa."

Itselläni painoa on tullut nyt noin 8-9kg. Pari kuukautta jäljellä ja jos tällä n. 3kg kuukaudessa tahdilla paino nousee niin ehkä pysytään ihan inhimillisessä kokonais painonnousussa. Suurin osa kuitenkin kuulemma aika hyvin itsestään putoaa sitten pikku hiljaa synnytyksen jälkeen (hope so).

Rv. 30+0
Yleiset fiilikset on hyvät. Olen alkanut olemaan enemmän ok tämän kasvavan vatsan kanssa. Ehkä se kaikki epävarmuus ja muu oli vaan totuttelu kysymystä ensin itselle. Vähän silti jännittää minkä kokoinen pallero tästä vielä kerkeää kasvamaan. Kuitenkin mielestäni ihan sopivan kokoinen pallero tällä hetkellä.

Mitään erikoisia kipuja ei ole. Välillä se iskias aina muistuttelee itsestään, varsinkin jos on istunut kauan paikallaan. 
Muutama päivä sitten tuli erittäin outo tunne vatsaan. Nipisti ja todella kovaa, eikä oikeen mikään asento tuntunut hyvältä - varsinkaan kävely ! Menin sitten ihan suosiolla sohvalle maaten ja nostin jalat ylös ja pikku hiljaa olo helpotti. 
Alhainen hemoglobiini on oikeastaan ollut ainoa sellainen jatkuva "oire" tässä raskauden aikana, joka on tietysti vaikuttanut hieman yleisenä väsymyksenä. (Janina...niitä rautatabletteja on kehoitettu ottamaan ihan tarkoituksella, mutta kun ei muista niin ei muista).
Mielitekoja ei ole vieläkään ilmaantunut. Ehkei niitä kaikille edes tule tai sitten omalla kohdallani tulee vasta myöhemmässä vaiheessa, saa nähdä. Ei ole myöskään tullut mitään ällötystä aiheuttavaa asiaa tai hajua, joka saisi voimaan pahoin.

Vauva potkii ja liikkuu jo todella paljon. Liikkeitä pystyy seuraamaan vatsan päältä jo selkeämmin ja se on mielestäni aika hauskaakin. En ole kuitenkaan erottanut, että mikä ruumiinosa on missäkin kohdassa. Vieläkään en oikein ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että sisälläni kasvaa uusi ihmisen alku. Ajatuksena se on niin outo käsite... Rakastan tuntea vauvan liikkeitä ja seurata niitä, innoissani odotan jo pientä saapuvaksi ja koko ajan tahtoisi tehdä jotain valmisteluja. Kuitenkin se fakta, että tuo pieni on minun vatsassani on niin outoa. Minun vatsani sisältä hän siirtyy syliini ensi kerran. Huh huh...käsittämätöntä.
Vielä olen säästynyt raskausarvilta eikä vatsaani ole myöskään ilmestynyt sitä viivaa (linea negra).
Tuleva synnytys ei ole alkanut pelottamaan tai jännittämään, edelleen aika rento asenne sen suhteen. Synnytysvalmennusta odotan innolla !

Päätettiin, että tässä toukokuun aikana hankitaan hoitopöytä niin päästään taas valmisteluissa eteenpäin. Sovittiin myös, että viimeistään heti kesäkuun alussa soitetaan asuntohakemuksestamme, jos siihen mennessä ei ole kuulunut mitään.
Täytyy sanoa, että tämä raskausaika on mennyt kyllä todella nopeaa. Vasta hetki sitten tein plussa -testin. Vasta hetki sitten oli ensimmäinen neuvola, ensimmäinen ultra, tunsin ensi kertaa liikkeet, peilailin josko vatsa jo pikkuisen alkaisi näkymään... 
Toukokuussa on niin paljon ohjelmaa tiedossa, että aika menee varmasti taas nopeasti ja sitten alkaakin jo äitiysloma.
Missäköhän vaiheessa iskee loppu paniikki - onko kaikki tarvittava keretty hankkimaan ja tekemään valmiiksi ?

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille !