Kaksplus.fi

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Testissä NutriJunior - Taaperon maitojuoma

Tuotteet saatu blogin kautta yritykseltä Nutricia

Pääsimme osallistumaan Kaksplussan ja NutriJuniorin testiryhmään, jossa saimme kokeiluun taaperoille suunnatun maitojuoman sekä maitojauheen. NutriJunior 3 -maitojuoma on valmistettu leikki-ikäisten lasten ravitsemustarpeet huomioiden.

NutriJunior 3 Pronutra sisältää C- ja D-vitamiinia, rautaa sekä Nutrician patentoitua oligosakkaridiseosta scGOS-IcFOS (Oligosakkaridit ovat imeytymättömiä hiilihydraatteja, jotka toimivat suolistobakteerien ravintona). 

Maidon suurkuluttajina lähdimme innolla testaamaan tuotteita. Tytön ensireaktio maitojuomaan oli hämmentynyt, sillä maku on aika erilainen "normaali"maitoon verrattuna. Vaihtelevalla menestyksellä hän kuitenkin joi maitojuomaa. Välillä hän pyysi tilalle toista maitoa, kun taas välillä joi NutriJunior maitojuoman ilman vastalauseita. Maitojuoma sopii hyvin nautittavaksi esimerkiksi ruokailun yhteyteen ja yksi hyvä ominaisuus mielestäni on, että sen voi tarjoilla joko kylmänä tai ihan huoneenlämpöisenä.

Maitojauhe oli omasta mielestäni hieman työläämpi ja siksi meillä liputetaan enemmän valmiin maitojuoman puolesta. Maitojauheesta valmistettava juoma vaatii enemmän toimenpiteitä. Ensin pitää keittää vesi, antaa sen jähtyä, jonka jälkeen jauhe sekoitetaan veteen ja näin saadaan valmistettua maitojuoma. Itsessään maitojauheesta valmistetun juoman maku ei saanut suurta suosioita.

Onko NutriJunior teille entuudestaan tuttu?
*Yhteistyössä Kaksplus ja Nutricia

tiistai 10. lokakuuta 2017

Berliini // Osa 1

Vähän on ollut haipakkaa, ja koko Berliininmatkan hehkutus on jäänyt pois täältä blogista. No, reissu oli mahtava! Valtava kaupunki ja paljon nähtävää. Etukäteen emme olleet suunnitelleet paljon, menimme aika fiiliksen mukaan. Listalla oli ainoastaan shoppailu ja pari tiettyä nähtävyyttä.

Lento meni nopeasti nukkuessa ja puolen päivän jälkeen oltiin jo perillä Tegelin kentällä. Sieltä suunnattiin kenttäbussilla keskustaan ja lähdettiin etsimään meidän hotellia. Muutaman ylimääräisen, väärään suuntaan menevän kierroksen jälkeen, puhelimen Google mapsin avulla löydettiin perille. Eli ihan helposti.

Metrolla ja junalla kulkeminen on yksi mun ehdoton ei niin suosikki asia, mutta tuolla se oli välttämätöntä. Kaupunki on niin valtava, että päivälippu metroon oli pakollinen hankinta. Julkinen liikenne siellä toimi tosi hyvin ja kulkeminen oli todella helppoa ja vaivatonta. Oltiin tosi-turisteja ja kuljettiin metrokartan kanssa aina kun suunnistettiin uuteen paikkaan. Kaikessa koomisuudessaan jouduin myös vahingossa yksin junaan, kun ovet sulkeutuivat juuri sen jälkeen, kun olin ensimmäisenä sisään astunut. Kaveri ja serkku jäivät oven toiselle puolelle asemalle ja itse olin jumissa junassa. Se oli sitten vain mentävä yksin se matka ja loput tulivat seuraavalla junalla perässä.
Ruoka oli todella halpaa ja ensimmäisenä päivänä käytiin ravintolassa, jossa saatiin sapuskat neljällä eurolla! Ensimmäinen päivä pyhittäytyi suurimmaksi osin shoppailulle. Primarkissa vierähti pieni tovi ja todettiin jo silloin, että ruumaan menevä laukku oli loistava valinta pelkän käsimatkatavaran sijaan.

Lisää reissuhehkutusta tulossa myöhemmin!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lähtö lähestyy!

Olen unohtanut ihan kokonaan mainita täällä blogin puolella tulevasta reissustani! Lähden ystäväni kanssa ensi viikon perjantain pidennetylle viikonloppulomalle Berliiniin. Samalla reissulle näemme yhtä sukulaistani, joka on siellä työharjoittelussa. Olen ollut ulkomailla viimeksi vuonna 2013, joten voisi sanoa, että pientä jännitystä on ilmassa.

Kaikki valmistelut on jo tehty, ja nyt vain odotetaan reissua. Lennot ja hotelli on varattuna. Passini oli mennyt vanhaksi jo viime vuoden kesällä, joten jouduin tilaamaan uuden. Kuva onnistui yhtä hyvin, kuin passikuvat aina onnistuvat - eli erittäin hohdokkaasti. Matkavakuutus on hankittu ja Eurooppalainen sairaanhoitokortti on tulossa vielä postissa.
Tämä reissu tulee kyllä tarpeeseen. Arki on ollut aikamoista rallia ja pieni tauko tekee ihan hyvää. Vähän mietityttää, miten pystyn olemaan kolme päivää tytöstä erossa. Tämä tulee olemaan pisin aika tähän mennessä, mitä olen ollut hänestä erossa, mutta hyvin se varmasti menee, puolin ja toisin.

Mitään suuria suunnitelmia reissulle emme ole vielä tehneet. Shoppailua ja muutamia tiettyjä nähtävyyksiä on listalla ja muuten mennään varmaan ihan fiiliksen mukaan! Aika mieletöntä.

Oletko käynyt Berliinissä? Vinkkejä ja suosituksia otetaan vastaan!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kuukauden kehitys

Kuukausi sitten olin epävarma siitä, oliko päiväkodin aloitus oikea ratkaisu. Haikein mielin luovuin ajatuksesta pitää taapero kotona kolmivuotiaaseen. Viikon ajan hän jäi päiväkotiin aina hieman itkien, eikä suostunut itse kävelemään sisälle vaan sain aina kantaa hänet suoraan hoitajan syliin. Kotona hän puhuu jatkuvasti - siitä hetkestä kun aamulla avaa silmät aina siihen saakka kunnes illalla nukahtaa, eli taukoamatta. Päiväkodissa hän ei ollut puhunut mitään ensimmäiseen kolmeen viikkoon. Pienesti saattanut vastata kun jotain oli kysytty.

Nyt päiväkotiarkea on takana kuukausi. Kun päiväkodin portti aukeaa, tyttö juoksee sisälle. Hän laittaa itse tossut jalkaan ja näyttää mihin huoneeseen mennään. Kävelee suoraan muiden joukkoon ja tuskin huomaakaan äitiä enää sen jälkeen. Joskus saan pienen vilkaisun olan yli kun huutelen heipat ovelta.

Iltapäivällä vastassa on aina iloiset kasvot ja höpöttelevä tyttö. Pois lähteminen on aina oma operaationsa. Omin jaloin hän ei huoneesta poistu vaan vetää itsensä maahan x-asentoon, josta saan kantaa hänet omalle lokerikolleen pukemaan vaatteet ja pakkaamaan repun.

Kotimatkalla käydään aina läpi, mitä kaikkea päiväkodissa on tehty ja millainen päivä on ollut. Muutamien päiväkotikavereiden nimiä hän hokee paljon ja kaksi nukkevauvaakin on nimetty heidän mukaan.

Sen lisäksi, että päiväkodista on tullut tytölle todella mieluisa paikka, jonne on aina kiva mennä (ja josta on super-tylsää lähteä pois), huomaa kehitystä tapahtuneen myös muuten tytön reippaudessa ja sosiaalisuudessa. Hän on ollut aika arka uusien ja vanhempienkin tuttavuuksien kanssa (pois lukien läheiset sukulaiset), mutta nykyään rohkaistuu paljon helpommin juttelemaan ja leikkimään. Päiväkoti on siis tehnyt todella hyvää ja tuonut rohkeutta entuudestaan aralle taaperolle.

Miten muiden tänä syksynä aloittaneiden taaperoiden päiväkotiarki on lähtenyt sujumaan?

torstai 14. syyskuuta 2017

On tyttöjen juttuja ja on poikien juttuja

Sukupuolineutraali kasvatusmalli on ollut pinnalla jo pidemmän aikaa. Aiheena se on hyvin tulenarka sekä mielipiteitä jakava. On ääripäitä, sekä sellaisia "hälläväliä" ajatustapoja. 

On oletusarvo, että tytöt leikkivät "tyttöjenleikkejä" ja pojat "poikienleikkejä". Tytöt hoitavat nukkevauvoja, leikkivät prinsessoja sekä rakastavat pinkkiä väriä ja kimallusta. Pojat kaahaavat leluautoineen, leikkivät merirosvoleikkejä sekä pukeutuvat vain siniseen ja vihreään. Tuntuu, että jo hyvin nuorena ollaan tietoisia siitä, mitkä asiat, leikit ja värit kuuluvat vain tytöille ja mitkä pojille. Jos tieto ei tule kavereilta, se tulee jo kotoa. Kun kielletään tietynväriset vaatteet sekä leikit jo pienestä asti, syynä vain lapsen sukupuoli, ei ole ihme, että lapsi itse alkaa karsastamaan asioita. Mielestäni vielä inhottavampaa on se, jos lapsi itse ei välitä tietylle sukupuolelle suunnatuista rajoista, vaan hänen oma tahtonsa kielletään perustelun syynä ollessa ainoastaan jalkovälistä löytyvä ominaisuus.

Lapset osaavat olla raadollisen julmia toisilleen, ja kiusan kohteeksi on helppo joutua. Ymmärrän, että vanhemmat yrittävät suojella pieniään tuolta kohtalolta ollessaan hyvinkin ehdottomia siinä, mitä väriä lapsi päälleen pukee tai mitä leikkejä hän leikkii. Mutta jostain sen sukupuoliroolien jaottelun on täytynyt saada alkunsa. Myönnän, että itseni on helppo luetella perinteisiä "tyttöjen ja poikien" -juttuja, kuten yllä huomattiin. On asioita, jotka ovat iskostuneet päähäni tietyn sukupuolen juttuina. Varmasti muutkin osaavat kysyttäessä luetella vaikka muutaman poikien yleisen harrastuksen ja muutaman tyttöjen lempi leikin. Tai kun ostaa esimerkiksi lahjaa, suuntaa välittömästä kyseiselle sukupuolelle suunnatulle osastolle, eikö vain?

Olen kuullut, että ei saisi puhua sukupuolista erikseen vaan kaikki ovat yhtä ja samaa. Siitä olen eri mieltä. Kaikki saavat pitää mistä tykkäävät, harrastaa mitä haluavat, käyttää niitä värejä, joita haluavat ja leikkiä mistä pitävät. Silti tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia, se on selvä. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka koulussa opetetaan ihmisenbiologiaa tai terveystietoa ilman, että puhutaan sukupuolista sekä niiden eroista.

Vaikka olen välillä todella ehdoton sekä vahva mielipiteistäni, niin asia, josta en aio lastani kieltää on hänen mieltymyksensä tiettyihin väreihin tai leikkeihin. Tämän talouden taapero tykkää autoista ja työkoneista ja oli aivan onnesta soikeana, kun ystäväni toi hänelle oman pikku-traktorin!

Kuinka teillä toimitaan - saako teillä käyttää juuri niitä värejä, joista tykkää tai leikkiä leikkejä, jotka "eivät kuulu" tietylle sukupuolelle? Mielipiteitä aiheesta!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Upea Kallo (kuvina)

Viime viikolla teimme muutaman päivän reissun Poriin ja kyseisellä reissulla kävimme siskoni kanssa Kallossa. Selkämeren ranta, upeaa kalliota ja mieletön maisema. Vaikka olen entinen melkein paikkakuntalainen (=Ulvilalainen) en ollut aiemmin edes kuullut kyseisestä paikasta.






Aika mieletön paikka, eikö? Ehdottomasti täytyy käydä uudelleen kun Porissa jälleen vieraillaan.
Onko teistä joku käynyt Kallossa?




perjantai 8. syyskuuta 2017

Tauko arjesta

Tiistaina pakkasimme auton täyteen ja lähdimme pitkästä aikaa muutaman päivän reissulle kotikulmille Poriin isän, eli papan luo. Siskoni on lomalla ja itselläni oli sopivasti muutama vapaapäivä, joten pystyimme hyvin ottamaan pienen irtaantumisen arjesta. Vajaan neljän tunnin automatka meni yllättävän nopeasti yhdellä pysähdyksellä ja tyttökin jaksoi todella hyvin koko matkan, vaikka hereillä koko ajan olikin. Perillä olimme puolen päivän aikaan ja saavuttuamme pääsimme suoraan valmiiseen pöytään, luksusta. Tiistai meni rennosti ulkoillessa ja touhutessa sekä tottakai kuulumisia vaihtaessa.

Keskiviikkona menin aamukahville ystäväni luo, joka lähti sitten iltavuoroon töihin. Ainoa mahdollinen hetkemme nähdä tuon suhteellisen nopean Porin reissumme aikana. Meillä oli aikaa pari tuntia jutella ja viettää aikaa yhdessä, kunnes taas sanoimme heipat ties kuinka pitkäksi aikaa. Toivottavasti ei kovinkaan pitkäksi.

Muu porukka nappasi minut ystävän luota kyytiin ja lähdettiin Kirjurinluotoon katsomaan muutamia jäljellä olevia eläimiä ja leikkimään Pelle Hermanni puistoon. Tyttö oli nukahtanut päiväunille autoon, joten tehtiin pieni maisema-ajelu hänen nukkuessa, kunnes suunnattiin kohteeseemme. Kirvatsin puisto on hieman eri luokkaa, missä olemme aiemmin käyneet. Jos käytte Porissa lasten kanssa, niin suosittelen ehdottomasti vierailemaan! Mielettömästi tekemistä lapsille, paljon erilaisia leikkimahdollisuuksia, iso laiva, jossa voi kiipeillä ja laskea mäkeä... siis ihan kaikkea. Jos ulkopuistoista pitää valita paras, niin tuo vie kyllä helposti voiton. Ainakin siis sellaisista paikoista, joita itse tiedän.
Myöhemmin samana päivänä lähdin vielä siskon kanssa kahdestaan Porissa sijaitsevaan Kalloon. Siinä on toinen ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka! Ajattelin pyhittää sen kuville ihan oman postauksensa. Kiveä ja kalliota upean merimaiseman rannassa. Tosin se on paikka, jonne pientä taaperoa en itse uskaltaisi ottaa mukaan, siksi menimmekin kahdestaan.

Torstaiaamuna oli aika jälleen pakata auto täyteen ja lähteä kotia kohti. Minulla oli iltavuoro edessä ja ajomatkaa tosiaan se melkein neljä tuntia, joten liikkeelle oli lähdettävä hyvissä ajoin. Kävimme kuitenkin vielä aamulla kahvilla mummun luona, tottakai kun kerran siellä oltiin!

Kyllä teki hyvää pieni reissu arjen keskellä ja nyt onkin sopivasti viikonpäivät ihan sekaisin.