Kaksplus.fi

tiistai 29. joulukuuta 2015

Meidän joulu

Niin se joulu meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. Onko muut samaa mieltä? Meillä onneksi joulua juhlittiin hieman pidempään kun oli monta paikkaa, jossa käydä. Aattona aamulla annoimme Veeralle ensimmäisen paketin, joka oli kummisedältä. Innoissaan tyttö hiplasi paperia (=yritti syödä) ja paketista ilmestynyt lelu oli oikein mieleen. Kuvattiin tottakai tämä ihka ensimmäisen joululahjan avaaminen!

Kahden aikoihin mentiin äitini luo. Ensin syötiin rauhassa, jonka jälkeen siirryttiin lahjojen jakoon. Kun lahjat oli jaettu ja suurin osa avattu, juotiin kahvit ja syötiin jälkkärit. Mun kuva saldo joululta on aika pyöreä nolla. Pidin puhelimen koko päivän laukussa, joten valitettavasti ei ole kuvia jaettavaksi. Siskoni otti kamerallaan kuvia, mutta niitä en ole vielä saanut. Avasimme vielä loput lahjat yhdessä, ennen kuin meidän porukka siirtyi seuraavaan määränpäähän.
Meidän tonttu lähdössä joulun viettoon
Kävästiin pikaisesti kotona käyttämässä koira ulkona ja lähdettiin jatkamaan joulua Miikan perheen kanssa. Siellä aloitettiin juhlistaminen myös syömällä. Eikä edes tehnyt tiukkaa syödä kahteen otteeseen! Haha :D Illallisen jälkeen vaihdoimme lahjat.

Illalla piti vielä pakata kun 25.pv aamulla lähdimme ajelemaan Ulvilaan. Perille päästyämme suunnattiin suoraan ruokapöytään, nams. Jouluruoka on vaan niin parasta. Vietimme isäni ja hänen naisystävänsä luona pari päivää ja kotiin tulimme siis sunnuntaina. Tuolla reissulla tuli nähtyä samalla muita sukulaisia, perhetuttuja sekä Veeran kummitätiä, parasta ystävääni.

Kaikkialta tuli oikein ihania, hyödyllisiä ja käytännöllisiä lahjoja niin meille, kuin Veerallekin. Kiitos niistä! Oli kyllä ihana joulu, kuten joka vuosi. Tästä vuodesta teki erityisen meidän tyttäremme. Ensimmäinen joulu hänellä.
Miika ehdotteli jo, että ensi joulu järjestettäisiin meillä kotona. Oon aika järkyttynyt ideasta. Onneksi on vuosi aikaa sulatella ideaa...tai kääntää sen pää. Hehe.

Hyvää loppuvuotta kaikille!❤ Olihan teilläkin hyvä joulu?

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Yksi yö jouluun

Joko on lahjat hankittu ja paketoitu? Täällä melkein, muutamaa pakettia lukuunottamatta. Ulkona ilma muistuttaa lähinnä syksyistä iltaa, ei pakkasta, ei lunta. Mutta haittaakos tuo. Toki kevyt kerros valkoista maassa toisi enemmän joulun tuntua. Meillä kotona koristelut on jätetty aika minimiin. Tunnelmaa luodaan kynttilöillä. Eilen katsoin telkkarista joulukonsertin ja fiilistelin joululauluja.
Viime perjantaina tehtiin siskojeni kanssa pipareita. Syötiin taikinaa ja koristeltiin överisti. Eli juuri niinkuin piparien valmistaminen kuuluukin toteuttaa, hehe.

Parasta joulussa on mielestäni lahjojen hankkiminen ja niiden paketointi! Tottakai myös yhdessä olo perheen kanssa ja noh, tietty se ruoka. Kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, vaaleanpunainen kermavaahto, namnamnam.
Huomenna menemme ensin päivällä äitini luo ja illemmasta juhlimme Miikan perheen kanssa. Joulupäivänä lähdemme Ulvilaan isäni luo jatkamaan joulunviettoa.

Tämä joulu tulee olemaan hyvinkin spesiaali. Meidän tyttäremme ensimmäinen joulu. Vaikka ei hän vielä joulua ymmärrä, tietenkään. Ensi vuonna sitten ihanaa nähdä kun hän availee omia pakettejaan, saa jouluruokaa ja ehkä pukkikin tulee paikanpäälle jakamaan lahjoja..?

Meillä on nyt oikein luksusaikaa kotona kun Miika pitää isyyslomasta kaksi viikkoa ja palaa töihin siis vasta ensi vuoden puolella.

Ihanaa joulunaikaa kaikille, nauttikaa!❤

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Asiaa imetyksestä

Mun piti tulla kirjoittelemaan meiän perjantain piparitalkoista (hehe) ja muuten vain höpisemään, mutta avatessani blogin huomasin uuden kommentin, joka oli tullut yhteen postaukseen:

"Lasten imettäminen julkisilla paikoilla on ollut nyt paljon esillä ja sitä on myös kritisoitu. Tuli mieleen, mitä sinä tuoreena äitinä olet mieltä aiheesta? :)"

Mun on pitänyt iät ja ajat jo kirjoittaa imetyksestä, mutta se on aina jäänyt. Tämä kommentti oli oiva potku persiille, joten nyt vihdoin toteutan tämän postauksen.

Päätin jo raskausaikana, että imetän jos pystyn. Toivoin, että se onnistuu ja lähtisi sujumaan hyvin. Tosin en ottanut stressiä asiasta. Jos en jostain syystä siihen olisi kyennyt niin kyllähän se vauva kasvaa myös maitokorvikkeen avulla. Juu, terveysasiat ja tilastot sikseen, niistä en kommentoi sen enempää. Onnekseni kuitenkin imetys lähti sujumaan hyvin ja sujuu edelleen. Muutaman piltti ruokailun lisäksi täysimetyksellä mennään. Kenen edessä mä sitten heitän tykit tiskiin ? No en monienkaan. Kotona kyllä imetän siellä missä satun olemaan ja muutama tyttöpuolinen kaverikin päässyt tätä hetkeä todistamaan. Oon aina sanonut, että jos heitä ei haittaa niin ei muakaan. Miespuolisten kyläillessä menen makkariin syöttämään Veeran. Vaikka mitään "ylimääräistä" ei vilkkuisikaan ja imetys on täysin luonnollinen asia niin silti. Mulle tissi on kuitenkin tissi, edelleen. Tyhjänä tai täytenä.
Tästä päästäänkiin oivana aasinsiltana itse kysymyksen pariin. Julkisella paikalla imettäminen. Ekana tulee mieleen, että missä. Hienossa ravintolassa, kahvilassa, rannalla... Sanoisin, että riippuu paikasta ja tilanteesta. Jos on vaikka ravintolassa ja viereisissä pöydissä on ihmisiä niin en välttämättä lähtisi siinä imettämään vaan menisin esimerkiksi vessaan. Ihan vain muita ihmisiä ajatellen ja heidän viihtyvyyttään. Julkinen imetys saattaa aiheuttaa kiusallista oloa ulkopuolisille vaikkei itsellä olisikaan mitään asiaa vastaan. Kahvilassa, harso edessä peittämässä näkyvyyttä, joo antaa palaa mun puolesta. Yleisesti ottaen sanoisin, että kunhan ei nyt koko tissiä heitä ilmoille ilman minkään näköistä peittämistä niin miksi ei voisi imettää julkisesti? Se on kuitenkin oman lapsensa ruokkimista ja imettävä äiti ajatteleekin sen vain niin. Ja täytyy muistaa, että vauvan nälkä ei katso aikaa eikä paikkaa.

Tämä on kyllä kakspiippuinen juttu. Koska itse en julki-imetä, menen sitten vaikka sinne vessaa, mutta sitten taas mua ei haittaa jos joku muu tekee niin. Toisaalta ajattelen myös, että imettävällä osapuolella täytyy olla hieman tilannetajua siihen, onko ympäristö sopiva. Tuleeko kanssa-ihmisille vaivaantunut olo. Onko soveliasta ottaa se tissi esiin vai siirtyisikö vaikka sinne wc:n puolelle imettämään.

En ole varmaan kertaakaan itseasiassa nähnyt ketään imettämässä julkisesti lastaan. Mutta jos näkisin, en usko, että se herättäisi mussa oikein mitään tunteita. Tuskimpa edes kiinnittäisin huomiota. Tästä aiheesta on vaikea saada selkeää kirjoitusta kasaan kun mielipiteetkin on niin monimutkaisia. Mua suoraan sanottuna ensimmäistä kertaa jännittää julkaista postaus, koska tiedän miten tulenarka aihe tämä on. Tämmöiset kirjoitukset saa yleensä kiivasta keskustelua aikaan.

Kiteytettynä koko helahoito: itse en julki-imetä. Ei ole tullut tilannetta vastaan, jossa olisi edes joutunut, mutta vaikka kahvilassa ollessa hyödyntäisin vessaa. Kotona olen imettänyt ystävien edessä, jos heitä ei asia ole haitannut. Eikä ketään kyllä olekaan haitannut.
Muiden imettäjien puolesta sanoisin, että ihan niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Jos ei arastele imettää julkisesti niin antaa palaa, mutta ehkä en nännejä näyttelisi silti. On ihan kohteliasta miettiä missä tilanteessa tai ympäristössä on ja laittaa vaikka vielä harso peittämään nähtävyydet.

torstai 5. marraskuuta 2015

Vuosi positiivisesta raskaustestistä

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun tein positiivisen raskaustestin. Tasan vuosi sitten saimme tiedon, että elämämme tulee tekemään täyskäännöksen ja odotuksen aika alkoi. Jännitys, pelko, ilo ja onni, tietämättömyys tulevasta ja malttamattomuus. Siinä varmaan päällimmäiset fiilikset vuoden takaa. Ajattelin, että olisi hauskaa palata tuohon päivään ja siihen, mistä ylipäätään saimme ajatusta siitä, että matkalainen olisi mukana.

Jätin pillerit pois muistaakseni syys-lokakuun vaihteessa 2014.
Lauantai, 1.11 oli päivä jolloin kuukautisten piti alkaa. Jännityksellä odotin alkaako ne ja ne alkoivat. Pettymys. Suuri pettymys. Ajattelin, että ehkä ensi kuussa sitten. Kuitenkin jo maanantaina kuukautiset loppuivat ja hiukan hämmästelin asiaa, mutta en sen kummemmin jäänyt sitä miettimään, olihan ne kuitenkin olleet vaikkakin vain pari päivää.
Keskiviikkona 5.11 aamulla mulle tuli todella voimakas vatsakramppi. Makasin kippurassa sängyllä, niin kipeetä se teki. Se meni kuitenkin ohi ja lähdettiin päivällä vielä liikkeelle, anoppilaan kahville. Pientä vatsakipua oli, mutta ajattelin sen olevan jotain menkkajälkeiskipua (?). Istahdin autoon kun oltiin lähdössä kotiin ja jäätävä kramppi iski jälleen. Päätin, että nyt käydään hakemassa testi kun on niin outo olo. Enhän mä seuraavaan aamuun malttanut odottaa vaan tein testin heti kotiin päästyä. Pitkät minuutit odotettiin tulosta ja mitä ihmettä, plussa!
Fiilis oli käsittämätön. Asia, jota oli toivottu oli yhtäkkiä totta. Ja heti perään alkoi pelottaa. Pieni plussa ruudussa tarkoitti jotain niin suurta. Tein vielä kaksi uutta testiä. Toisessa näkyi viikot, jotka oli muistaakseni 2-3viikkoa.

Seuraavana päivänä soitin heti neuvolaan ja varasin ensimmäisen ajan. Voi miten jänniä aikoja ne olikaan. Ja alkuraskaus tuntui pitkältä, sillä mitään oireita ei heti tullut. Käsittämätöntä, että tuostakin elämää mullistavasta päivästä on jo vuosi aikaa. Nyt meillä on niin ihana ja kaunis, melkein 4kk ikäinen tytär ilahduttamassa meitä joka päivä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Heti alkuun pahoittelut pienestä hiljaiselosta täällä blogin puolella. Kuluvalla viikolla on ollut paljon ohjelmaa, joten en ole kerennyt päivittelemään tänne mitään. Ensinnäkin kävimme kahdessa asuntonäytössä. Toisesta asunnosta tuli jo vastaus, että meni muille (vuokranantaja sanoi jo näytössä, että uskoo asunnon olevan meille liian pieni) ja toisesta ei vielä ole kuulunut mitään. Veikkaan kyllä, että sekin menee meiltä ohi, sillä hakijoita oli niin paljon.

Torstaina ystäväni tuli meille Porista ja oli lauantaihin asti. Olipa taas kyllä ihana nähdä. Olemme nähneet viimeksi ristiäisissä, mutta silloinkaan ei kerennyt kauheasti sen syvällisempiä juttelemaan. Lisäksi, että oli mahtavaa nähdä häntä, oli hän myös suuresti apuna. Leikki Veeran kanssa ym.
Myös siskoni tuli perjantaina käymään, joten molempia kummeja (2/3) tuli nähtyä samalla. Käytiin illemmasta vielä Taidetehtaalla pyörimässä ja kaupassa hakemassa illaksi vähän herkkuja.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Helsinkiin kun ystäväni suuntasi vielä meiltä sinne. Haikein fiiliksin taas sanottiin heipat, mutta onneksi hän tulee jo parin viikon päästä uudelleen!

Tänään on ollut sukulointipäivä. Miikan sisko kävi miesystävänsä kanssa kahvilla, kävimme kahvilla Miikan isän luona sekä vielä myöhemmin hänen äidillään kahvilla.
Toi toppaliivi on muuten ihan älyttömän sulonen. Siinä on hupussa pupun naama ja erikseen oikein korvat, haha :D

Hiukan erilainen viikko siis ollut, kiitos siitä parhaalle ystävälleni, joka viihdytti meitä pari päivää läsnäolollaan❤

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kotiäidin helpot ja nopeat hiustenlaittovinkit

Melkeinpä kaikki kotiäidit tietävät, että omaan laittautumiseen ja ehostamiseen käytettävä aika on huomattavasti lyhyempi kuin ennen. Pitäisi saada hyvännäköistä nopeasti. Olisi kiva saada vaihtelua sille ainaiselle perus ponnarille. Itse tykkään pitää hiuksia auki, mutta fakta on se, että aina tulee kuitenkin laitettua se hätäponnari päähän. Onhan se nyt paljon käytännöllisempää kun hiukset ei heilu pitkin naamaa kun touhuaa lapsen kanssa.

Siksipä ajattelin jakaa helpot ja nopeat vinkit, joilla saa näyttävän näköisen kampauksen ilman, että täytyy käyttää paljon aikaa. Kampaukset pystyvät tekemään kaikki, jos vaan osaa laittaa ponnarin päähän ja tehdä perus letin.

Kampauksia, joihin menee muutama minuutti:

Tämä kampaus mulla oli itseasiassa tänään. Aikaa tekemiseen meni ehkä viisi minuuttia. Todella helppo ja nopea tehdä. Itse tupeerasin hieman ponnaria ennen nutturalle kääntämistä, joten nutturasta sai näyttävämmän ja hiusta oli helpompi käsitellä (etenkin jos on todella liukkaan hiukset).
Kaksi ensimmäistä kuvaa jätin pois, mutta siis hiukset ponnarille ja ponnari letitetään. Letti pyöräytetään ponnarin yläpuolelta niin monesti kuin pituutta riittää. Loppuun vielä kiinnitykset pinnillä. Lopputuloksena kaunis nuttuta, hieman perinteisestä poikkeava.
Laita ponnari korkealle kiinni. Tupeeraa kunnolla hiukset. Kiepauta tupeerattu hius "palloksi" ja kiinnitä pinneillä.
Kiinnitä hiukset ponnarille. Jaa ponnari kahteen osaan ja pyöritä hiukset pötköksi (haha, miten tuon kuvailisi?). Sen jälkeen kiepauta osat vastakkaisiin suuntiin ponnarin ympärille ja kiinnitä pinnillä.
Tämä kampaus vaatii hieman pohjatyötä. Jos tietää etukäteen ettei ole aikaa kihartaa hiuksia, voi edelliseksi yöksi laittaa muutaman letin päähän -> aamulla kiharat.
Erottele takaosa ja sivut. Laita takaraivolle ponnari. Vedä sivun hiukset ponnarin ympärille vastakkaiselle puolelle ja kiinnitä pinnillä.
Laita ponnari korkealle takaraivolle. Tee letti eteenpäin eli laske päätä ja letitä kasvojesi eteen. Tämän jälkeen kiedo letti ponnarin ympärille pinneillä kiinnittäen.

Hieman haastavampia kampauksia:
Näihin kampauksiin menee hieman enemmän aikaa, mutta on kuitenkin suhteellisen helppoja tehdä.
Tee usea letti hiuksiin. Sen jälkeen ala kietomaan lettejä niskaan toistensa ympärille. Kiinnitä pinneillä. Haastavan tästä tekee lettien asettelu, varsinkin jos ei ole peiliä, jolla näkee samalla niskaan.
Kiinnitä ponnari toispuoleisesti niskaan. Sama idea kuin aiemmissa, eli kiepauta hiukset ponnarin välistä niin monesti kuin pituutta riittää. Kiinnitä niskanuttura pinneillä.
Tee neljä lettiä. Venytä leteistä löysiä ja rentoja. Ala pyörittämään lettejä latvasti tyveä kohti. Kiinnitä pinneillä. Lopuksi vedä sivujen letit niskaan nutturaan mukaan.
Laita ponnari korkealle takaraivolle. Jaa kolmeen osaan, joihin teet letit. Venytä lettejä hieman löysemmiksi. Ala kietomaan lettejä kevyesti ponnarin ympärille yksitellen. Kiinnitä pinneillä.

Siinä muutamia ideoita ja vinkkejä hiustenlaittoon. Toki kampauksiin vaikuttaa se oma hiusten määrä. Kivaa vaihtelua siihen ainaiseen perus ponnariin.

*kuvat Pinterest*

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viikon positiiviset

Osallistuin vapaaehtoiseksi kaverini koulutehtäväprojektiin, jossa he laittoivat muutamana päivänä viestejä, joissa keskityttiin omaan hyvinvointiin. Pieniä, helppoja tehtäviä, jotka pystyi myös tällainen kotimamma hyvin toteuttamaan. Ensimmäisessä viestissä oli mm. keskittyä päivän positiivisiin juttuihin, josta sainkin inspistä tähän postaukseen. Nimittäin kerätä viikon ajalta joka päivältä jotain positiivista.

Maanantai 19.10
Maanantaina näin hyvää ystävääni monen vuoden tauon jälkeen. Kirjoitin postausta aiheesta tiistaina. Oli oikein ihana nähdä pitkästä aikaa ja sovittiinkin, että nähdään taas ensi viikolla.
Tiistai 20.10
Rento päivä. Ei kiire minnekään. Tuli myös nähtyä tuttuja.

Keskiviikko 21.10
Siskoni olivat Lontoossa pidennetyllä viikonloppureissulla ja keskiviikkona menimme äitini luo kyselemään heidän matkastaan. Kovasti olivat shoppailleet ja käyneet katsomassa mahtavia paikkoja. Ihana reissu kuulemma, uskotaan! Olivat käyneet mm. M&M -kaupassa ja tuliaispussikin tuli ;)

Torstai 22.10
Pakko sanoa rehellisesti, että tästä päivästä oli vaikea keksiä mitään positiivista. Veera sai tosiaan keskiviikkona rokotukset, jonka vuoksi oli vihainen kuin ampiainen koko torstain. Aamusta iltaan pelkkää kitinää ja itkua. Kuumetta ei silti noussut, onneksi. No mutta, yhden positiivisen asian keksin super hauskan Antti Holma shown lisäksi. Miika piristi mua tuomalla kaupasta _yllätys yllätys_ suklaata :D

Perjantai 23.10
Perjantaisin vietän aina Vain Elämää -hetken. Joka perjantain kohokohta ehdottomasti. Tän viikon jakso, Sannin päivä, oli mielestä yksi tän kauden parhaista jaksoista. Hyviä biisejä, hyviä tulkintoja ja versioita.

Lauantai 24.10
Lauantaista en voi sanoa mitään muuta kuin hyvää. Oli ihan mahtava päivä. Aamulla lähdimme vauvakuvaukseen (yritys nro 2) ja Veera jaksoi hyvin poseerata.
Sieltä menimme Taidetehtaalle shoppailemaan ja kävimme samalla kahvilla (ja pullalla) Coffee Housessa. Veeran ensimmäinen kahvilakokemus.

Tultiin kotiin ja käytiin koko perhe yhdessä kävelyllä.
Aloin valmistautumaan kun ohjelmassa oli vielä illalla kaverin valmistujaiset. Kyllä, lähdin pois kotoa, yksin! Okei okei, olin pois pari tuntia, mutta kuitenkin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kaikkia ja vaihtaa kuulumisia.
Kaiken kaikkiaan lauantai oli oikein bueno päivä :)

Sunnuntai 25.10
Tänään on ollut myös mukava päivä. Aamupäivällä kävin lenkillä kaverin kanssa, ketä en ollut nähnyt aikoihin. Iltapäivästä vielä pari ystävää kävi kylässä ja vaihdettiin kuulumisia. Ystävien täytteinen päivä siis!
Voisin aina silloin tällöin tehdä tällaisen viikon positiiviset -postauksen, vai mitä tykkäätte? Ihan hyvä palautella mieleen niitä hyviä hetkiä ja kuten torstain kohdalla huomattiin, vaikka olisi kuinka kura päivä niin aina voi keksiä edes pienen mieltä kohottavan asian.

torstai 22. lokakuuta 2015

Eräs mukava sunnuntai

Meillä oli viime sunnuntaina todella hyvä päivä. Aamulla ei ollut kiire minnekään. Heräiltiin rauhassa ja juotiin aamukahvia. Ulkona oli kaunis ilma ja päätettiin lähteä koko poppoo yhdessä lenkille.
Nautittiin auringosta ja toistemme seurasta. Käveltiin rauhassa ja Veera nukkui samalla päikkäreitä rintarepussa iskän sylissä. Parasta yhdessä oloa.
Myöhemmin illemmalla kävimme vielä ystävillä kahvilla sekä Miikan isän luona syömässä. Oli kyllä mukava päätös viikolle.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Pinterest // Balcony Ideas

Olen oikea haaveilija. Mulla on paljon suunnitelmia kotiin, sisustukseen, parvekkeelle, pihaan. Siksi olenkin Pinterestin suurkuluttaja. Voi kun olisikin rajattomasti rahaa :D
Nyt on vuorossa seuraava haaveilun aihe nimittäin parvekkeen sisustusideoita. Parvekkeen sisustusmahdollisuudet pohjautuvat paljolti sen mukaan, minkä kokoinen parveke on. Pieni, suuri, leveä vai kapea. Itse olen tehnyt suunnitelmia aika keskikokoiselle parvekkeelle, hieman leveämmän malliselle, jossa on kuitenkin myös hyvin pituutta.
Uudehko hitti taitaa olla nykyään lavoista tehdyt huonekalut, esimerkiksi pöydät ja "sohvat". Mielestäni ne on tyylikkäitä. Värimaailman pystyy itse valitsemaan maalaamalla. Itse pystyy myös säätelemään kalusteen ns. tyyliä. Ihan sileäpintaisella saa moderninkin näköisiä kalusteita kun taas rosoisuutta jättämällä saa tuotua vanhahtavaa ilmettä.
Myös pieneen tilaan saa tehtyä istuin alueen lavoista valitsemalla pienempiä lavoja.
Patja ja tyynyjä päälle ja lopputulos on kaunis!

Ylhäällä oikealla olevassa kuvassa on käytetty lavaa kivalla tavalla. En ole tullut edes ajatelleeksi, että niitä pystyisi käyttämään ns. sivupöytänä.
Myös tavallinen parvekekalusto on mieleeni. Pieni sohva ja pehmeitä tyynyjä. Tykkään kovasti köynnöskuvioisesta parvekekalustosta. Sohvan paikka parvekkeella on mielestäni kuten kuvissa näkyy päädyssä. Mikään parveke on tuskin niin tilava, että sohvan saisi keskelle ilman, että se tekee tilasta ahtaan. Toki jos tarkoituksena on rajata tilaa niin se on asia erikseen.
Pienen löhöilypisteen kaveriksi sopii (jos tilaa riittää) erillinen pöytä + pari tuolia -asetelma. Jos taas sohvaosasto on kovin suuri, ei erillistä pöytä&penkki comboa tarvita. Silloin pieni sohvapöytä riittää hyvin ja vaikka ylempänä näkyvä kapea sivupöytä lisäksi.

Mielestäni parvekkeelle ei suurta valaistusjärjestelyä tarvitse hankkia. Muutama kynttilä jos istuu iltaa tai sitten kevyet koristevalot kuten yllä näkyy.
Kesäiltoja on ihana viettää parvekkeella istuen tai nauttia aamukahvia auringon alkaessa sarastaa. Silloin viihtyvyys on tärkeää. Tossut jalkaan, viltti ympärille ja kuppi kuumaa. Aika täydellistä sanoisin.

Itsehän en ole mikään viherpeukalo, joten sen kummempia istutuksia ja kasvatuksia en omalle parvekkeelle laittaisi, mutta muutama kaunis kukka olisi kyllä kaunis lisä. 

*kuvat Pinterest*

maanantai 5. lokakuuta 2015

Lapsen kuvia netissä

Tämä aihe on pyörinyt mun mielessä jo tovin. Luen useita blogeja ja joillakin omien lasten kasvokuvien julkaiseminen on ehdoton ei. Ennen kuin Veera syntyi ja vielä vähän aikaa syntymän jälkeen ajattelin tytön kuvien julkaisemisen olevan ihan ok. Blogiani lukee mm. sukulaiset, joita ei kovin usein tule nähtyä niin mikä loistava tapa heillekin nähdä kuinka Veera kasvaa. Jakaa heillekin ihania, hellyyttäviä ja hauskoja kuvia pikku neidistä.

Nykyään mua on kuitenkin alkanut asia mietityttämään. En tiedä ketkä kaikki blogiani lukevat, en tunne kaikkia. Olen huomannut lukija- ja kävijämäärän kasvaneen ja siksi myös alkanut miettimään asiaa uudelta kantilta. En haluaisi ajatella kuvien julkaisun olevan paha asia tai mitään suoraan sanottuna sairasta siihen liittyvää, mutta kun ikinä ei voi tietää. Kuvat jäävät nettiin eikä niitä saa sieltä pois.

Toisaalta ajateltuna kyllähän laitan Veeran kuvia myös Facebookkiin ja Instagramiin. Facessa tosin kuvat näkyvät vain kavereille, mutta Insta on julkinen. Eroaako blogiin laitettavat kuvat ja niiden julkisuus siis paljonkin esim. Instan kuvien julkisuudesta? En oikein tiedä.

Itse tykkään, että perheblogeissa, joita luen näkyy myös lasten kasvot. Ihan vain siksi, että on kiva seurata heidän kasvuaan ja juuri nähdä hauskoja ja hellyyttäviä kuvia. Se mielestäni omalla tavallaan kuuluu osaksi perheblogin pitämistä. Mutta nyt kun on itse äiti, ymmärrän täysin, ettei kaikki halua julkaista niitä kasvokuvia lapsistaan.

Olen todella kahden vaiheilla tämän asian kanssa. Sitä kun haluaa kaikella mahdollisella tavalla suojella omaa lastaan ja tietysti tämän yksityisyyttä, mutta kumoaako hänen kuviensa julkaisu tuon periaatteen? Kertokaahan mielipiteitä, kiitos!

Tähän asti ajatusmaailma on ollut niin vaaleanpunaista. Ilon ja onnen halusi jakaa kaikille valokuvien muodossa. Onko se väärin? Blogia haluan ehdottomasti vielä pitää ja jatkaa kirjoittelua Veerasta ja hänen kuulumisistaan.

Pistäkäähän kommenttiboxi laulamaan ja kertokaa omia mielipiteitänne :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Asumistilanne

Meillä on ollut koko ajan pyörimässä asuntohakemus. Nykyisessä asunnossamme oli sisäilmaongelmaa, kylppärissä kostea kulma ja ties mitä muuta. Edellä mainitut asiat korjattiin ennen kuin Veera syntyi, mutta ei tämä kämppä vieläkään ole täysin kunnossa.
Viime viikon täällä oli jokin mittari mittaamassa huoneilmaa. Tulokset katsotaan koneelta ja sitten meille ilmoitetaan mikä on tilanne ja kuinka toimitaan. Saa nähdä kauanko siinäkin menee. Pelkän mittarin tuominen meille kesti "vain" reilu kuukauden.
Ollaan jatkuvasti katsottu vuokrakämppiä, mutta piru vie ne on kalliita! Toiveena on kolmio, hyvä asuinalue, rivi-/paritalo, mahdollisesti pieni pihaosuus, järkevä vuokra. No ei taida sellaista comboa löytyä mistään.

Käytiin katsomassa yhtä paritaloneliötä, hieman kauempana keskustasta. Siinä oli iso aidattu piha sekä hyvä hinta johon sisältyi vielä vesi. Harmiksemme emme kuitenkaan kyseistä asuntoa saaneet.
Tänään jälleen kerran selailin Uudenmaan vuokra-asuntotarjontaa ja itseasiassa huomenna menemme katsomaan yhtä uutta kämppää. Se on rivitalo, kolmio, omalla pihalla. Ei keskustassa, ei oikeastaan enää Porvootakaan, mutta suhteellisen lähellä kuitenkin. Katsotaan, mitkä fiilikset ovat näytön jälkeen.
Koko ajan tuntuu siltä, että on pieni tuli persiin alla uuden asunnon löytämiseksi. Uskon, että Veeran jatkuva tukkoisuus helpottaisi kun pääsisimme pois tästä asunnosta. Rocky saisi olla päivisin vapaana pihalla jne.
Ennen tätä nykyistä asuntoamme kävimme 11 asuntonäytössä ennen kuin nappasi. Ei ole helppoa ei. Ja meillä kun rajoittaa tuo koira niin paljon. Monet vuokranantajat kieltävät lemmikit, varsinkin isot koirat. Se on mielestäni hämmentävää, sillä jos jotain sattuisi niin aina on takuuvuokra. Ja muutenkin se on ilmiselvää, että vuokralainen korvaa mahdolliset tuhot. Toki ymmärrän, että halutaan pelata varmanpäälle ja välttyä mahdollisilta kuka maksaa mitä -selvittelyiltä.
Mutta huomenna siis katsastamaan jälleen uutta kämppää. Pidetään peukut pystyssä!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Pistää miettimään

Lueskelin tuossa seuraamiani blogeja läpi ja Primebodyn postaus "Ole rehellinen itsellesi" pisti todella miettimään. Hän kertoi nähneensä somessa tekstin, 11 asiaa joita ei ikinä tarvitse tehdä. Mulle tuli tunne, että tahdon ehdottomasti jakaa nuo asiat myös täällä oman blogin puolella.

1. Sinun ei tarvitse perustella elämäntilannettasi.
2. Sinun ei tarvitse perustella prioriteettejasi.
3. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, ellet ole pahoillasi.
4. Sinun ei tarvitse perustella miksi haluat olla yksin.
5. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä muiden henkilökohtaisista näkemyksistä.
6. Sinun ei tarvitse sanoa kyllä.
7. Sinun ei tarvitse perustella ulkonäköäsi.
8. Sinun ei tarvitse perustella ruokavaliotasi.
9. Sinun ei tarvitse perustella uraasi tai vapaa-aikaasi koskevia valintoja.
10. Sinun ei tarvitse perustella uskontoasi tai poliittista kantaasi.
11. Sinun ei tarvitse perustella parisuhteesi tilannetta.
Yksitoista kertaa totean kyllä. Mua ihmetyttää suuresti se, että miksi nimenomaan niitä omia valintoja ja oman elämän asioita tarvitsisi muille perustella. Ns. hyväksyttää ne muilla. Ikäänkuin kysyä muilta lupa elää omaa elämää haluamallaan tavalla. Miksi? Täällä ei olla mielyttämässä ketään, elämässä muiden elämää kuin omaansa. Miksi täytyisi miettiä mitä muut ajattelevat jos valitsen tämän tien. Onko se sitten todellista tukemista ja kannustamista jos jokainen oma liike on arvostelun alla?
Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä. Elämäntyylejä on yhtä monta kuin on ihmisiä. Yksikään ei ole ainut oikea tapa. 

Kyllähän sitä on monesti miettinyt noita asioita yleiseltä kantilta, mutta noin listattuna niitä pohtii vielä syvemmin. Toisaalta ne tuntuvat täysin itsestäänselvyyksiltä, mutta onko ne todellisuudessa sitä. Kuinka paljon sitä oikeasti tulee kyseenalaistettua tai arvosteltua muita / muiden tapoja toimia. Uskon, että siihen syyllistyy jokainen joskus. Sanoisin, että jos joku muuta väittää, valehtelee.

Jos nyt oikein tosissaan aletaan menemään pintaa syvemmälle niin mikä on sen arvostelun tavoite? Mitä sillä saadaan / halutaan saada aikaan. Pahaa mieltä ja toisten tunteiden loukkausta. Halveksuntaa ja alistamista. Tahtooko joku oikeasti tuottaa sellaista oloa muille. En väitä, että itse olen pyhimys tai etten ikinä olisi tuohon sortunut. Mutta en ylpeänä myönnä sitä tehneeni.
Miksi omista elämänvalinnoistaan täytyisi olla tilivelvollinen muille? Saati hakea hyväksyntä muualta. Tarvitseeko kaikelle aina olla perustelu ja syy. Tarvitseeko aina omat valinnat ja tekemiset selittää. Ei todellakaan tarvitse. 

On eri asia jos pyydetään apua, neuvoa, mielipidettä. Tukea valitsemalleen polulle. Silloin se mielipide on tärkeä. Nekin mielipiteet voivat esittää kannustavasti.

Mielestäni on tärkeää muistaa, että jokainen elää täällä itseään varten. Omaa elämäänsä ja luo siitä sellaisen jossa ITSELLÄ on hyvä olla. Kerää ympärilleen ihmisiä, jotka tukevat, kannustavat ja tuovat positiivista energiaa. Elävät yksin, yhdessä, lähellä, kaukana, missä vain on hyvä olla. Kun on onnellinen oman elämänsä valintoihin ja päätöksiin sen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois.

Itse olen ainakin tällä hetkellä erittäin tyytyväinen elämääni. Vaikka muutamia muutoksia toivottavasti tulossa, niin tärkeimmät asiat ovat hyvin.

*kuvat Pinterest

maanantai 14. syyskuuta 2015

13.9.2015 Ristiäiset

Sunnuntaina vietettiin suuren juhlan päivää nimittäin tyttäremme ristiäisiä. Vai kastejuhlako se on virallisesti.
Kastetilaisuus alkoi 15:30, mutta me ja muutama apuri menimme valmistelemaan paikkoja jo kahden aikaan. Kaiken kaikkiaan meitä taisi olla n. 45 henkilöä juhlistamassa tytärtämme. Kastetilaisuus alkoi virrellä Ystävä sä lapsien. Niinhän siinä kävi, että aloin vetistelemään heti. Tilanne oli vain niin koskettava.

Sylikummina oli siskoni Johanna. Johannan lisäksi kummeina ovat sekä minun paras ystäväni Merika, että Miikan paras ystävä Miko. Merika luki lapsien evankeliumin (oliko se sen niminen?) ja Miko kuivasi tytön pään kasteen jälkeen. Jokaiselle siis oma roolinsa kastehetkelle.
Kasteessa tyttäremme sai nimekseen Veera.
Alkuun Veera oli hieman itkuinen ja otin hänet hetkeksi syliin rauhoittumaan. Loppu tilaisuus sujuikin hiljaisissa merkeissä hänen osaltaan kun nukahti Johannan syliin.
Kasteen jälkeen kun ns. virallinen osuus oli ohi otimme paljon kuvia.
Meillä oli varattuna Kartano sali, jossa kahvitilaisuus vietettiin. Kutsuimme myös papin liittymään seuraamme. Pakko muuten hehkuttaa, aivan mahtava pappi. Ihana nuori nainen, mukava ja suoritti kastetta tytön ehdoilla. Eli kun suurin itkukohtaus oli päällä hän piti taukoa ja antoi meidän hieman rauhoitella tyttöä rauhassa.

Tarjolla oli toinen toistaan herkullisempia syötäviä. Muutama muutos tuli tarjoiluihin niin, että kakku tilattiin sekä macaronssit. Muuten siskoni valmistivat kaiken.
Tarjolla oli siis suolaista; feta-pinaatti piiras, coktail -paloja ja munavoita, lihapasteijoita, kinkku- ja kalavoileipäkakut. Makeaa tarjottavaa oli; suklaamuffineja, macaronsseja sekä täytekakku. Juotavana oli kahvia, teetä sekä mehua.

Hyvin meni tarjottavat ja ainoat mitä pakattiin kotiin mukaan oli muutamat muffinit ja hieman kakkua. Erittäin onnistuneet syötävät siis. Eritoten voileipäkakut saivat paljon kehuja, kyllä ne siskot osaavat!

Vapaamuotoisen kahvittelun jälkeen vieraat alkoivat yksitellen lähtemään kotia kohti. Muutamat tulivat kauempaa, joten kotimatkaan meni aikaa tunteja. Loppusiivouksen ja jälkien putsaamisten jälkeen lähdimme mekin kotiin, n. kuuden aikaan.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja ihana päivä sekä tilaisuus. Kiitos paljon kaikille paikalle saapuneille sekä onnittelijoille :)
Voisin tehdä myöhemmin ihan omaa postausta Veeran saamista lahjoista.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Minne katosi ystävät?

Nyt kun olen tuon otsikon myötä saanut kaikki kaverini toteamaan, että "kiitos vain Janina" niin voin ilokseni kertoa, ettei minnekään.
Oli selvää, että äidiksi tulo ja lapsen saaminen muuttaa ystävyyssuhteita. Ei tule lähdettyä herkästi minnekään (ainakaan siis näin alkuvaiheessa) ja niitä illanvietto / juhlakutsuja ei enää satele. Mutta miksipä joku kysyisi 2kk:den ikäisen lapsen äidiltä, että hei, lähdetäänkö baariin. No niimpä! Kysymättäkin selvää, että vastaukseni olisi kieltävä.

Olen ensimmäinen kaveriporukassamme, joka sai lapsen. Tiedän, että minusta kuuluu harvemmin kuin ennen ja etten näe ystäviäni yhtä tiheästi kuin ennen. En kuitenkaan koe, että olisin jäänyt mitenkään ulkopuoliseksi. Pidämme edelleen yhteyttä.

Ensimmäisinä viikkoina kun Miika oli palannut töihin, sain aina jonkun ystävän päivisin käymään, että pääsin käyttämään koiran ulkona (kun tyttö oli liian pieni rintareppuun). Aina joltain löytyi se hetki auttaa. Ystävien vapaapäivinä olen saanut seuraa kotiin. He ovat pitäneet tyttöä sylissä ja viihdyttäneet häntä, jotta minä saan hetkeksi vapaat kädet. Saan keittää kahvia ja juoda sen rauhassa. Saan laitettua pyykit kuivumaan ja tiskit koneeseen. Jos olen vaikka juuri imettämässä, ovat he tarjoutuneet laittamaan tiskejä. He toden totta ovat auttaneet. Pyytämättä.
He ymmärtävät, että minun on helpompi kutsua meille kahville kun lähteä jonnekin kahvilaan. He tulevat. Vaihdamme kuulumisia ja juttelemme kuten ennenkin. Totta kai on yksi puheenaihe enemmän kuin ennen, vauva, mutta keskustelut eivät pyöri pelkästään hänen ympärillään. Eikä kuulukaan. En oleta, että ystäviäni kiinnostaa minkä väristä tavaraa tänään on tullut tai kuinka monesti se vaippa on tullut jo vaihdettua. Toki he kyselevät arjen kuulumisia, johon tuo pieni neiti liittyy 100% ja sen myötä keskustelemme myös hänestä. Mutta yhtälailla minua kiinnostaa heidän asiat kuten ennenkin. Vauva on lisä minun arkeeni, minun elämääni eikä ystävien ole ns. pakko olla kiinnostuneita heti lapsista vain sen vuoksi.
Monesti kuulee, että ystävät katoavat lapsen saannin jälkeen ja uskon, että suuri syy siihen on juurikin tuo; tuore äiti ei puhu, ole, elä mitään muuta kuin sitä vauvaa ystävilleen.
Kyllähän minä jaksaisin tytöstämme puhua vaikka kuinka ja kauan, mutta en "velvoita" siihen ystäviäni. Sitä paitsi, on se oikeasti mukavaa puhua välillä muutakin kuin kukkuuta tytölle. Aikuisille ja ihan oikeita asioita. Saada nimenomaan keskustella.

Välillä keskustelutuokio saattaa keskeytyä hetkeksi jos tytöllä iskee itkukohtaus ja häntä täytyy rauhoitella. Sille ei vain voi mitään. Tai vastaavasti siinä missä ennen istuttiin rauhassa ja juteltiin niin nyt saatan samalla vaihtaa vaippaa tai imettää. Tosin jälkimmäistä teen vain likkakavereiden edessä, en julkisesti.

Muutama kaverini on sanonut meillä ollessaan, että nyt sen vasta huomaa ja ymmärtää kuinka rankkaa ja kokopäivä hommaa vauvan hoito on. Sitä kautta uskon, että he myös ymmärtävät paremmin jos sanon, että ei ole kerennyt tekemään jotain tai on ollut kiireinen päivä. Minusta on tärkeää saada nimenomaan sitä ymmärrystä ystäviltä, että asiat ovat muuttuneet.

Kyllähän siitä on vitsiä heitetty, että milloin tämä mamma lähtee viihteelle, mutta ei kyllä itsellä ole vielä mikään kiire päästä! Sitä kun kerkeää aivan hyvin myöhemminkin.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on ystäviä, jotka pysyvät vierellä vaikka oma elämäni on muuttunut aika täysin. Ystäviä, keille voin laittaa viestiä, keneltä voin pyytää apua tarvittaessa ja ketkä jaksavat kerta toisensa jälkeen tulla moikkaamaan. Joten kiitos❤

maanantai 7. syyskuuta 2015

Omaa aikaa

Pari viikkoa sitten ystäväni kävi meillä kahvilla. Hän kysyi minulta, että kaipaanko omaa aikaa. Vastasin, että en oikeastaan. Ei sen kummemmin jääty asiasta keskustelemaan, mutta myöhemmin rupesin itsekseni oikein miettimään asiaa syvemmin.

Kyllähän mä oikeastaan kaipaan, välillä. Ja tarvitsenkin omaa aikaa. Mutta se, minkä koen omaksi ajaksi on muuttanut muotoaan. Ennen minulle omaa aikaa tarkoitti, että piti lähteä jonnekin. Mennä tekemään jotain erikoista, normaalista poikkeavaa. Ei mitään arkista, ei mitään ns. pakonomaista. Oma aika oli, että pääsi nimenomaan eroon niistä arjen velvoitteista. Omaa aikaa ei osannut edes arvostaa, koska se oli niin itsestään selvää. Kotoa lähtemään pystyi melkein milloin tahansa, lyhyelläkin varoitusajalla.

Nykyään, vauvan tulon myötä, oma aika on aika kortilla. Sitä ei välttämättä ole edes joka päivä. Minkä koen nykyään omaksi ajaksi ? No nimenomaan ne arkiset asiat, mitä ei tarvitse tehdä kiireessä ja kelloa tuijottaen. "Peläten", että kerkeänkö varmasti ennen kuin tyttö herää.

Siivoaminen on omalla tavallaan rentouttavaa, kunhan siihen on sitä kuuluisaa aikaa. Kun saa siivota ilman jatkuvaa katkosta ja taukoa. Eniten pidän kaappien siivoamisesta sekä yleisestä järjestelystä. Oikeastaan aloitan siivoamisen aina kaapeista.
Omaa aikaa minulle on myös, että kerkeän yksinkertaisesti istahtamaan alas, hengähtämään rauhassa ja juomaan kupin kahvia. Ei niin, että kahvi täytyy heittää ykkösellä naamariin ja lopputuloksena on palanut kieli. Eräs ilta tässä taannoin oikein nautin kun huomasin Ikean kuvaston tulleen ja päätin, että tänä iltana kuvaston selaaminen on minun oma hetkeni. Ihan kuin joku olisi kuullut toiveeni, sillä sainkin hyvin aikaa tuon hetken toteutukseen. Varasin oikein post it -lappuja, joita lätkäisisin sivujen väliin himoitsemieni tuotteiden kohdalle. Tosin pettymys tuli siinä vaiheessa kun selailin lehteä - ei mitään! No joo, ei siitä sen enempää.
Seuraan aikaa monta blogia; sisustus-, perhe- ja lifestyle blogeja. Se on minun "harrastukseni" ja postausten lukemiseen saa kulumaan aikaa. Joten varmaan sanomattakin selvää, että niiden luku on myös minun ikioma hetkeni. Sen hetken ajankohta (kuten minkään muunkaan) ei ole etukäteen suunniteltavissa, mutta kun se koittaa on mukava tehdä se rauhassa. On ärsyttävää lukea postausta niin, että jatkuvasti joutuu keskeyttämään.
Myös oman blogin päivitys on minun hetkeni. Tykkään panostaa tähän, mutta välillä tulee katkoksia kirjoituksen aikana, jolloin tuntuu, että ajatus katkeaa ja kokonaisuus alkaa rakoilla. Nytkin kirjoitan tätä postausta puhelimella, tytön nukkuessa sylissäni. Ainoa paikka missä saan hänet edes hetkeksi päiväunille, joten menköön näin.

Raitis ulkoilma Rockyn kanssa lenkkeillen on myös muuttunut rutiini hommasta rentoutumishetkeksi. Jos skipataan se kohta kun lenkillä tulee koira vastaan :D
Totta kai odotan myös sellaista täysin irtaantumista hetkeksi, jolloin pääsen vaikka kauan odottamaani kasvohoitoon (lahjakortti valmiina lompakkossa). Mutta se luokitellaan kyllä jo luxus aika -lokeroon. Saa nähdä milloin raaskin olla niin "kauan" pois tytön luota.

Mutta sanottakoon näin yhteenvetona, että oma aikani mistä nautin on tällä hetkellä seuraavanlainen: kuppi kahvia, sohvalla istuen, blogeja rauhassa lukien tai vastaavasti oman blogin päivitys. Tai Pinterestiä selaillen ja kotia suunnitellen.
Toinen vaihtoehto: siivoaminen kaikessa rauhassa.

Mites muut mammat, millaista on teidän oma aika? Jos saatte vaikka 30min - tunnin, kuinka sen käyttäisitte?

lauantai 5. syyskuuta 2015

Ristiäisten suunnittelua

Tajusin yhtäkkiä etten ole kertaakaan ottanut puheeksi täällä ristiäisiä! Hupsis. No mutta, ne vietetään jo viikon kuluttua, 13.9.
Paikaksi valitsimme seurakuntakeskuksen ja vieraita on kutsuttu n. 45 henkilöä. Uskokaa tai älkää, tuohon 45 henkilöön on rajattu vain lähimmät sukulaiset.
Päädyimme seurakuntakeskukseen, sillä meitä on tulossa niin paljon, ettei kotona olisi ollut riittävästi tilaa. Paikka on myös ilmainen ja sieltä saa astiastonkin lainaan. Aika loistavaa sanoisin.
Pappi tulee keskiviikkona meille kotikäynnille, jolloin käymme läpi tilaisuuden kulkua, valitsemme virret ym.

Väriteema juhlissa tulee olemaan vaaleanpunainen / mintunvihreä / hopea. Tämä tulee näkymään tarjoiluissa ja koristeluissa. Kastemekko on mummuni tekemä perintömekko, joka on ollut sekä minulla, että siskollani kastetilaisuudessa. Juhlavaatteet tytölle käymme hankkimassa ensi viikolla siskoni, tulevan sylikummin kanssa.

Tarjoilut valmistavat taitavat siskoni. Itse olen täysin kädetön mitä leipomiseen tulee, joten suosiolla buukkasin valmistelut heille. Tarjolla tulee olemaan sekä suolaista, että makeaa. Olen (jälleen kerran) viettänyt aikaa Pinterestin parissa ja hakenut sieltä inspiraatiota, joita ollaan käyty läpi yhdessä siskojeni kanssa. Kuitenkin annan heille aika vapaat kädet toteutuksen suhteen.
Kakku tulee olemaan kaksikerroksinen. Alempi kerros isompi, päällempi pienempi. Kakkua koristaa vaaleanpunainen kuorrutus ylläolevien kuvien tapaan. Ylempään kerrokseen tulee tytön nimi ehkä hopeisella värillä. Kakkuun tulee myös ehkä mintuvihreällä koristekohtia, kuten alemmassa kuvassa on laitettu. Olen sanonut siskoilleni, että tekevät kuten parhaaksi näkevät. Luotan heidän taitoihinsa.
Makeista tarjottavaa tulee myös macaronssien muodossa. Niitä tulee kahden värisinä; mintunvihreää ja vaaleanpunaista. Macaronsseihin tulee koristeeksi tytön alkukirjain, kuten ylävasemmassa kuvassa. Suunnitteilla on vielä esillepano. Joko ihan tarjoilulautaselle tai sitten tehdään tuollainen "torni". Saas nähdä.
Mums muffineja. Värit, yllätys yllätys, mintunvihreä ja vaaleanpunainen. Tahtoisin niihin myös suklaakirjaimen, mutta en oikein tiedä saako mistään ostettua valmiita, yhden kirjaimen paketteja. Tai sitten ne täytyisi tehdä itse. Toinen vaihtoehto on ei-syötävä koristekirjain (tiedättekö millaista tarkoitan), mutta en oikein tiedä mistä niitäkään saisi. Tai totta kai ne voivat olla ilman mitään erikoista koristettakin. Jos jostain löytyy, tahtoisin asetella ne tuollaiselle monikerroksiselle alustalle.

Muitakin herkkuja on luvassa, mutta vielä en paljasta kaikkea ;) Teen kyllä ristiäisistä sitten oman postauksensa.

Yksi suuri kysymys vielä ammottaa tyhjyyttään, nimittäin mitä laitan päälle?! Apua. Kai sitäkin täytyisi pikku hiljaa alkaa miettimään.

Pöytiin tulee kukka-asetelmia sekä tuikkuja. Otin yhteyttä paikalliseen floristiin, mutta vielä ei ole kuulunut vastausta.

Vähän kyllä alkaa jännittää. Ensi viikko tulee olemaan kiireinen kaiken valmistelujen suhteen ja kaupassakin pitää vielä käydä.

Palaillaan taas!

*kuvat Pinterestistä*